M. J. McGrath: Jään muisti

Joku ehkä joskus miettii, miten ja millä perusteella kirjat valikoituvat luettavakseni ja sitä kautta blogiin. Samaa mietin joskus itsekin. Monet hyvät ja kiinnostavat kirjat saattavat odottaa vuoroaan kuukausi- tai vuositolkulla, pahimmassa tapauksessa unohtua kokonaan. Joihinkin taas tartun heti ja empimättä. Sattumalla on valintaprosessissa merkittävä osa: jotkut kirjat ovat yllätyksiä itsellenikin. Hyvä niin, sillä yllätykset vievät uusille vesille. M.J. McGrathin Jään muisti päätyi kuunneltavakseni aivan vahingossa. Tiedossa oli useamman tunnin pituisia ajomatkoja päivittäin, eikä yhtään äänikirjaa ollut jemmassa. Eikä Elisa Kirjasta tuntunut sillä hetkellä löytyvän oikein mitään mielenkiintoistakaan. Jotakin piti kuitenkin saada seuraavaksi aamuksi kuunteluun ja Jään muistin esittelyteksti herätti kiinnostuksen edes jollakin tasolla.

Kuinka iloinen yllätys äänikirja sitten lopulta olikaan! Aivan erityisesti pidin siitä, että McGrath vei minut matkalle Kanadan arktiseen saaristoon. Jää, pimeä, kylmyys, jääkarhut, hylkeet ja sopulit sekä inuiittien uskomukset ja traditiot ihastuttivat. Erityisen suloista oli kuunnella kirjaa kevättalvella: lumi ja aurinko häikäisivät myös täällä, mutta taustalla oli kuitenkin helpottava tietoisuus kevään tulosta. Sydäntalvella -50 asteen pakkaset olisivatkin saattaneet ahdistaa. Luonnon ja inuiittien elämäntavan kuvaus oli ehdottomasti kirjailijan parasta osaamista. Aloin jossakin vaiheessa jopa himoita karibumuhennosta tai kuivattua hylkeenlihaa, ihan vain sen takia, että sitä syötiin kirjassa jatkuvasti!

Päähenkilö Edie Kiglatuk on opettaja ja metsästäjä, jonka vetämällä metsästysretkellä ammutaan turisti. Paikallinen vanhempainneuvosto haluaa kuitenkin lakaista tapauksen maton alle. Kun Edien poikapuolikin menehtyy, päättää nainen ryhtyä selvittämään asiaa, silläkin uhalla, että hän joutuu yhteisönsä eristämäksi. Käänteitä pursuavaan ja monivivahteiseen juoneen nivoutuvat niin ekologiset kysymykset, inuiittien vaikeudet nykyaikaisessa maailmanjärjestyksessä kuin Edien ja muiden kyläläisten henkilökohtaiset tarinat. Tavaraa oli yhteen kirjaan paikoin liikaakin, erityisesti silloin, kun geologiset tai tähtitieteelliset selvitykset kestivät kovin pitkään. Myös itse juonessa oli paikoin turhaa tyhjäkäyntiä, erityisesti toiseksi viimeisen neljänneksen aikana.

Juoni oli kuitenkin kokonaisuutena hyvin kiinnostava, joskin se tuntui kärsivän joistakin epäuskottavuuksista, joiden perusteita en ainakaan näin äänikirjaformaatissa ehtinyt huomata. Minulle kiinnostavinta antia kirjassa olikin ehdottomasti luonnon ja kulttuuriperinteen kuvauksen lisäksi yhteiskunnallinen ote. Inuiittien ja Kanadan hallituksen todellisuudet voisivat yhtä hyvin olla valovuosien päästä toisistaan. Ainakin McGrathin mukaan alkuperäisväestön yleisimmät kansantaudit ovat alkoholismi, masennus ja yleinen lamaannus.Tämä yhdistelmä taas johtaa itsemurhiin. Kirjailija kuvaa koskettavasti kansaa, joka on repäisty, jos ei maantieteellisiltä, niin ainakin kulttuurisilta juuriltaan. Omien perinteiden hylkääminen taas johtaa arvotyhjiöön ja välinpitämättömyyteen.

Tuija Kososen luenta vaati hetken aikaa totuttelua, mutta siihen sisälle päästyäni pidin eleettömästä tavasta ja äänen värittömyydestä paljonkin. Se loi tarinaan vielä lisää salaperäisyyttä ja ikiaikaisen tarinan tuntua.

M.J. Granth: Jään muisti
Like. Elisa Kirjan äänikirja 2012.
15h 4min.
Lukija Tuija Kosonen