Mitä luet kesällä vai luetko?

Aurinkoista ja helteistä viikon alkua! Toivottavasti olette nauttineet kesästä yhtä paljon kuin minä! Keskeisin päivien sisältö viime päivinä on ollut löhöily rannalla lasten ottaessa ilon irti lämpimästä vedestä, enkä muistakaan olleeni näin ruskettunut sitten kesän 2001, jolloin olin kesätöissä lasten uimakoulussa (toki se ei tarkoita, että olisin vielä oikeasti kovinkaan ruskea, vaaleahipiäinen kun olen). Aikaa on ollut lukemiselle, löhöilylle, perheelle ja ystäville ja eittämättä välillä on käynyt mielessä, että ainoastaan kesällä ihminen elää ihan oikeasti. Tämä ei tietenkään pidä paikkaansa, sillä jos kesää riittäisi viikosta ja kuukaudesta toiseen, ei se tuntuisi enää ollenkaan samalta. Nämä mietteeni kumpuavatkin siitä, että minulla on kesäkriisi. Viimeisen kymmenen vuoden aikana yhdeksänä kesänä olen lomaillut elokuussa. Elokuu on minulle muutenkin rakas kuukausi ja se on myös iskostunut mieleeni lomakuukautena. Kun muut palailevat työ- ja kouluelämään, minä lomailen. Tänä vuonna kaikki on kuitenkin toisin. Olen saanut nautiskella heinäkuusta lomalla, joten töihinpaluu on jo ihan kulman takana. Ja tässä eräänä päivänä se ajatus iski (siellä rannalla makoillessani): ensi syksynä esikoiseni lähtee eskariin. Seuraavat parikymmentä vuotta elokuu on meidänkin perheessä lomien loppumis-, ei alkamiskuukausi. KÄÄK!

Mutta en antaudu vähällä. Olkoonkin, että työt ja arki kutsuvat, elokuu on silti lempikuukauteni ja pidän kesästä kynsin hampain kiinni. Jos lomailu ei onnistu, voi mukavia kesäjuttuja tehdä kotoakin käsin. Siksi toiseksi, kirjahippi hakee kesäfiilistä tietenkin kirjoista. Nyt kaipaankin teiltä vinkkejä epätoivooni: mikä on teille sitä parasta kesälukemista? Mikä tuo hyvän mielen, mikä sopii helteisiin, mikä sadepäiviin, mikä pimeneviin iltoihin? Onko teillä kirjoja, kirjailijoita tai kirjallisuudenlajeja, joihin palaatte aina kesäisin vai luetteko summamutikassa sitä, mikä milloinkin sattuu kiinnostamaan?

Minulla on kaksi vallitsevaa trendiä, jotka ovat säilyneet melko muuttumattomina jo useamman vuoden. Ensinnäkin janoan elämäkertoja, yleensä tämä tapahtuu alkukesästä. Tänä kesänä hoidin elämäkertaosuuden jo toukokuussa lukemalla Minna Maijalan hienon Minna Canth -elämäkerran. Ehkä samaan sarjaan voi lukea myös Reza Aslanin Kapinallisen, vaikkei se ihan tyylipuhtaasti Jeesus-elämäkerta olekaan. Loppukesästä taas tekee mieli lukea dekkareita. Syytän siitä Leena Lehtolaista. Lehtolaisen uusin on kuulunut loppukesääni jo varmaankin yli kymmenen vuotta ja siitä tavasta en ole aikeissa luopua. Viime kesänä Maria Kallio teki odotetun paluun Rautakolmiossa. Tänä vuonna on luvassa jotakin muuta.Toki kesäisin tulee luettua muitakin dekkareita ja eilen illalla lopettelin juuri Palokaski-sarjan ykkösosan, josta lisää vielä tämän kuun puolella. Viime kesältä on jäänyt hyvin mieleen Kati Hiekkapellon Kolibri.

Kesäkirjoissani ei välttämättä tarvitse olla kesä, mutta toki siitä ei haittaakaan ole. Joskus ajankohtaisuus on hyvä asia, mutta joskus se saattaa jopa häiritä. Esimerkiksi juuri Palokaski-sarjan Lauraa lukiessani koulujen alkuun sijoittuva aika vähän vaivasi viimeisistä lomapäivistä nauttimista. Jonkinlaista kepeyttä sen sijaan kaipaan. Elämäkerratkin ovat usein tekstin tasolla sujuvalukuisia, vaikka muuten heviä osastoa olisivatkin.

Mutta nyt on teidän vuoronne, lukuvinkit kehiin, kiitos! Mitä suosittelette taatun kesäfiiliksen saavuttamiseksi?