Terttu Autere: Kuka murhasikaan rouva Holmin?
Olen kärsinyt viime viikot kiireistä, väsymyksestä ja luonnollisena jatkumona lukujumista. Jo Bakerin Longbournin talossa ei ainakaan auttanut asiaa. Sen sijaan Terttu Autereen Kuka murhasikaan rouva Holmin? -dekkari oli kerrassaan täydellistä lukemista tässä tilanteessa ja sai kaikki lukupadot murtumaan!
Autereen uusin dekkari on kylläkin kuin suunniteltu meikäläiselle. Erityisesti näin keväisin alan tuntea kaipuuta vanhoihin suosikkeihin: Sherlock Holmesin ja Komisario Palmun maailmoihin ja Kuka murhasikaan rouva Skrof... siis Holmin viekoitteli minut mukaansa jo nimellään, puhumattakaan tyylikkäästä kannesta. Kannen suunnittelijan nimeä en valitettavasti saanut ongittua tietooni, sillä kirjaston viivakoodilappu peittää mainitun tiedon, enkä sitä äkkiseltään Kariston sivuiltakaan löytänyt. Jos joku tietää nimen, hän tiedon jakakoon, jotta kunnia saadaan hälle, kelle se kuuluu!
Dekkari sijoittuu suomalaiseen pikkukaupunkiin 1930-luvulla, joten siinäkin mielessä tunsin olevani kotoisella maaperällä. Mieleeni tuli hyvin vahvasti vanha Suomi-filmi, suorastaan näin sieluni silmin lääninetsivä Juhani Kuikan roolissa Kullervo Kalskeen ja kaupungin silmäätekevien merkkihenkilöiden nahoissa pitkän liudan menneiden polvien huippunäyttelijöitä Eero Roineesta Yrjö Tuomiseen, Helena Karasta Toini Vartiaiseen ja Liisa Tuomeen. Henkilökavalkadi onkin sen verran laaja, että huippunäyttelijöitä tähän filmiin olisi mahtunut melkoinen liuta.
Suomalaisen elokuvan kulta-aikaan ajatukseni johti mahdollisesti yhteys Hilmanpäiviin, dekkari alkaa nimittäin apteekkari Hellmanin syntymäpäiviltä. Sinne on kokoontunut koko kaupungin kerma, ei kuitenkaan Kemikaali-Aitan omistaja rouva Holm, joka löytyy seuraavana aamuna liikkeestään kuolleena. Tapauksella ei ole silminnäkijöitä ja kun puolet kaupungista on liikkunut murha-aikaan liikkeen lähettyvillä apteekkarin syntymäpäiviltä lähtiessään, on epäiltyjenkin määrä suuri. Tapausta tulee selvittämään lääninetsivä Juhani Kuikka, joka olisi paljon mieluummin jossakin muualla kuin pienessä, sisäänpäin lämpiävässä kaupungissa. Mutta kuinka ollakaan, vierailun pitkittyessä alkaa Kuikka löytää kaupungista myös itseään kiinnostavia puolia...
Terttu Autere ei ole lähtenyt keksimään pyörää uudestaan, vaan tekee taitavasti ja huolella sen, mikä on hyväksi havaittua ja toimivaa. Dekkaria on miellyttävä lukea, mikä ei olekaan ihme, sillä kirjailija on eläkkeellä oleva äidinkielen- ja historianopettaja. Miellyttävän kielenkäytön lisäksi myös historiallinen konteksti on siis kunnossa. Murhaajaa en arvannut piiruakaan aikaisemmin kuin kirjailija halusi asian paljastaa, mutta totta puhuen kirjassa oli niin paljon henkilöitä, ettei murhaajaa varmaan ollut mahdollistakaan arvata. Itseäni tämä ei kuitenkaan häirinnyt, vaan kuten todettua, viihdyin kirjan parissa erinomaisesti. Takakannessa kirjaa luonnehditaan elegantiksi salonkidekkariksi ja sisäliepeessä puhutaan tunnelmantäyteisestä, aikuisten naisten viihderomaanista. Allekirjoitan molemmat väitteet ilman ikäkriisiä, sillä olen kasvanut kotini 1930-luvulta lähtien kasvatetun kirjaston ääressä. Vanhojen tuttujen suosikki(nais)kirjailijoiden vaikutus näkyy Autereen tavassa kuljettaa tarinaa.
Kuka murhasi rouva Holmin? on kepeä, melkein kuplivan keveä dekkari, josta tulee hyvälle tuulelle. Se sopii hetkiin, jolloin ei halua yllättyä tai miettiä liikaa, vaan viihtyä tasaisen varmasti. Terttu Autere oli minulle uusi tuttavuus ja kirjan nappasin hetken mielijohteesta kirjaston uutuushyllystä. Sen verran paljon lukemastani kuitenkin pidin, että tulen varmasti jossakin vaiheessa tutustumaan myös hänen muihin teoksiinsa.
Terttu Autere: Kuka murhasikaan rouva Holmin?
Karisto 2014
294s.
Mä olen Terttu Autereelta lukenut yhden historiallisen romaanin ja tykkäsin siitä. Tämän tekstin perusteella saattaisin tosiaan tykätä tuosta dekkaristakin! Sen ilmestyminen oli mennyt multa ihan ohi.
VastaaPoistaEikös tämä ole Auteren ensimmäinen dekkari? Olen lukenut tämän sarjan kolme ensimmäistä osaa sekä Kinkkauskivet, ja siinä mielessä olikin aika erikoista, että jatkuvajuonisen kirjasarjan neljäs osa on yllättäen dekkari kun kolme muuta ovat olleet historiallisia romaaneja. Olen menossa vasta puolivälissä, mutta toistaiseksi pidän tästä osasta vähiten. Ei sinänsä ihme, kun en ole jännityskirjallisuuden ystävä alkuunkaan. Muuten pidän kyllä Auteren tyylistä kirjoittaa.
VastaaPoistaTämä taitaa tosiaan olla ensimmäinen dekkari. Minuun tyyli upposi täysin, kun ei ollut niitä aiempia alla luettuna. Luin Kirjepostia tämän jälkeen, mutta sen jälkeen en ole tullut sarjaa jatkaneeksi. Pitäisi kyllä.
Poista