Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu


Aluksi haluan osoittaa ihailuani Salla Simukalle. Hän on toteuttanut jokaisen kirjailijan unelman: luonut kirjallisen tuotteen, joka on toimiva kokonaisuus, kiinnostaa lukijoita ja myy myös ulkomailla. Epäilemättä kaiken takana on toimiva ja taitava tiimi, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että kaikki lähtee kirjailijasta ja hänen taidokkuudestaan. Lumikki-trilogian kolmas osa onkin voitu ottaa jo vastaan juhlamielellä ja fanikulttuurin hengessä: miten Lumikin tarina mahtaakaan päättyä?

Sarjan ensimmäinen osa, Punainen kuin veri, ihastutti ja sai minut pauloihinsa. Toinen osa, Valkoinen kuin lumi ei niinkään. Mukavaa on, että olin kuitenkin oikeassa, kun epäilin kolmannen osan olevan taattua, tiukkaa laatua. Sitä se oli. Trilogia sai arvoisensa päätöksen.

Musta kuin eebenpuu -teoksessa Lumikin elämä on muuttunut: hän seurustelee Sampsan kanssa. Koulun ja seurustelun ohella hän valmistautuu esittämään pääosaa lukion modernissa Lumikki-näytelmässä. Tarina vain tuntuu tulevan liian vahvasti Lumikin ihon alle. Todelliseksi trilleriksi tarina muuttuu, kun Lumikki saa peräänsä inhoja tekstiviestejä lähettelevän ahdistelijan. Kun vielä tyttö alkaa muistaa uusia asioita menneisyydestään ja hänen ensirakkautensa Liekki palaa kuvioihin, on pyöritystä enemmän kuin tarpeeksi. Kirjan juoni toimi ja sai kääntämään sivun toisensa jälkeen. Luulin olevani nokkela ja ratkaisseeni arvoituksen jo alkumetreillä, mutta menin täysin vipuun. Pisteet siitä kirjailijalle.

Lumikki-trilogiaa voi tosiaan suositella aivan kaikille. Jos tuntee nuorten kirjallisuutta kohtaan epäluuloisuutta, kannattaa ehdottomasti kokeilla näitä kirjoja. Suosittelen aloittamaan alusta ja lukemaan koko trilogian läpi järjestyksessä, sillä ne muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden. Punainen kuin veri on ensimmäisenä teoksista itsenäisin ja kokonaisin, mutta nämä kaksi seuraavaa kaipaavat toistensa tukea. Ei se mitään, kirjat ovat nopeita ahmittavia, joten kolmekin kirjaa menee sutjakasti, mikäli haluaa lukea koko tarinan kerralla. Laura Lyytisen luomaa visuaalista ilmettä olen kehunut ennenkin ja teen sen myös nyt. Musta kuin eebenpuu taitaa kuitenkin olla kaikista kaunehin!

Kirjan kannet suljettuani suurin mieleen noussut kysymys on: Malttaako Simukka päättää Lumikin tarinan tähän?

Salla Simukka: Musta kuin eebenpuu
Tammi 2014
192s.

Kommentit

  1. Hei Amma, tule mukaan haasteeseen Muumikirjat ja minä! Erjan lukupäiväkirjasta voi kurkata mistä on kyse :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit