Jyri Paretskoi: Shell's Angles ja Kalajoen hiekat

Talvella läksin mopopoikien matkaan ja ihastuin Topelius-palkitun kirjailija Jyri Paretskoin luomaan lämminhenkiseen kaveriporukkaan. Henri, Rudi ja Samu perustivat oman mopojengin, Shell's Anglesin. Mukaan mahtui myös ripaus romantiikkaa kun joukko sai tyttövahvistuksen, Millan. Vastikään ilmestyneessä sarjan kakkososassa Shell's Angles ja Kalajoen hiekat mopot ja tytöt -teemaa syvennetään entisestään.

Alkukesä on mennyt vähän eri tavalla kuin kolmikko oli etukäteen suunnittellut (Kts. Shell's Angles), mutta Rudin rakastuessa ja koulun alun lähestyessä kolmikko päättää lähteä road tripille määränpäänään kuumat Kalajoen hiekkadyynit sekä Rudin ihastuksen kohde Hanna. Iisalmesta Kalajoelle on kohtuullisen pitkä matka, ainakin mopolla ja ainakin jos eksyy matkalla ja pojille tietysti sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Oman osansa tuo poikien Youtube-videoprojekti, joka saa muutenkin yllytyshullut pojankoltiaset mm. ratsastamaan lehmillä ja pissaamaan paimenpoikaan. Mutta perillä Kalajoella päähuomion vievät vähäpukeiset tytöt ja niitähän rannalla riittää. Kuten arvata saattaa, leikkimielinen hupailu ja flirtti saattaa kuitenkin muuttua iltayöstä pettymyksen kyyneliksi.

Viihdyin tälläkin kertaa Shell's Anglesien matkassa erittäin hyvin. Luin kirjaa kuumina kesäpäivinä veden äärellä ja vaikka ympärilläni pyöri lähinnä oma jälkikasvu ja paikalla pörränneet urootkin olivat sukua joko omaa tai avioliiton perua, pystyin hyvin eläytymään siihen vallattomaan nuoruuden tunteeseen, jolloin koko maailma on avoin ja kaikki on mahdollista. Tapani Kansan Kalajoen hiekat soi nonstoppina päässä myös silloin kun en kirjaa lukenutkaan. Kirja toimi siis hyvin myös kolmikymppisellä naislukijalla, vaikka ajoittain tunsinkin itseni kukkahattutädiksi. Tämä ei kuitenkaan saanut minua epäilemään kuvattua poikien sielunmaiseman autenttisuutta, vaan uskon, että duudsonhenkiseen kohellukseen ja tyttöjen pisteytykseen on yksinkertaisesti vähän helpompi samastua teini-iässä.

Tarina on kepeä ja lajityypille ominaisesti draaman kaari jää lähinnä matkan vaiheiden kuvaukseksi. Siitä huolimatta Paretskoi on lisännyt esikoisromaaninsa tavoin tähänkin kertomukseen yhteiskunnallista pohdintaa ja sanomaa. Tällä kertaa nuoret pohtivat esimerkiksi homoseksuaalisuutta ja nuoriin (niin tyttöihin kuin poikiin) kohdistuvia ulkonäköpaineita ja esineellistämistä. Arvatenkin tällainen valistustyyppinen osuus jakaa lukijoiden mielipiteitä, mutta omasta mielestäni kirjailija onnistuu asiassaan hyvin. Vastoin monia yleisiä ennakkoluuloja nuoret pohtivat keskenään isojakin kysymyksiä, vaikkei se aikuisen silmiin ehkä aina siltä näytäkään. Siksi pidän hyvänä sitä, että myös sinänsä kepeä nuortenromaani heittää ilmaan ajattelemisen aihetta.

Shell's Angles ja Kalajoen hiekat on edeltäjäänsä jonkin verran pidempi romaani, mutta edelleen varsin sutjakka luettava. Sivumäärään nähden kirjan lopetuksen kanssa tuli yllättävän kiire. Säikähdin jo hieman ja kuulin jo deus ex machinan kolistelevan taustalla uhkaavasti, kun Kalajoen bileet loppuivat lyhyeen. Onneksi juttu ei päättynyt vielä siihen, vaan kierrokset kohosivat aina cliffhanger-loppuun asti. Yleensä en niistä kirjallisuudessa perusta, mutta tällä kertaa se herätti pelkästään uteliaisuuden ja toisaalta sai unohtamaan epäilykseni lopun sujuvuudesta. Ihan onnistunut harhautus ja laukaus maaliin siis, jalkapallotermejä lainatakseni.

Toivottavasti moni hyppää poikien matkaan Kalajoen hiekoille, sillä tämän kesäisemmäksi ei lukeminen enää mene ja ainakin minulle tuli tästä kepeä ja hyvä fiilis. Tosin kylläpä kirjan kanssa kelpaa fiilistellä myös pimeinä syysiltoina. Sitä ennen voi kuitenkin jatkaa aihepiirin parissa täällä Amman lukuhetki -blogissa. Savolaisen kirjallisuuden jäljillä -juttusarja jatkuu nimittäin kenenkäs muun kuin Jyri Paretskoin haastattelulla. Pysykääpä asemissa!

Jyri Paretskoi: Shell's Angles ja Kalajoen hiekat
Karisto 2014
413s.