Savolaisen kirjallisuuden jäljillä 2: Marko Kilpi


Marko Kilpi valmistelee uutta romaania ja elokuvaa

Marko Kilpi on ollut viime aikoina kiireinen mies. Päivätöiden ja kirjoittamisen lisäksi hän pyörähtelee Helsingissä alvariinsa. Kiireisenä pitävät uudet kirjoitusprojektit, Kuolematon-kirjasta tehtävä elokuva ja viime vuonna esitykseen tullut 8-pallo -leffa, niin ikään Kilven romaanin perustuva elokuva. Helmikuun alussa elokuva kisasi Jussista peräti kymmenessä eri kategoriassa.

Myös seuraavan elokuvan tuotanto on pyörähtämässä käyntiin. Käsikirjoitusvaihe on jo alkanut. Siinä Kilpi aikoo pysyä taustalla, konsultin roolissa. Kirjailija näkee tarinan tarjoavan monenlaisia mahdollisuuksia elokuvalle: siitä voi tulla draamaelokuva tai sitten hyvinkin tiukka trilleri. Ohjaaja ja tuotantotiimi ovat muuttuneet edellisestä elokuvasta, mutta jotakin tuttuakin on. Mikko Leppilampi ja Pirkka-Pekka Petelius jatkavat Olli Revon ja Elias Kasken rooleissa.
Samaan aikaan Kilpi on hahmottelemassa viidettä romaaniaan. Aiheen hän kertoo muhineen mielessä jo viisi vuotta. Kohta on aika aloittaa kirjoittaminen.

  − Se lähti yhdestä taulusta Louvressa. Heti kun näin sen, alkoi ideoita syntyä. Kuva oli minulla pitkään kännykässä taustakuvana, Kilpi kertoo.

Aiheesta hän suostuu paljastamaan sen verran, että liikutaan perimmäisten kysymysten äärellä.

 − Kirjassa pohditaan sitä, miksi me olemme olemassa. Tai oikeastaan mietitään descartesilaisessa hengessä, olemmeko edes, kirjailija sanoo salaperäisesti.

Luvassa on myös jotakin uutta, sillä Kilpi aikoo kirjoittaa jotakin, mitä ei ole vielä aiemmin tehnyt. Kirjan tyylilaji paljastuu lukijalle kuulemma vasta viimeisillä sivuilla. Kirjailijalla itsellään se on kuitenkin jo selkeästi mielessä.

Kirjailijan ja poliisin arkea

Kilven uusin teos Kuolematon käsittelee rankkaa aihetta. Lapsiin kohdistuva väkivalta ja hyväksikäyttö on aihe, johon ei mielellään tartu, mutta Kilpi kertoo aiheen valinneen hänet:

  − Joudumme lukemaan näistä tapauksista lehdistä viikoittain. Poliisina tiedän, että julkisuuteen päätyneet tapaukset ovat vain jäävuoren huippu. Olen myös nähnyt, mitä tällaisten asioiden kohtaaminen tekee poliiseille. Tutkijat ovat aivan romuna.

Kilven mielestä sen paremmin virkavalta kuin yhteiskunta yleensäkään ei tiedosta lasten hyväksikäytön mekaniikkaa. Sen hän halusi tuoda esille kirjassaan, muttei liian alleviivaavasti. Hyväksikäytön kohteeksi joutuneet ihmiset ovat niin pahasti rikki, että he saattavat päätyä itse hyväksikäyttäjiksi.

− On paha olo, eikä tunneta mitään muuta tapaa käsitellä sitä oloa. Kaikista hyväksikäytetyistä ei missään nimessä tule hyväksikäyttäjiä, mutta melkeinpä kaikki hyväksikäyttäjät ovat olleet uhreja, Kilpi sanoo.

Moni on saattanut jättää Kuolemattoman lukematta kuultuaan, mitä aihetta se käsittelee. Kilpi tiedostaa tämän: aihe on monelle liian arka ja kamala. Toisaalta hän on tietoisesti halunnut kirjoittaa kirjan lukijaystävälliseksi, sellaiseksi, ettei aihetta silotella muodottomaksi, mutta ei toisaalta tehdä lukemista liian vaikeaksikaan.

 − Erityisesti tällaisina taloudellisesti vaikeina aikoina ihmiset etsivät keveyttä. Halutaan nauraa. Hyvinä aikoina jaksetaan paremmin miettiä synkempiä asioita, hän miettii.

Tämä näkyy myös kirjailijan arjessa. Kirjamyynnin laskiessa markkinointikoneisto haluaa kirjailijan astuvan esille.

 − Sehän on todella omituinen tilanne. Kirjailija kirjoittaa 11 kuukautta yksin omissa oloissaan ja sitten hänestä pitäisi sukeutua stand up -koomikko. Kun minäkin menen esiintymään ja puhun Kuolemattomasta ja siis todella rankoista aiheista, yleisö tuntuu odottavan vitsejä, Kilpi ihmettelee.

Tosin Marko Kilvelle sosiaalinen kanssakäyminen ei tunnu tuottavan vaikeuksia. Lupsakkaalla savolaisella riittää juttua. Vastapainoa yksinäiselle kirjoittamiselle tuo poliisin työ:

− Kokopäiväinen kirjoittaminen olisi hienoa sen vapauden kannalta, mutta toisaalta en pidä siitä yksinäisyydestä. Poliisin työssä saan olla ihmisten kanssa tekemisissä.

Kentällä ollessa kirjailija saa paljon palautetta yleisöltä, joskus myös vähän hämmentävissä tilanteissa. Kilpi kertoo, että kiitosta tulee asiakkailta joskus yllättävistäkin suunnista, jopa pidätyshetkellä.

  Savolaiset osaavat arvostaa kirjailijoita ja tulevat sanomaan sen myös kertomaan. Täällä on pitkät Minna Canthin ja Aapelin viitoittamat kirjalliset perinteet. Ihmisistä on mukavaa nähdä, että se jatkuu nykypäivänäkin, Kilpi miettii.

Lue täältä Savolaisen kirjallisuuden jäljillä- sarjan ensimmäinen osa, jonka haastattelussa Antti Heikkinen.

Kommentit

  1. En tiennytkään, että Kilven toistakin romaania ollaan työstämässä elokuvaksi. Hienoa! 8-pallo oli rankka mutta hyvä elokuva.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä pidin 8-pallosta paljon, todella hyvä elokuva. Odotukset tämän seuraavankin suhteen ovat korkealla!

      Poista
  2. Ai, että savolaisen kirjallisuuden, kyllä Markossa on on aimo annos pohjoista! Saa olla ylpeä serkun pojasta, pidin Kuolemattomasta, vaikka rankka kirja olikin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kyllä kieltämättä vähän omin :) Onneksi Kilvessä riittää kirjailijaa molemmille heimoille!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit