Heta Pyrhönen: Jane Austen aikalaisemme

Tartuin Heta Pyrhösen Jane Austen aikalaisemme -teokseen innolla ja olin jo ehtinyt lukea hyvän matkaa, kun mieleeni tuli, että joidenkin lukijoiden mielestä kirjan esitteleminen täällä blogissa voi olla ongelmallista. Onhan Pyrhösen kirja Avaimen tämän kevään uutuuksia, aivan kuten minun ja Katjan  Linnasta humisevalle harjullekin. Kenellekään ei toisaalta tule yllätyksenä, että Suomen kokoisessa maassa kirjalliset piirit ovat varsin suppeat ja erilaiset kytkökset menevät tästä syystä pystyyn ja poikittain. Itse tartuin Pyrhösen kirjaan Austen-fanina ja olisin sen tehnyt joka tapauksessa kustantajasta riippumatta. Henkilökohtaisesti en siis koe omien roolieni menevän umpisolmuun. Siltä varalta, että jotakuta asia kuitenkin olisi mietityttänyt, halusin tuoda sen täten esille. Ja sitten itse asiaan.

Heta Pyrhönen on Helsingin yliopiston yleisen kirjallisuustieteen professori. Ammattitaito ja laaja tietämys näkyvät myös kirjassa. Pyrhönen luotaa Austenin tuotantoa ja sen vastaanottoa eri aikakausina yleisesti ja toisaalta pureutuu kuhunkin Austenin teokseen myös syvemmin. Pyrhönen on valinnut teoksia käsitellessään tietyn näkökulman, jota vasten peilata ja tulkita. Esimerkiksi Ylpeyttä ja ennakkoluuloa käsitellään nimenomaan rakkausromaanina, sillä sellaisena sitä nykypäivänä kaikista voimakkaimmin pidetään.

Jane Austen aikalaisemme on tekstinsä puolesta varsin akateeminen. Tarkoitan sillä sitä, että kirjoittajan tutkijatausta näkyy, eikä teosta olekaan yritetty tehdä kaikista populaareimmaksi Austen-esitykseksi. En pidä asiaa ollenkaan huonona, sillä populaareja teoksia aiheesta löytyy kyllä yllin kyllin. Kirjaan ei kuitenkaan kannata tarttua sillä mielellä, että sen hotkaisisi parissa illassa välipalakirjana. Silloin nimittäin varmasti tuskastuu, eikä se sitä paitsi anna kirjalle oikeutta. Kaikista parhaiten kirja sopiikin jatkuvaan käyttöön. Haluaisin lukea sitä yhtä aikaa Austenin teosten kanssa, sillä silloin saisin varmasti kaikista eniten irti niin Pyrhösen kirjasta kuin Austenin romaaneistakin.

Kirjaa lukiessani huomasin nimittäin yllättävän asian: Austenin lukemisesta on vierähtänyt aikaa! Viimeisimmistä kerroistakin lienee jo kymmenen vuotta. Ylpeys ja ennakkoluulo on säilynyt hyvin mielessä, kiitos lukuisten BBC-maratonien, mutta muuten muistikuvani kirjojen tapahtumista alkavat olla hämärät. Sitä paitsi järkytykseni oli suuri, kun muistin, että Kasvattitytön tarina taisi jäädä kesken silloin kymmenen vuotta sitten jo nyt unohtuneesta syystä.Toisaalta aika ihanaa huomata, että minullahan on yksi lukematon Austen olemassa! Siihen pitääkin siis palata ensimmäisenä. Northanger Abbey on ollut minulle ensilukemisesta lähtien rakas kirja (ehkä vähän yllättäen, onko maailmassa ketään muuta, joka pitäisi juuri tästä romaanista eniten?) ja haluaisinkin lukea sen taas kerran. Pyrhösen ansiosta taas palan halusta lukea Emman uudelleen. Vähän lämmittelin aihepiiriä lukemalla Jo Bakerin Longbournin talossa, mutta siinä sitten kävi niin kuin kävi. Kannattaa ilmeisesti pysyä aidossa ja alkuperäisessä.

Jane Austen aikalaisemme on mainio tietokirja ja se avaa tuttuja, rakkaita kertomuksia uudella, nykypäivään linkitetyllä tavalla. Kuten kirjan nimikin kertoo, kirjassa pohditaan sitä, mikä Austenin tuotannossa ja persoonassa kiehtoo 2000-luvulla. Omaa lukukokemustani häiritsi jonkin verran se, etten muistanut kirjoista niin paljon kuin olisin halunnut. Ehkä olisi mielekkäämpää lukea ensin Austenin romaani ja sitten Pyrhösen esitys perään. Toisaalta tämä kirja herätti innostuksen lukea Austenia uudelleen. Pidän sitä aika varmana merkkinä onnistuneesta kirjasta! Luulen siis, että lähden joskus lähitulevaisuudessa uudelle kierrokselle Austenin kanssa ja otan Pyrhösen mukaan. Samaa suosittelen myös muille Austen-faneille lämpimästi!

Heta Pyrhönen: Jane Austen aikalaisemme
Avain 2014
364s.