Leena Lehtolainen: Rautakolmio


Täytin viime viikonloppuna 30 vuotta. Leena Lehtolaisen Maria Kallio -sarja taas juhlii tänä syksynä 20-vuotista taivaltaan. Olen kulkenut Kallion matkassa yli puolet elämästäni ja kymmenkunta viimeistä vuotta uusin Leena Lehtolainen on kuulunut jokaisen syntymäpäiväni vakio-ohjelmistoon, niin myös tänä vuonna.

Olen onnellinen tästä kirjasta. Parin viimeisimmän Kallio-dekkarin aikana olen miettinyt, mahtaako sarja olla tulossa  tiensä päähän. Olen kaivannut entisenlaista puhtia, vaikka toisaalta olen kirjoista edelleen pitänytkin. Juhlavuoden romaani palaa monessa mielessä entiseen. Maria Kallio pohtii itsekin vuosien tuomaa muutosta itsessään: millainen oli nuori Maria ja millainen nykyinen? Antin ja lasten ollessa purjehdusreissulla Marian elämään palaa myös hahmo menneisyydestä, ah, tuo niin ihananärsyttävä (tai ärsyttävän ihana) Mikke Sjöberg. Rautakolmio on myös elementiltään hyvin merellinen romaani, mikä sekin tuntui tutulta tuulahdukselta menneisyydestä.

Tällä kertaa merestä löytyy kaksi ruumista yhteen pakattuna. Kaksoismurha päätyy Kallion johtamalle omituisten rikosten solulle, mutta tapahtumien kulkuun ei tahdo tulla mitään tolkkua. Yhteys menneiden vuosien jääkiekkolegenda Tappaja-Tannerin perheeseen kyllä löytyy, mutta kuka surevasta ja rikkinäisestä perheestä voisi olla vastuussa kuolemista vai löytyykö vastaus sittenkin jostakin aivan muualta?

Murhaaja pysyi minulle arvoituksena aivan viime sivuille asti. Lehtolainen pyörittää lukijaansa ammattilaisen ottein ja ainakin minä menin aivan vipuun. Sen sijaan Marian henkilökohtainen elämänvaihe ei tuonut minulle yllätyksiä. Sekin oli oikeastaan mukavaa, pidän siitä, että olen oikeassa ja pidän myös siitä, että hahmo herättää ristiriitaisia tunteita. Yllättävää on, että yhdessä vaiheessa kirjaa hörähdin kertaalleen nauramaan ääneen. Sitä tapahtuu minulle aniharvoin ja Lehtolaisen dekkareita lukiessa tämä taisi olla ensimmäinen kerta. 

Ihailen sitä, miten Lehtolainen osuu aiheissaan ei pelkästään ajankohtaisiin vaan suorastaan tulikuumiin aiheisiin. Tällä kertaa vuorossa oli pakkoruotsi-keskustelu. Kirjailija osoittaakin jälleen yhteiskunnallisesti melkoista tarkkavainuisuutta. 

Kaiken kaikkiaan pidin Rautakolmiosta paljon. Luen aina ongelmitta kaiken Lehtolaisen kirjoittaman, mutta parin nahkeamman vuoden jälkeen koin tämän kirjan kanssa todellista pakkoa lukea eteenpäin. Kahdenkymmenen vuoden jälkeen Maria Kallio on elämänsä kunnossa.

Leena Lehtolainen: Rautakolmio
Tammi 2013
352s.
Arvostelulukappale

Kommentit

  1. Jee! Olipa lupaava arvio, odotan kovasti, että saan lluettavaksi itsekin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee, toivottavasti kirja osoittautuu sinunkin mielestäsi lupauksieni arvoiseksi!

      Poista
  2. Jee, sain inspiksen mennä heti tarkistamaan, että olisko tämä jo e-kirjana, ja olihan se Elisalla! Jippii, tämän illan kirjavalinta siis jo suoritettu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jee tällekin! Sittenhän pääsen lukemaan mielipiteesi aivan pian :)

      Poista
    2. Tykkäsin kyllä kovasti ja luinkin nopeasti, vetävä oli ehdottomasti. Mulla on vain tämä paha ammattivika, että arvaan murhaajan aina ihan liian pian, ja tässäkin arvasin heti, kun hänet esiteltiin kirjassa ekan kerran. Vähän siinä mietin, että ehkä nyt ei niin ilmeinen ratkaisu, mutat varmuus tuli viitisenkymmentä sivua ennen. Mutta siis tätä tapahtuu mulla 98% dekkareiden kohdalla, en vain saa kirjoittajavaihdetta off, vaikka se tekisi lukemisesta nautinnollisempaa. Mutta jos en ota huomioon tätä omasta lukijaprofiilistani johtuvaa ongelmaa, niin kyllä suosittelen Lehtolaisen faneille. :)

      Poista
  3. Kiitos tästä arviosta -- olen pari Maria Kallio-dekkaria lukenut Rukan hiihtomökkimme hyllystä (jonne puolisoni perhe ja muut siellä yöpyneet usein jättävät pokkareita jne.) ja katsonut telkkarisarjojakin ja nyt tuli heti halu lukea tämäkin. Sijoittuvatko tapahtumat yhä Espooseen? Olen tykännyt siitä, että Lehtolainen kuvaa aika hyvin omien kulmieni sosiaalisia ilmiöitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä Marian toimipaikka on edelleen Espoossa ja muistaakseni kotikin (seutu taas ei ole minulle tuttua, joten en muista varmasti). Tosin tämä tarina sijoittuu osittain myös Kirkkonummen vesistöön.
      Suosittelen kyllä lämpimästi tätäkin, jos aiemmat Kalliot ovat maistuneet :)

      Poista
    2. Ovat nuo Kirkkonummen vesistöt tässä ihan "vieressä" eli meidän vastaranta on jo Kirkkonummea.

      Poista
  4. Mulla on ollut Rautakolmio lainassa kirjastosta jo melkein 2 viikkoa mutta en ole juuri alkua pitemmälle kirjassa päässyt. Oli mielenkiintoista lukea ajatuksiasi uusimmasta Kalliosta ja ehkä nyt saan itsekin paremman otteen kirjasta.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit