Mitä luet kesällä vai luetko?


Aurinkoista ja helteistä viikon alkua! Toivottavasti olette nauttineet kesästä yhtä paljon kuin minä! Keskeisin päivien sisältö viime päivinä on ollut löhöily rannalla lasten ottaessa ilon irti lämpimästä vedestä, enkä muistakaan olleeni näin ruskettunut sitten kesän 2001, jolloin olin kesätöissä lasten uimakoulussa (toki se ei tarkoita, että olisin vielä oikeasti kovinkaan ruskea, vaaleahipiäinen kun olen). Aikaa on ollut lukemiselle, löhöilylle, perheelle ja ystäville ja eittämättä välillä on käynyt mielessä, että ainoastaan kesällä ihminen elää ihan oikeasti. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä jos kesää riittäisi viikosta ja kuukaudesta toiseen, ei se tuntuisi enää ollenkaan samalta. Nämä mietteeni kumpuavatkin siitä, että minulla on kesäkriisi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana yhdeksänä kesänä olen lomaillut elokuussa. Elokuu on minulle muutenkin rakas kuukausi ja se on myös iskostunut mieleeni lomakuukautena. Kun muut palailevat työ- ja kouluelämään, minä lomailen. Tänä vuonna kaikki on kuitenkin toisin. Olen saanut nautiskella heinäkuusta lomalla, joten töihinpaluu on jo ihan kulman takana. Ja tässä eräänä päivänä se ajatus iski (siellä rannalla makoillessani): ensi syksynä esikoiseni lähtee eskariin. Seuraavat parikymmentä vuotta elokuu on meidänkin perheessä lomien loppumis-, ei alkamiskuukausi. KÄÄK!

Mutta en antaudu vähällä. Olkoonkin, että työt ja arki kutsuvat, elokuu on silti lempikuukauteni ja pidän kesästä kynsin hampain kiinni. Jos lomailu ei onnistu, voi mukavia kesäjuttuja tehdä kotoakin käsin. Siksi toiseksi, kirjahippi hakee kesäfiilistä tietenkin kirjoista. Nyt kaipaankin teiltä vinkkejä epätoivooni: mikä on teille sitä parasta kesälukemista? Mikä tuo hyvän mielen, mikä sopii helteisiin, mikä sadepäiviin, mikä pimeneviin iltoihin? Onko teillä kirjoja, kirjailijoita tai kirjallisuudenlajeja, joihin palaatte aina kesäisin vai luetteko summamutikassa sitä, mikä milloinkin sattuu kiinnostamaan?

Minulla on kaksi vallitsevaa trendiä, jotka ovat säilyneet melko muuttumattomina jo useamman vuoden. Ensinnäkin janoan elämäkertoja, yleensä tämä tapahtuu alkukesästä. Tänä kesänä hoidin elämäkertaosuuden jo toukokuussa lukemalla Minna Maijalan hienon Minna Canth -elämäkerran. Ehkä samaan sarjaan voi lukea myös Reza Aslanin Kapinallisen, vaikkei se ihan tyylipuhtaasti Jeesus-elämäkerta olekaan. Loppukesästä taas tekee mieli lukea dekkareita. Syytän siitä Leena Lehtolaista. Lehtolaisen uusin on kuulunut loppukesääni jo varmaankin yli kymmenen vuotta ja siitä tavasta en ole aikeissa luopua. Viime kesänä Maria Kallio teki odotetun paluun Rautakolmiossa. Tänä vuonna on luvassa jotakin muuta.Toki kesäisin tulee luettua muitakin dekkareita ja eilen illalla lopettelin juuri Palokaski-sarjan ykkösosan, josta lisää vielä tämän kuun puolella. Viime kesältä on jäänyt hyvin mieleen Kati Hiekkapellon Kolibri.

Kesäkirjoissani ei välttämättä tarvitse olla kesä, mutta toki siitä ei haittaakaan ole. Joskus ajankohtaisuus on hyvä asia, mutta joskus se saattaa jopa häiritä. Esimerkiksi juuri Palokaski-sarjan Lauraa lukiessani koulujen alkuun sijoittuva aika vähän vaivasi viimeisistä lomapäivistä nauttimista. Jonkinlaista kepeyttä sen sijaan kaipaan. Elämäkerratkin ovat usein tekstin tasolla sujuvalukuisia, vaikka muuten heviä osastoa olisivatkin.

Mutta nyt on teidän vuoronne, lukuvinkit kehiin, kiitos! Mitä suosittelette taatun kesäfiiliksen saavuttamiseksi?



Kommentit

  1. Takuuvarma vinkki vallitseviin olosuhteisiin: Maggie O'Farrellin Varoitus tukalasta helteestä. On kepeän vakavaa, ja vähän dekkarisävyäkin. Aurinkoista elokuuta!

    VastaaPoista
  2. Kirsi antoikin hyvän vinkin. Suosittelen muutenkin O'Farrellia.

    Minä olen lukenut tänä kesänä monenlaista ja yllättäen melkoisia kirjapaksukaisia. Nyt menossa on Donna Tarttin Tikli, joka on sellainen page turner, että sopii hyvin helteisiin. Ei tarvitse ajatella liikaa, mutta silti saa laadukkaan lukuromaanin. Sinänsä se ei tuo ehkä kesäfiilistä, mutta muuten sopii näihin päiviin.

    Hmm. Elokuussa Johan Bargumun Syyskesä. Jos et ole lukenut sitä, niin suosittelen. Tai Bo Carpelanin Kesän varjoja.

    VastaaPoista
  3. Minulle kesän monesti tuo Runebergin Vänrikki Stoolin tarinat. Useimmiten lukaisen sitä heinä-elokuussa. Myös Shakespearen sonetit kuuluvat kesään, mutta kun minusta on kyse, niin myös jokaiseen muuhun päivään. Sitten on vielä nämä perinteiset kesä-heinäkuun nuortenkirjaviikkoni. Vaikka minulla on nuo muutamat vakiintuneet klassikot kesäksi, on myös hyvää aikaa tutustua kevyempään kirjallisuuteen, sellaiseen jota ei yleensä lue. Myös 'itsensävoittamisromaani' tekee välillä hyvää, muulloinkin kuin kesäisin. Tällä kertaa siksi valikoitui Alastalon salissa.

    VastaaPoista
  4. Mikä tosiaan tekee kirjasta kesäkirjan? Jotkut kirjat vain tuntuvat täydellisiltä kesäkirjoilta, ja sitä on iloinen että tuli lukeneeksi kirjan juuri kesällä. Täydellisessä kesäkirjassa ei tarvitse välttämättä olla kesä: kesäinen tunne voi syntyä jostakin muustakin. Toki kirjasta voi muodostua täydellinen kesäkirja ihan vain siksi, että sen on tullut lukeneeksi kesällä.

    Minulle täydellisiä kesäkirjoja ovat eri aikoina olleet esimerkiksi Gwen Bristow'n Plantaasitrilogia (kepeitä klassikoita joissa on myös kesän kuumuutta), Françoise Saganin Muuan hymy ja Tervetuloa ikävä (nuoruutta, ranskalaisuutta ja kesää), Dumas'n Monte Criston kreivi (ihana kirjapaksukainen täynnä dramatiikkaa), Fagerholmin Ihanat naiset rannalla (ultimaattinen kesäkirja) ja kaikki Virginia Woolfin kirjat.

    VastaaPoista
  5. Minulle ei ole tainnut muodostua mitään kesäperinteitä. Muutaman vuoden jatkunut kesäklassikko-perinteenikin lensi tänä kesänä vahingossa roskakoriin, kun päädyin lukemaan kaikkea muuta. Mutta ehkä ne paksukaiset periaatteessa kuuluvat kesään, silloin kun mukamas on eniten aikaa lukea. :)

    Täydellisessä kesäkirjassa ei minunkaan mielestäni tarvitse olla kesä, mutta jotain menevää siinä täytyy olla. Menevyys voi olla juoni tai muassaan vievä kielikin. Dekkarit myös tuntuvat kesälukemiselta, ehkä siksi että mökiltä löytyi ainakin niitä Agatha Christien kirjoja jos ei muuta.

    VastaaPoista
  6. Minun lukemiseni ei liity vuodenaikoihin mitenkään. Talvella on kyllä kiva lukea kesään sijoitettuja tarinoita, koska kesä on lempivuodenaikani ja siihen eläytyminen auttaa kesän kaipuuseen.

    Dekkareita suositellaan kesälukemiseksi, mutta niiden suhteen olen erityisen vaativa. On muutamia psykologisen dekkarin taitajia, joista pidän, heistä ylimpänä Karin Fossum. Petyin juuri luettuani kehutut Erik Axl Sund -dekkarit Varistyttö ja Unissakulkija, jotka olivat mielestäni niin laskelmoidun kaupallisia kuin vain olla voi. Luin silti kirjat loppuun, koska odotin, että sieltä paljastuisi jotain mikä selittäisi blogihehkutukset. Tuntui siltä, että meni vain huonommaksi.

    Elämäkerrat ovat aina kiinnostavia. Hain juuri kirjaston musiikkiosastolta kaksi paksua elämäkertaa: Seppo Heikinheimo, Mätämunan muistelmat ja Minna Lindgren, Leif Segerstam NYT!

    VastaaPoista
  7. Oi, kuinka hyviä vinkkejä! Laitan ne korvan taakse ja muutaman toteuttanen jo tässä kuussa! Kiitos ihanat!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit