Leon Leyson: Poika joka pelastui. Schindlerin listan kuopus


Että saakin vielä tuhansien kirjojen jälkeen lukea tällaisen kirjan! Kirjan, joka havahduttaa muistamaan, miksi kirjat ovat olemassa ja miksi niitä luetaan. Kirjallisuus saa meidät nauramaan ja itkemään, oppimaan ja viihtymään. Ennen kaikkea se saa meidät muistamaan. Se ei anna unohtaa.

Leon Leysonin Poika joka pelastui on kirja, jonka soisin ihan jokaisen lukevan. Teos kertoo pikku-Leonin, Oskar Schindlerin pelastamista noin 1200 juutalaisesta nuorimman, tarinan. Leyson oli 10-vuotias, kun natsit valtasivat hänen kotikaupunkinsa Krakovan. Miehitysvuosien aikana puolanjuutalaisten tilanne heikkeni heikkenemistään. Ensin nostatettiin juutalaisvihaa, sitten kiellettiin puistonpenkeillä istuminen ja juutalaislasten koulunkäynti. Viimein juutalaiset pakotettiin ahtaaseen ghettoon asumaan ja sieltä väkivaltaisten puhdistusten seurauksena keskitys- ja tuhoamisleireille. Leon joutui elämään useita vuosia jatkuvassa nälässä ja pelossa. Hän menetti kaksi perheenjäsentään ja lähes koko kauemman sukunsa vainoissa, mutta oli silti onnekas. Muut perheenjäsenet pääsivät Schindlerin suojelukseen.

Anne Frankin päiväkirja lienee tunnetuin juutalaisvainoista kertova teos. Poika joka pelastui on ikään kuin poikaversio samasta kamalasta tarinasta. Tällä tarinalla tosin on onnellinen loppu ja se tulee myös esille, sillä kyseessä on muistelmateos, ei kesken jäävä päiväkirja kuten Frankin tapauksessa. Ehkäpä juuri siksi Leysonin tarina kosketti minua moninkertaisesti verrattuna Anne Frankin päiväkirjaan, joka jätti minut aikoinaan melko kylmäksi (Tosin olin lukiessani itsekin murrosikäinen. On paljon mahdollista, että mikäli lukisin teoksen nyt uudestaan, en ärsyyntyisi läheskään yhtä paljon päähenkilölle, vaan osaisin arvostaa päiväkirjan aitoutta.). Leysonin tarinalla on täydellinen draamankaari. Se on myös kauniisti ja koskettavasti kerrottu. Holokaustin kauhistuttavuus ja järjettömyys korostuu pienen pojan kerronnassa. Tuo poika ymmärtää tuskaisen hyvin, kuinka epäoikeudenmukaisesti häntä kohdellaan, hän ymmärtää vanhempiensa tuskan ja oman yksinäisyytensä ja hätänsä. Schindleristä, pelastajastaan, Leyson kertoo rehellisesti ja kauniisti. Schindler on myös toivonpilkahdus, joka pitää kipinän yllä hiipuvassa pojanelämässä ja pehmentää tarinaa lukijan lohdutukseksi.

Sodan päätyttyä Leyson perheineen oli pakolaisleirillä ja palasi Krakovaan. Kirjan hienoimpia ja samalla hirveimpiä piirteitä on sodanjälkeisen ajan kuvaus. Yleensähän holokaustin kuvaus päättyy sankareiden saapumiseen leirien portille ja kiitollisten, nälkiintyneiden juutalaisten hiljaiseen iloon siitä, että piina viimein päättyy. Harvemmin puhutaan siitä, kuinka antisemitismi oli voimissaan myös sodan jälkeen. Esimerkiksi Krakovassa kaikki eivät suinkaan ottaneet jo kertaalleen katukuvasta hävinneitä juutalaisia ilolla vastaan. Syntyi kahnauksia ja mellakoita. Leysonkin päätti lähteä vanhempiensa kanssa Amerikkaan. Siellä hän eli hyvän, menestyneen, melko tavanomaisen elämän, eikä juurikaan kertonut lapsuudestaan ennen kuin vanhoilla päivillään. Siitä huolimatta hän ehti kaksi vuosikymmentä kiertää ympäri Amerikkaa luennoimassa kokemuksistaan. Hän puhui aina spontaanisti ja etukäteen esitystä valmistelematta, mutta vuosien saatossa esitys hioutui yleisökysymysten myötä varmaksi kertomukseksi. Poika joka pelastui on muistelmateos, joka on syntynyt tuon esitelmän pohjalle. Leyson luovutti käsikirjoituksen kustantajalle tammikuussa 2013. Seuraavana päivänä hän menehtyi pitkän sairauden murtamana.

Poika joka pelastui koskettaa. Se muistuttaa lukijaa siitä, kuinka kauhistuttavia asioita ihminen voi pahimmillaan saada aikaan. Se vielä ei kuitenkaan tee teoksesta ainutlaatuista. Sellaisia kirjoja on kirjoitettu ja kirjoitetaan tulevaisuudessakin paljon. Tällä kirjalla on paljon tärkeämpi muistutus ja opetus: yksi ihminen voi saada aikaan suuria asioita. Sankari on tavallinen ihminen, joka tekee parhaita asioita pahimpina aikoina.

Muissa blogeissa:

Luen ja kirjoitan -blogin Paula oli ihan toista mieltä: Poika joka pelastui -teosta voisi kutsua Anne Frankin päiväkirjojen veliteokseksi. Minusta se on kuitenkin vallan liikaa sanottu. 

Kirjapetokaan ei ollut varauksettoman ihastunut. Kuitenkin hän kirjoitti: Historiallisena kertomuksena tämä silti on kiinnostava; mikä oli Puolassa sodan kulku, miten viha hiipi yhteiskuntaan ja vainot eskaloituivat.

Hemulin kirjahyllyssä koettiin samantyyppinen lukukokemus kuin täällä: Painoin kirjan kiinni kädet täristen. Olin kyynelten partaalla, olo oli kolkko ja tyhjä. 

Leon Leyson: Poika joka pelastui. Schindlerin listan kuopus
Tammi 2014
Suom. Annika Eräpuro
245s.

Kommentit

  1. Ihanaa, että tämä kirja sopi sinulle, Amma! Minua kerronta ei lämmittänyt, kuten postauksestani voi lukea. Kiitos kaunis linkityksestä! Kamalia asioita ja koskettavia kohtaloita, mutta selostus ei oikein liikauttanut. Tärkeää on, että muistaisimme, mikä ei saa toistua - se on niin kovin totta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sillä, että tarinaa kerrotaan vuosien takaa on varmasti osaltaan etäännyttävä vaikutus. Minusta se oli vain hyvä, tapahtumat olivat tarpeeksi kamalia muutenkin, mutta voin ymmärtää, että etäännytys voi toisilla viedä tuntuman kokonaan pois. Minun pitäisi varmaan tarttua Anne Frankiin uudemman kerran, ehkä se nyt avautuisi paremmin.

      Poista
  2. Amma, esittelysi vakuutti! Kävin kirjastosivuilla varaamassa tämän kirjan. En minäkään ole pitänyt Anne Frankin päiväkirjasta; minusta se olisi pitänyt toimittaa paremmin ja karsia pois paljon turhaa, ja olisko siitä sittenkään saanut kaunokirjallista teosta. Dokumenttinahan se menee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukava kuulla! Olen ihan samaa mieltä Anne Frankin päiväkirjasta. Se on päiväkirja, eikä kaunokirjallinen teos. Historiallisessa mielessä se on tietysti jo sinällään arvokas, mutta minua se ei ainakaan silloin aikoinaan koskettanut.

      Poista
  3. Tämä kirja on kiinnostava...lukupino kasvaa ;)
    Pidin valtavasti Anne Frankin päiväkirjasta ja elokuvasta...onneksi päiväkirja pelastui, Anne itse ei ja koki julman kohtalon, julmaa oli jo se, että joutui elämään piilossa ja pelossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se, mitä juutalaiset, niin lapset kuin aikuiset ovat joutuneet kestämään, on jotakin aivan käsittämöttömän julmaa ja kamalaa. Se tulee esille myös hyvin tässä kirjassa. Toki lukemista helpottaa se, että jo alusta asti tietää Leonin selviävän!

      Poista
  4. Toi sodan jälkeisen Puolan kuvaus kuulostaa tosi kiinnostavalta, koska siitä ei tosiaan ole kirjoitettu kovin paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua ihan alkoi tämä asia kiinnostamaan, haluan lukea aiheesta lisää!

      Poista
  5. Kiitos Amma kirjan esittelystä! Minua harmittaa, kuinka viimeisimpänä lukemani lapsinäkökulmateos jätti minut hieman kylmäksi. Ehkä tässä olisi sille kaveri, sellainen joka taas koskettaisi. Kirjoitat ainakin sen verran kiinnostavasti, että laitan kirjan ehdottomasti ylös listalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä! Tämä tuntuu jakavan mielipiteitä, mutta itse pidin paljon. Harmi, että edellinen teos jätti kylmäksi. Joskus kirja vaan ei natsaa.

      Poista
  6. Minulla oli sama ongelma Anne Frankin päiväkirjan kanssa. Tai no en muista, mitä ajattelin päähenkilöstä, mutta kirja jätti minut melko kylmäksi, vaikka tiedostankin Annen tarinan kauheuden. Luin sen myös murrosikäisenä, joten ehkä kokisin kirjan nykyään eri tavoin. Äitini ei ole uskaltanut lukea Anne Frankin päiväkirjaa lainkaan, koska tietää Annen kohtalon.

    En jostakin syystä kiinnittänyt tähän huomiota kirjakatalogissa, mutta tämän bloggauksen jälkeen kiinnostuin. Täytynee jossakin välissä tähän tarttua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä taas muistan, että Anne Frank ärsytti minua kirjaa lukiessani. Olin silloin varmaan Annen ikäinen tai vähän vanhempi. Siksi olen ajatellut, että nyt aikuisena olisin ehkä vähän armollisempi päähenkilöä kohtaan, lapsihan hän on!
      Tämä on pienisuuri kirja, johon ei välttämättä kiinnitä huomiota. Lisäksi tämä luokitellaan nuortenkirjoihin, mutta mielestäni tämä sopii aikuiselle hyvin.

      Poista
  7. Olin erittäin vaikuttunut Leysonin kirjasta. Koin aivan mielettömän erilaisten tunteiden skaalan lukiessani ja vaikka tunteista suurin osa ei ollutkaan positiivisia, lukukokemus oli todella hieno. Todellakin teos, joka jokaisen pitäisi lukea.

    VastaaPoista
  8. Luin Anne Frankin päiväkirjan, julkaistuna teoksena "Nuoren tytön päiväkirja" muutama vuosi sitten uudelleen käytyäni Amsterdamissa talossa, jossa Frankin perhe piileskeli. Koiipn se nyt hyvin eri tavalla kuin nuorena tyttönä. Se on armoton dokumentti. Ei sen kirjoittaja voinut rakentaa teokseensa draaman kaarta. Hän oli päiväkirjaa kirjoittava lapsi kammottavissa olosuhteissa. Amma, mikä tässä oli erilaista kymmeniin muihin Krakovan juutalaisten kohtaloista kertoviin tarinoihin (kirjoitin, elokuviin) verrattuna?

    VastaaPoista
  9. Tuulevi, kuten ylempänä kommentoin, päiväkirja on historiallisena dokumenttina arvokas. Luonnollisesti se ei voi olla kaunokirjallisesti viimeistelty teos, sillä se jää kesken siitä karmeasta syystä, minkä tiedämme. Voin kuvitella, että tuon vierailusi jälkeen lukukokemus on taatusti ollut vaikuttava!
    Oikeastaan tämän kirjan vahvuus on toisaalta siinä, että Leon tosiaan on vain yksi tuhansista. Toisaalta, mikä erottaa ehkä muista, on toivon ilmapiiri. Toisin kuin suurimmalla osalla muista Krakovanjuutalaisista, joku halusi pelastaa hänet ja hänen perheensä. Mutta itselleni uusi asia oli lähinnä tuo sodanjälkeinen tilanne, mikä kyllä tuli vähän järkytyksenä. En tiedä, onko sitä käsitelty kirjallisuudessa kuinka paljon, itselleni asia oli uusi. Otan mielelläni lukuvinkkejä vastaan! :)

    VastaaPoista
  10. Tahtoisin lukea tämän kirjan, vaikka tiedänkin, että sen lukeminen saattaa olla minulle vaikeaa, koska luen kaiken niin tunteella...

    VastaaPoista

Lähetä kommentti