Maria Kallio -Extra


Otin tähän jo varaslähdön viime kuussa lukemalla kaksi ennen julkaisematonta Maria Kallio -tarinaa sähköisesti. Kuluneena viikonloppuna sitten kävin varsinaisen Maria Kallio -extran kimppuun. Kirjahan on koottu juhlavuoden kunniaksi: ensimmäinen Kallio -romaani Ensimmäinen murhani julkaistiin 20 vuotta sitten! Kuluneina vuosikymmeninä Maria Kallio ja Leena Lehtolainen ovat saaneet uskollisen ihailijakunnan, johon itsekin kuulun. 2000-luvulla Lehtolaisen romaanit ovat myös valloittaneet maailmaa. On siis kaikin puolin paikallaan juhlistaa synttäreitä tällaisella faneille suunnatulla säläkirjalla, joka sisältää kaikkea mukavaa kirjoja lukeneille.

Ja mitä kirja sitten sisältää? Kahdesta novellista olen siis kirjoittanut jo aiemmin. En palaa aiheeseen muuten, mutta mainitsen sen verran, että olin oikeassa. Tarinat kannattaa ehdottomasti lukea osana extraa. Yksittäisinä ne ovat liian pienimuotoisia herättämään juuri muuta kuin nälkää. Extra oli hauskaa luettavaa ja  osoittautui oikein hyödylliseksi. Kallio -sarjaa on tullut luettua pitkin poikin, mutta monien kirjojen tapahtumat ovat päässeet unohtumaan tai sekoittumaan keskenään. Kirjassa esiteltiinkin kaikki tähän mennessä ilmestyneet Kallio -romaanit lyhyen tapahtumakuvauksen, mielenkiintoisten anekdoottien ja (kotimaisten ja ulkomaisten) kansikuvien kera. Tämä toimii siis näppäränä hakuteoksena niille, joiden pitää äkkiä tarkistaa vaikka se, missä kirjassa murhataan kunnallispoliitikko tai missä Marian Iida -tytär syntyy. Toisaalta näissä esittelyissä ei harrasteta spoilausta, joten tiivistelmiä voi huoletta lukea, vaikka joku kirja olisi vielä lukemattakin. Itselleni oli myös oikein valaisevaa huomata, että sarjan alkupään kirjat olivat hyvin muistissa, samoin aivan tuoreimmat, mutta keskiväli oli sumun peitossa. Taisin aloittaa joskus kirjojen lukemisen uudelleen aikajärjestyksessä, mutta en ole muistanut jatkaa sitä.

Kirjassa on paljon muutakin hauskaa. Erityisesti pidin siitä, että kääntäjät saavat puheenvuoron. Myös toiset kirjailijat ovat kirjoittaneet vierailevina tähtinä lyhyet Kallio -novellit, löytyypä joukosta sarjakuvakin! Esimerkiksi Taavi Soininvaara, Outi Pakkanen ja Tuija Lehtinen esittävät omat, yllättävän ajatuksia herättävät versionsa Maria Kalliosta. Mielenkiintoista huomata, kuinka Lehtolaisen kynänjälki on kuitenkin täysin omanlaisensa,  vaikken ole asiaa kovin paljon aiemmin ajatellutkaan.

Niinikään kirjasta löytyy tosifaneille tarkoitettu Kallio-tietovisa (tein tämän väsyneenä ja tein pari tyhmää virhettä, pah) sekä ruokaohjeita. Ja jo ehkä aivan aluksi olisi pitänyt mainita Lehtolaisen itsensä kirjoittama esipuhe, jossa hän kertoo Kallio -kirjojen syntymisestä, kirjoittamisesta ja muista mielenkiintoisista yksityiskohdista. Olen aina pitänyt siitä pragmaattisesta tavasta, jolla hän tuo esille kirjojen syntyä ja kirjoittamisprosessia. Johtuu ehkä siitä, että hän on perheellisenä ihmisenä tottunut kirjoittamaan varsin virkanaistyyppisesti päiväsaikaan. Ei salatieteilevän boheemisti keskellä yötä :)


Maria Kallio -Extra. Kevyttä ja vakavaa Leena Lehtolaisen Maria Kalliosta (toim. Hannu Harju ja Ismo Loivamaa)
Tammi 2013
213s.

Kommentit

Suositut tekstit