Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa


Yleisesti ottaen en tartu kirjoihin, joita mainostetaan aistikkaiksi. Termi tuo mieleeni vaihtelevasti kioskikirjallisuuden tai taiteellisuuden varjossa esitetyn pehmopornon. Olen myös vahvasti pohjoismaisen dekkarigenren kasvatti. Minun mielikuvissani murhia ratkotaan loskassa, tuulessa ja hämärässä, hyvinvointiyhteiskunnan varoilla ja turvallisen keskiluokkaisesti.

Kärsinkin monista epäilyistä tarttuessani Vera Valan Kuolema sypressin varjossa -esikoiseen. Rikas ja kaunis leskirukka Arianna de Bellis ratkoo rikoksia aurinkoisessa ja aistikkaassa (yäh) Italiassa, voiko siihen ollenkaan samaistua?

En malta pitää teitä jännityksessä: pidin kirjasta todella, todella paljon, enkä malta odottaa, että Ariannan tarina saa jatkoa! En kuitenkaan päässyt kirjan kanssa helpolla. Alussa minulla oli edellä esitetyistä syistä johtuen vaikeuksia päästä tarinaan sisälle. Se myös tuntui lähtevän melko hitaasti liikkeelle. Paikka paikoin myöhemminkin olisin kaivannut pientä tiivistämistä kerrontaan, tosin tulen osittain pyörtämään huomioni aivan kohta.

Tolfan kylässä on tapahtunut murha. Nuori ja kaunis amerikkalainen, Lily Montgomery, on löydetty tapettuna vanhan luostarin raunioilta. Koska poliisi ei tunnu tekevän mitään, palkkaa uhrin lanko Luciano yksityisetsivä Ariannan selvittämään murhaajaa. Arianna sotkeutuu pienen kylän ahtaaseen asenneilmastoon ja saippuaoopperamaisiin ihmissuhdesotkuihin ja joutuu siinä sivussa itsekin vaaraan. Myös Ariannan omat sydämenasiat sekä unohtunut menneisyys saavat naisen tolaltaan.

Murhamysteeri eteni varsin suoraviivaisesti ja taitavasti. Jännitys ja mielenkiinto pysyivät yllä loppuun saakka, eikä murhaaja paljastunut liian aikaisin, vaikka ehdin jo sovittaa useita henkilöitä syyllisen rooliin. Kerronta eteni useamman henkilön näkökulmasta. Näin lukija tiesi koko ajan vähän enemmän kuin Arianna, mutta toisaalta ei kuitenkaan liikaa. Sen sijaan Ariannan rakkausasiat ja menneisyyteen liittyvä mysteeri tuntuivat lähtevän keriytymään auki verrattain myöhään ja hitaasti. Kirjan luettuani pidin kuitenkin ratkaisua hyvänä. Vaikka aiemmin kaipasin kerronnan tiivistämistä, antoi se toisaalta tarinalle aikaa ja tilaa kehittyä rauhassa. Sitä paitsi tulossa on kokonainen Arianna de Bellis tutkii -sarja, joten taustajuonen kehittymisellä ei ollutkaan niin kova kiire kuin vielä puolessa välissä kirjaa kuvittelin.

Paikka paikoin dialogissa oli havaittavissa tönkköyttä ja joskus Vala sortui selittelemään lukijalle liikaa itsestäänselviä asioita, mutta loppujen lopuksi sellaiset ovat varsin pieniä asioita ja varmasti hioituvat ajan kanssa pois. Sen sijaan minua ihastuttaneita seikkoja oli paljon enemmän: mainitsin jo hyvin kuljetetun pääjuonen, pidin myös henkilökuvauksesta: kirjan henkilöissä oli paljon mielenkiintoisia ja teräviä ihmiskuvauksia, tosin sinänsä sympaattisen Angelon stereotyyppinen homokuva häiritsi. Olen aina innoissani, kun kirjoissa tehdään ruokaa (ei uskoisi, minähän en ollenkaan pidä syömisestä!) ja tässä kirjassa sitä tehtiin paljon. Tunsin italialaiset herkut kielelläni ja lopulta Italian aurinkoiset maisematkin toivat valoa syksyisen Suomen pimeyteen. Eli ehkäpä onkin niin, että minä todellakin olen aistikkaiden kirjojen ystävä!

Aistikkuuden nimissä sävytin itseni kirjan  mukaan. Uusi trendi kirjanystävien keskuuteen?

Vera Vala: Kuolema sypressin varjossa
Gummerus 2012
359s.

Kirjasta lisää:
Vera Valan oma blogi
Leena Lumi, Kirsin kirjanurkka, Kuutar lukee, Sinisen linnan kirjasto, Nenä kirjassa, Lumiomena, Rakkaudesta kirjoihin, Vielä yksi rivi, Annelin lukuvinkit, Marken maailma,

Kommentit

  1. En vielä saanut tätä käsiini, kun kävin Suomessa, mutta odotan innolla tämän lukemista :) Ehkä on parempikin lukea sitten, kun blogistanian pöly on laantunut! Mukavaa joka tapauksessa, että Veran esikoinen näyttää uppoavan moniin lukijoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin vähän odottelin alkuinnostuksen laatimista, tosin julkaisemme Ahmun kanssa arviot yhtä aikaa, joten paljon tätä luetaan blogeissa edelleen :)

      Poista
  2. Olipa lohdullista, että teit saman "kömmähdyksen" kuin minä tuon aistikkaan kanssa. Nimittäin sotkin sen aistilliseen huolimattomuuttani, kun kirjoitin Veran haastattelua. Sanakirja apuun: aistikas: hyvää makua osoittava, hienostunut, tyylikäs, elegantti. Eihän tämä nyt liitykään pehmopornoon, vai mitä?
    Aistillinen sen sijaan: ruumiillisesti, vars. sukupuolisesti vetoava, nautintoa tuottava, viettelevä, kiihottava...Pehmoporno on siis tätä. Mutta itse siis sotkin nämä myös!

    Kirjasta olemme muutenkin aika samoilla linjoilla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kääk! Nyt on kyllä pakko sanoa, etten varmasti ole koskaan tajunnut, että aistikas ja aistillisen olisivat jotenkin eri asioita, mutta heti kommenttisi luettuani tajusin, että jos puhutaan aistikkaasta asusta, en pidä sitä mitenkään pornahtavana! Tätä tämä mutuhuttuilijan elämän on;) Kiitos Kirsi korjauksest

      Poista
    2. Höh, viesti katkesi. Niin kiitos korjauksesta! Kyllä tämä kirja on ehdottomasti aistikas ja hyvä niin, aistillinen se ei missään nimessä ole:)

      Poista
  3. Aistikas arvio kynsiä myöten ;)

    Ehkä tosiaan loit uuden trendin, täytyypä kurkata mikä kynsilakkani soveltuisi Haudankaivajan tyttäreen ;) Ja tietenkin jos lukee useampaa kirjaa yhtä aikaa tulee kynsien olla yhtä kirjavat :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Minä jo tutkailin tilannetta ja huomasin, että useaankin kirjaan löytyisi sopiva kynsilakka. Ehkä valmistelen aiheesta teemapostauksen :)

      Poista
  4. En aivan kokonaan uskaltautunut vielä arviotasi lukemaan, sillä olen juuri keskellä tätä Tolfan murhamysteeriä! Pidän kyllä kirjasta tähän mennessä, mutta hivenen on vaikeuksia päästä kirjan imuun.. Uskon kyllä että kirja nappaa minutkin pian mukaansa. :)

    Kynsilakkaidea on mainio! Olen huomannut valmistavani kirjojen kansien kanssa sointuvia marjapiirakoita ja muita herkkuja. Oikein mukava harrastus tämäkin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti sinutkin imaistiin kirjaan mukaan, minulle ainakin kävin niin vähän nihkeän alun jälkeen. Totta, myös ruoan voi sävyttää kirjan mukaan ja tietenkin vaatteet! Mitä näköaloja tämä tuokaan :)

      Poista
  5. Täällä ei oikein imaissut. Ei sen jälkeen, kun kirjoittaja oli tehnyt jokusen melkomoisen lipsahduksen (jopa niissä herkuissa...). Kökkö. Anteeksi.


    P l

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikesta ei voi eikä tarvitse tykätä. Minä en varsinaisia lipsahduksia huomannut, en tosin yleisesti ottaenkaan välttämättä huomaa, ellei virhe suorastaan hypi silmille.

      Poista
  6. Kaunis uusi ilme blogissasi. Tai en tiedä, vaikka se olisi ollut jo pitkään, mutta nyt huomasin ;) Pitkät piuhat...?

    Luin tämän vastikään, ihan menevä, vaikka en järin dekkareista tykkää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ei tämä kovin kauaa ole ollut, viikon päivät ehkä:)
      Luimmekin tämän melkein yhtä aikaa. Linkitän sinutkin arvioon jahka kerkiän!

      Poista
  7. Loistoidea tuo kynsilakka. Jään odottelemaan teemapostaustasi! Tästähän voisi tulla copycatin kaltainen villitys!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti