Antero Raevuori: Hävittäkää Helsinki!

Antero Raevuoren Hävittäkää Helsinki! Pääkaupungin tuhopommitukset 1944 kertoo kolmesta, helmikuussa 1944 Helsinkiin kohdistuneesta venäläisten suurilmahyökkäyksestä, joiden tavoitteena oli pakottaa Suomi irtautumaan Saksan liittolaisuudesta ja solmimaan rauhan Venäjän kanssa. Ankaran ja periksiantamattoman ilmatorjunnan, neuvokkuuden ja pienen juonikkuudenkin ansiosta tuhot jäivät kuitenkin huomattavasti pienemmiksi kuin mitä Neuvostoliitto ja Stalin olettivat. Suomen valtionjohto sai arvokasta lisäaikaa rauhantunnusteluille ja maan asioiden järjestämiselle niin, että erillisrauhan tekeminen mahdollistui.

Hävittäkää Helsinki! kuvaa ansiokkaasti sitä, mitä ilmahyökkäykset merkitsivät käytännössä yhteiskunnan kaikille osille. Ääneen pääsevät niin valtion ylin johto kuin Vallilan kaupunginosan työläiset. Sota-ajan lapset muistelevat öitä pommisuojissa, ilmatorjunnan asiakirjat kertovat karua ja korutonta kieltä siitä työstä, mitä kaupungin puolustamiseksi tehtiin. Aamun tullen kaikki yhteiskunnan kerrokset katselivat hiljaisina savuavia raunioita ja aloitti sitten tuhoutuneiden talojen raivaamisen ja särkynoiden ikkunoiden korvaamisen pahveilla. Vaikka sota tuli kotirintamalle, kulkivat pian pommituksen jälkeen taas raitiovaunut ja kansa etsi hetken helpotusta arkeen elokuvista. Toisaalta rautatieasema täyttyi maalle lähtijöistä ja Ruotsiin lähetettävistä sotalapsista.

Raevuori olisi voinut keskittyä kuvaamaan kronologisesti pelkästään pommituksia, mutta hän selvittää lukijalle ilmatorjunnan hienouksia, varovaisten rauhantunnustelujen etenemistä ja yleisen sotatilanteen muutoksia laajemminkin. Tämä tuo kirjaan lisää syvyyttää ja selventää kokonaistilannetta. Vaikka teos sisältää sotateknisiä yksityiskohtia, ei kirjaa kuitenkaan vaivannut alan kirjallisuudelle valitettavan yleinen raskassoutuisuus ollenkaan. Erityisesti siviiliväestön kokemukset täydensivät teoreettisempia lukuja hienosti ja toivat tapahtumat lukijaa lähelle. Myös lukujen tiivis pituus teki lukemisesta miellyttävää ja nopeatempoista.

On aika pysäyttävää ajatella, kuinka paljon maassamme elää edelleenkin ihmisiä, jotka ovat joutuneet kokemaan ilmapommitusten kauhut seirsemänkymmentä vuotta sitten. Heidän kokemistaan ja kärsimistään traumoista ei kovinkaan paljon puhuta. Koskettava oli esimerkiksi kohta, jossa lapsena ilmapommituksiin joutunut henkilö kertoi kokevansa ilotulitukset edelleen ahdistavina.

Kirjan suljettuani mietin, tarjosiko teos kokonaisvaltaisen kuvan Helsingin ilmapommituksista. Täytyy sanoa, että vaikka teos esittelikin pommitusten vaikutuksia laaja-alaisesti, on jonkinlainen pohjatietämys aiheesta mielestäni lukijalle tarpeen. Ihan kokonainen kuva ei kirjasta nimittäin välity. Toki täytyy muistaa sekin, että kirja keskittyy nimenomaan helmikuun pommituksiin, eikä näin olekaan lähtökohtaisesti kaikenkattavaksi tarkoitettu teos. Kiinnostava kirja siitä huolimatta on varmasti, eritoten nykyisille helsinkiläisille, joille sota-ajan todellisuus ei ole tuttua.

Antero Raevuori: Hävittäkää Helsinki! Pääkaupungin pommitukset 1944.
Otava 2014.
318s.