John Williams: Butcher's Crossing


Tässäpä kirja, johon en varmasti koskaan olisi tullut tarttuneeksi, ellen olisi lukenut viime vuonna John Williamsin upeaa romaania Stoner. Tässä myös romaani, jota en varmasti olisi lukenut loppuun saakka, ellen olisi lukenut Stoneria. Butcher's Crossing kertoo miehistä, jotka lähtevät Kansasissa pyydystämään biisoneita. On vuosi 1870 ja tuhansien biisonien ampuminen vuotien takia on tärkeä elinkeino. Kaikki haluavat biisoniturkin, vaikka se haisee. Ammuttujen eläinten lihat jätetään maahan mätänemään.


Vaikka minusta löytyy vähän dixie-tyttöä, western ei ole koskaan ollut minun tyylilajini sen paremmin kirjallisuudessa kuin elokuvissakaan. En yksinkertaisesti koskaan ole jaksanut innostua cowboy-macho-romantiikasta. Butcher's Crossing ei ehkä edusta aivan tyypillisintä lehmipoikatarinaa, mutta riittävän paljon kliseitä tarinassa on minun vieraannuttamisekseni. Tämän toki tiesin jo etukäteen. Williamsin kyky ilmaista eleettömästi vakuutti minut kuitenkin viime vuonna niin paljon, että päätin kokeilla onneani.



Muutaman kymmenen sivun jälkeen olin jo aika vakuuttunut, ettei kyseessä ole minun kirjani. Aihepiiri oli vieras, mutta myös itse tarina eteni tuskastuttavan hitaasti. Kun kirjan (anti)sankari astuu saluunaan, ovat askeleet juuri niin hitaita kuin pahimmissa länkkärikohtauksissa. En kuitenkaan halunnut menettää uskoani, sillä ei Stonerkaan varsinaisesti imaissut mukaansa ensi sivulta asti. Siispä tahkosin kirjaa kaksi ja puoli viikkoa toivoen, että viimein syttyisin. En kyllä syttynyt. Mutta onneksi kirjan jälkimmäinen puolisko kuitenkin tarjosi toimintaa ja kiinnostavia kuvauksia hieman enemmän. Lopulta voin sanoa myös viihtyneeni.



Tässä vaiheessa on aiheellista korostaa, että objektiivisesti mitattuna Butcher's Crossing on hieno kirja. Se itse asiassa on ehkä jopa eheämpi kokonaisuus kuin Stoner on. Toisaalta se on piinallisen verkkainen, yksityiskohtainen ja allegorinen. Siinä missä Stoner viritti lukijan kuvaamalla hienovaraisesti päähenkilön ajatusmaailmaa, pitää tässä romaanissa päähenkilö Will Andrewsin kehitys lukea preerian tuulesta, vuorien kylkiä lipovista varjoista, puron välkkeestä, ahavoituneista leukaperistä ja monesta muusta yksityiskohtaisesta kuvailuista, joista itse en niin paljon perusta. Mutta jos olisin tekemässä kirjallisuustieteellistä esitelmää, tarjoaisi romaani aimo tukun herkullisia tulkinnan kohteita. Teema on ikiaikainen. Miehet lähtevät etsimään tarunhohtoista aarretta. Aarteelle käy, niin kuin aarteille on tapana käydä. Se menettää merkityksensä.


Kyse tosiaan on kehityskertomuksesta. Nuori mies, Andrews, päättää kääntää selkänsä edelliselle elämälleen, matkustaa toiselle puolella mannerta päästäkseen biisonijahtiin. Näin myös käy, mutta lopulta matka ei sujukaan aivan niin kuin piti. Ja kun on viimein aika palata, maailmakaan ei ole sellainen kuin piti. Andrews on kulkenut pitkän matkan, ja ihmeellistä kyllä, hän saattaa olla tarinan ainoa voittaja. Kuin Lucky Luke konsanaan hän ratsastaa aamuauringon säteiden häntä hyvästellessä.



Luulen, että kirjan aihepiiri vieraannuttaa monia. Olen kuitenkin itse maatalon tyttö, joka joskus on nylkenyt ihan oikeita eläimiä. Siitä huolimatta järjetön biisoninteurastus saa sisukset kiertymään kasaan. Ahneudella on toki tarinassa palkkansa, mutta siitä huolimatta en olisi välittänyt moisesta lukea. Williamsin luomat henkilöhahmot ovat kuitenkin vahvat. Vaikka näennäisesti huomio tuntuu olevan ympäristön kuvailussa, on Williamsin henkilökuvaus kuitenkin yllättävänkin tarkkaa vaivihkaisuudesta huolimatta.



Parasta kirjassa oli tunnelma. Tuntuu vähän siltä, kuin olisin käynyt itse preerialla. Ihan pian en tosin halua sinne uudestaan. Siitä huolimatta minulla on tunne, että tämä kirja kannatti lukea.

John Williams: Butcher's Crossing (1960)
Bazar Kustannus 2016
334s.

Käännös Ilkka Rekiaro
Arvostelukappale

Kommentit

  1. Oon vähän ristiriitaisin fiiliksin itsekin miettinyt tämän lukemista, toisaalta kiinnostuneena, koska Stoner oli upea, toisaalta taas aihe vieraannuttaa. Mutta uskon antavani tälle vielä mahdollisuuden, harvoin niin upeaan kirjoitustyylii törmää kuin Williamsin kanssa. Ja pakko muuten sanoa, että kuten Stonerissakin, tämän kirjan suomenkielisen painoksen kannet ovat kyllä upeat. Seisauttavan kauniit, kirjalleen niin erityisen hyvin sopivat. Tämän(kin) voisi lukea ihan jo vain siksi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, kannet ovat molemmissa Williamsin suomennoksissa suorastaan pysäyttävän upeat.
      Kokeile ihmeessä tätäkin, moni on tästä pitänyt todella paljon, osa pitänyt jopa enemmän kuin Stonerista!

      Poista
  2. Minä luin tämän viime talvena ja tykkäsin todella paljon. Kerroin kaikille, että voitteko kuvitella että pidin kirjasta jossa metsästetään biisoneita. Vaikea sitä oli minun itsenikin uskoa. Tykkäsin Stonerista, mutta tästä tykkäsin vielä enemmän. Se Williamsin kerrontatyyli sopi niin upeasti tähän kirjaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen ihan samaa mieltä, että Williamsin tyyli sopii hyvin tarinaan. Kieltämättä biisonien metsästys ei kuulosta mitenkään bestseller-tarinalta nykypäivänä, mutta ehkä siinä toisaalta piilee myös osa viehätyksestä. Williamsin tarinat tuntuvat nykypäivä lukijasta suorastaan raikkaalta tuulahdukselta!

      Poista
  3. Luin tämän Stonerin takia, josta pidin valtavasti. Siinä tapahtui aivan tarpeeksi, viihdyin sen miljöössä ja tunnen sen omakseni.
    Butcher's Crossing oli syöksylaskua vieraalle alueelle. En pidä länkkäreistä tai metsästyksestä. Kuntelin illan pyssyjen ryskettä, kun asumme ruovikon laidalla ja mietin, että onko joku muodostamassa varmuusvarastoa sorsista. Syvästä inhosta huolimatta pystyin ajattelemaan, että Butcher's Crossing on kirjoitettu hyvin. Itse olin vain liian vieraalla alueella.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minullekaan aihepiiri ei iskenyt, vaikkei minulla sinänsä olekaan mitään järkevää metsästystä vastaan. Tässä vain ei ollut mitään järkeä, minkä toki Williamskin näyttää. Aihepiiri ei vain ollut riittävän kiinnostava minulle, mutta se ei poista kirjan ehdottomia ansioita.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit