Jussi Perälä: Ikuinen säätö - Helsingin huumemarkkinat

Tämä kirja pisti silmääni jo kevään katalogeja lukiessa. Asia kuitenkin unohtui, huumemaailma on onneksi niin kaukana omastani, ettei se varsinaisesti pyöri mielessä. Jossakin vaiheessa kevättalvea näin kuitenkin kirjan kirjoittajan, Jussi Perälän televisiossa ja Ikuinen säätö - Helsingin huumemarkkinat -kirja päätyi lopullisesti lukulistalleni. Perälä on liikkunut vuosia Helsingin huumepiireissä tehden kenttätutkimusta väitöskirjaansa varten. Sen lisäksi hän on haastatellut myös useita virkavallan edustajia.

Kirja on kieliasultaan varsin raporttimainen, eikä juuri tee vaikutusta kirjallisilla ansioillaan. Sen sijaan itse aiheen käsittely vei minulta jalat alta. Jo heti alkupuheessa Perälä kertoo elämästään huumepiirien tarkkailijana. Hän kertoo, millaisessa maailmassa on ollut osallisena, mitä on tehnyt tai jättänyt tekemättä ja kertoopa rehellisesti ne haasteet ja ongelmat, mitä tutkimus on hänelle itselleen aiheuttanut. Yliopistomaailmassa tutkijan näkyvään itsetutkiskeluun suhtaudutaan ristiriitaisesti, mutta tällaisen aiheen ja kenttätutkimuksen ollessa kyseessä se on kieltämättä paikallaan. Kirjan alkupuheessa se myös herätti lukijan välittömän kiinnostuksen.

Jouduin nieleskelemään närkästystä ja järkytystä useaan otteeseen kirjaan lukiessani. Närkästystä kirjaa, järkytystä itseäni kohtaan. Kuten jo aiemmin mainitsin, huumeet ovat onneksi pysyneet kaukana omasta elinpiiristäni. Siksipä en ole tullut kiinnittäneeksi huomiota siihen puhetapaan, millä huumeista ja huumeidenkäyttäjistä puhutaan. Äänensävy on ehdottoman kielteinen ja tuomitseva, parhaimmassakin tapauksessa säälittelevä ja surkutteleva. Siksi minusta tuntui aluksi todella vaikealta lukea kirjaa, jossa huumeiden käyttäjille, myyjille ja maahantuottajille annettiin oma, tasaveroinen ääni. Perälä kuvaa Helsingin huumepiirejä yksityiskohtaisesti ja hahmottelee bisneksen organisaatiota ja rakennetta. Välillä tuntui siltä, kun Perälä olisi huumebisneksen tilaa kuvatessaan kirjoittanut minkä tahansa kansainvälisen yritystoiminnan tämänhetkisistä suhdannenäkymistä. Kantaaottamaton tapa kuvata asioita tuntui uudelta ja hämmentävältä. Perälä kuvaa niin ikään tarkasti huumeiden välitys- ja käyttötapoja, kuvaapa välineiden valmistustakin.

Kirjan luettuani pidän hyvänä asiana, että Perälä on tehnyt kenttätutkimusta ja että hän päästää ääneen sen kansanosan, jolta ei ole totuttu mitään kysymään muualla kuin poliisin kuulusteluissa. Nyt Artsi, Kilu, Ana, Mouni ja moni muu pääsee kertomaan oman näkemyksensä elämästään. Jos yhteiskunta ajattelisi huumeiden käyttäjiä enemmän yksilöinä, joilla on oma henkilökohtainen tarinansa kuin pelkkänä ongelma-aineksena, voisi tukitoimiakin kehittää Perälän hahmottelemaan suuntaan. Paradoksaalista kirjassa on se, että se voisi toimia myös perehdytyksenä huumeiden käyttöön ja niiden hankkimiseen, jos joku nyt sellaista haluaisi. Lohduttaudun ajatuksella, että kenenkään tapana tuskin on aloittaa huumeidenkäyttöä kirjan lukemisella. Ehkä kannattaisi, sillä kirjasta paljastuu kyllä sekin, mitä tapahtuu "kuherruskuukauden" jälkeen.

Perälä kertoo muuttuneensa tutkimuksensa aikana kyyniseksi ja kovaksi, mutta toisaalta suvaitsevaisemmaksi. Kirjan lopussa hän esittää huumeiden käytön laillistamista ja esittää asialleen vakuuttavat perusteet. Tällöin huumeongelmaa voitaisiin käsitellä parannettavana sairautena, ei kriminaaliongelmana. Suoraan sanottuna en ehkä ole Perälän kanssa varauksettoman yhtä mieltä, mutta ymmärrän kyllä pointin.

Jos koinkin tietyt kirjan kohdat eettisesti ongelmallisina, ei huumeidenkäyttäjän arjesta toki liian positiivista kuvaa saa. Arki on juuri sitä, mitä kirjan nimi jo kertookin: ikuista säätöä. Oli yllättävää lukea, kuinka paljon huumeita hukataan kamapäissä ollessa. Sekin yllätti, että vaikka väkivallan uhka kuuluu olennaisesti alaan, pyritään sitä toisaalta viimeiseen asti välttämään.Väkivallan myötä kun myös virkavalta tulee kuvioihin mukaan. Perälä kuvaa myös vankilaelämää ja sitä, kuinka olennaisena osana huumeet ja lääkkeet kuuluvat sinne. Kaiken kaikkiaan kirja antoi paljon tietoa ja luulisin sillä olevan käyttöä virkamiestasollakin. Päällimmäiseksi jäi kuitenkin säälintunne. Huumeiden käyttäjällä on varsin huonot pelimerkit ja onkin suoranainen ihme, jos siitä pelistä selviytyy voittajana kuiville.

Jussi Perälän väitöskirjatutkimus sai vuonna 2012 Laatua terveyteen -palkinnon. Kirja pohjautuu sitä varten tehtyihin haastatteluihin ja kenttätutkimukseen. Kirjan lopussa on myös lyhyt johdatus suomalaiseen huumeidenkäytön historiaan sekä kattava huumeslangi-sanasto.

Jussi Perälä: Ikuinen säätö - Helsingin huumemarkkinat
Like Kustannus 2013.
237s.
Arvostelukappale