Heinäkuussa luin

Heipä hei heinäkuu ja tervetuloa elokuu! Mitäs kaikkea tässä kuussa luinkaan?

Vaikka heinäkuun oli määrä olla kepeä, aloitin sen mahdollisimman rankasti, nimittäin Åsne Seierstadin 
Yksi meistä. Kertomus Norjasta pyöräytti kyllä ajatukset ja melkein mahankin muutamaan kertaan ympäri. Vielä blogikirjoitusta tehdessäni suhtauduin kirjaan hyvin ristiriitaisesti ja kriittisesti, mutta nyt viikkoja myöhemmin on sanottava, että kyseessä on tärkeä ja hieno kirja. Reagoin siihen poikkeuksellisen voimakkaasti, mikä kertoo jotakin teoksen vaikuttavuudesta.

Norjan jälkimainingeissa luin paljon kehuja, suorastaan ylitsevuotavaista suitsutusta saaneen Tommi Kinnusen Neljäntienristeyksen. Ei ihan hömppää tämäkään. Kirjan ansiot oli helppo tunnistaa, mutta kuitenkin jäin jotakin kaipaamaan. Asiaa makusteltuani luulen, että tämä romaani jäi osittain olosuhteiden uhriksi. Olin lukiessani vielä niin pyörällä päästäni ja vereslihalla Seierstadista, että Neljäntienriesteys jäi niihin jälkimaininkeihin. Jollakin toisella hetkellä olisin ehkä vaikuttunut enemmän.

Gabrielle Zevinin Tuulisen saaren kirjakauppias oli viimein sitä light-osastoa, mitä kesälukemistolta etukäteen toivoin. Valitettavasti lopputulos oli vähän liiankin höttöinen, enkä muutamaa viikkoa myöhemmin enää jaksa muistaa tarinaa kovinkaan tarkasti.

Onneksi saavutin helteisen heinäkuun tunnelman Jyri Paretskoin uuden nuortenkirjan parissa. Shell's Angles ja Kalajoen hiekat teki lukijansa hyvälle tuulelle. Rokki soi, hiekka tarttui varpaisiin ja niin edelleen! Käyhän lukemassa myös Savolaisen kirjallisuuden jäljillä -sarjan uusin osa, Jyri Paretskoin haastattelu, mikäli se meni lomakuukauden aikana ohi.

Klassisempaa viihdelukemistoa edusti Jane Austenin Kasvattitytön tarina. Aluksi minulla oli vaikeuksia päästä tarinaan sisälle, mutta lopulta sitkeys palkittiin ihan mukavalla ja taatun austenimaisella tarinalla. Aion lukea Austenia lisääkin joskus lähitulevaisuudessa. Ehkä tartun uuteen Ylpeys ja ennakkoluulo -suomennokseen tai englanninkieliseen Austeniin.

Kuun lähestyessä loppuaan aloin kaivata murhia ja muita rikoksia. Palokaski-sarjan ensimmäinen osa Laura ei saanut niskavilloja nousemaan, mutta toimi ihan viihdyttävänä kesäkirjana ja hyvänä johdantona dekkarien pariin.

Dekkareita aion nimittäin elokuussa lukea. Koko kesän ajan kuuntelemani dekkariäänikirja tuli päätökseen tänä aamuna ja pöydällä jo jonkin aikaa on odotellut yksi lupaava tapaus, johon ehkä tartun tänään. En kuitenkaan kieriskele koko kuukautta rikollisuuden parissa. Sain loistavia lukuvinkkejä kesälukeminen -teemalla, joten jospa sujauttaisin joukkoon jotakin siltäkin listalta?

Elokuun lopulle uskallan luvata myös jotain, mitä tiedän monen teistä odottaneen jo pitkään. Arvaatteko jo?
Kyllä vain, on aika kaivella kamerat naftaaliinista, sillä Copycat-kilpailu käynnistyy vielä elokuun aikana. Jos ensimmäinen ja toinen kierros on mennyt sinulta ohi, pääset jäljille oikealta Copycat-tunnisteen alta. Liian paljon ei kannata kuitenkaan menneiden vuosien tuotoksiin nojata, sillä syksyllä 2014 Copycat astuu askeleen eteenpäin, kiristää ruuvia ja on uskoakseni uljaampi kuin koskaan. Pysykää siis linjoilla!