Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (elokuva)

Sota ja kirjallisuus tuo yhteen Julietin ja Dawseyn.

Varoitus: nyt on luvassa vain epäanalyyttistä ilakointia ja onnesta voihkintaa. Olipas ihana elokuva!

Mary Ann Shafferin ja Annie Barrowsin romaani The Guernsey Literary and Potato Peel Pie Society julkaistiin suomeksi vuonna 2010 ja itse luin sen seuraavana vuonna. Bloggaukseni kirjasta löytyy täältä. Seitsemään vuoteen, tuon bloggauksen ja tämän päivän väliin, on mahtunut melko monta kirjaa, enkä totta puhuen muistanut tarinasta muuta kuin että se a) sijoittui Guernseyn saarelle lähelle Normandiaa b) kertoi sota-ajasta ja c) pidin kirjasta valtavasti.

Tuntuma elokuvaversiosta oli siis hyvä, sillä usein on armollista katsoa kirjoista tehdyt filmatisoinnit silloin, kun alkuperäisestä tarinasta ei muista paljoakaan. Myös ohjaaja Mike Newellin (esimerkiksi Neljät häät ja yhdet hautajaiset) nimi nosti odotuksia.

Koska yksityiskohdat romaanista ovat painuneet mielestä, en osaa arvioida, kuinka tarkasti elokuva noudattaa kirjan tarinaa. Ainakin suuret linjat pitävät. Kirjeet ovat vahvassa osassa alkuperäisessä versiossa ja luonnollisesti näiltä osin tarinaa oli pitänyt muuttaa elokuvallisemmaksi, mutta kyllä kirjeet, tarinat ja rakkaus kirjoihin näyttelee keskeistä osaa myös elokuvassa.

Ihana Lily James esittää Julietia, nuorta kirjailijaa, joka on päässyt menestyksen ja rakkauden makuun vaikeiden sotavuosien jälkeen. Sattuman oikusta hänen nimellään ja osoitteellaan varustettu romaani on päätynyt Guernseyn saarelle, maanviljelijä Dawseyn (Michiel Huisman) luettavaksi. Sodan jälkeen Dawsey kirjoittaa Julietille ja kirjeenvaihdon myötä Juliet kiinnostuu eristyneestä saaresta ja sen omalaatuisesta kirjallisuuspiiristä. Juliet päättää lähteä vierailemaan saarella kirjoittaakseen lehtiartikkelin uusista tuttavistaan, mutta saarella hän joutuukin huomaamaan, että sota kalvaa ja vainoaa sen asukkaiden mieliä edelleen syvästi.

Jo kirjassa pidin siitä, että yhtä aikaa tunnelma oli kevyt kuin pilvenhattara Guernseyn taivaalla, mutta toisaalta tarina sisältää paljon vakavaa asiaa ja tummia varjoja. Saari joutui natsien miehittämäksi toisen maailmansodan aikana ja miehityksen jättämät jäljet ulottuvat pitkälle. Saari tuntuu olevan täynnä tukahdutettuja tunteita, lausumattomia lauseita ja merkityksellisiä hiljaisuuksia. Vain kirjallisuus ja sen mukanaantuoma yhteisöllisyys tuo tuulahduksen vapautta saaren asukkaiden elämään.

Juliet pääsi maistamaan aitoa perunankuoripiirakkaa.

Pidin elokuvasta valtavan paljon. Elokuva oli jo visuaalisesti niin upea, että se herätti matkakuumeen Guernseyhyn (muistan muuten saman kuumeen vaivanneen myös kirjan lukemisen jälkeen). Lisäksi tarinan kuljetus toimi, samoin loistavien näyttelijöiden keskinäinen kemia.

Tarinan loppu toki oli niin sokerinen, että katsojaa janotti muukin kuin leffanamit, mutta sallittakoon yltiöromanttinen loppu, sillä muuten läpi elokuvan päähenkilöiden keskinäinen jännite oli kuvattu taitavasti kehittyen, intensiivisesti, muttei liian alleviivatusti. Muutenkin henkilöhahmot oli rakennettu tarinan humaanin hengen mukaisesti moniulotteisiksi ja inhimillisiksi, ei yksiselitteisesti hyviksi tai pahoiksi.

Vahva suositus tälle leffall, olitpa sitten romanttisen viihteen tai historiallisen elokuvan ystävä!

Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville
Ohjaus Mike Newell
Pääosissa Lily James, Michiel Huisman, Jessica Brown Findlay, Matthew Goode, Penelope Wilton,  Glen Powel, Katherine Parkinson, Tom Courtenay
Kesto 2h 4min