Teemu Keskisarja: Raaka tie Raatteeseen


"Mitä tahansa, kunhan ei talvisotaa! Aloitellessani kirjoja liike-elämästä ja seksuaalirikollisuuden luurangoista vannoin, etten koskaan kajoa tiettyihin "kansallisesti merkittäviin" aiheisiin. Mustimmalla listalla oli sinivalkoinen sankaritarina. Ei vakaumuksellisista syistä vaan siksi, että se kuulosti liian monesti toistetulta, kumotulta ja kaikilta sivustoilta koukitulta - historioitsijan motilta, johon jämähtämiseen ei sisältynyt sankaruutta.
Historian popularisointi tarkoittaa vaikean yleistajuistamista ja kuivan mehustamista, näin ajattelin. Valmiiksi yleistajuista ja mehukasta voi ainoastaan prostituoida."

Jo luettuani nämä ensimmäiset virkkeet Teemu Keskisarjan kirjoittamasta johdannosta teokseen Raaka tie Raatteeseen. Suurtaistelun ihmisten historia, tiesin pitäväni kirjasta paljon. Suurin piirtein näistä Keskisarjan mainitsemista syistä koko kirja nimittäin meinasi jäädä lukematta. Raatteen tien mottitaistelujen kuvaus kun ei varsinaisesti edusta sotakirjallisuuden omaperäisintä osastoa, olipa tarkoituksena sitten kiillottaa sinivalkoista myyttiä tai romuttaa se alas.

Keskisarja kuitenkin onnistuu kirjoittamaan Suomussalmen taisteluista tämän päivän lukijalle sopivalla tavalla. Toisin kuin sotakirjallisuudessa yleensä, tässä kirjassa päähenkilöt eivät ole nimeltään 1.ErP 15 + KKK vaan kuten nimestäkin voi päätellä, kirja keskittyy taistelujen pyörteisiin joutuneiden ihmisten kokemuksiin. Keskisarja valottaa yhtä hyvin suomalaisen kuin neuvostoliittolaisen (ja ukrainalaisen) sotilaan kokemuksia jäisessä helvetissä. Sitäkin mielenkiintoisempaa on lukea sotatoimialueella Neuvostoliiton valtaamille alueille jääneiden siviilien ratkaisuista. Keskisarja ei osoittele sormella tai moralisoi ketään: esimerkiksi siviilit halusivat säilyttää henkensä oletetun ylivoimaisen valloittajan alaisuudessa, eikä se monelle korpikommunistille mitenkään vastenmielistä ollutkaan.

Keskisarja on käynyt läpi hyllymetreittäin lähdeaineistoa kirjaa tehdessään. Ehkä kiinnostavimpia lähteitä ovat eri joukko-osastojen sotapäiväkirjat, sillä ne tarjoavat usein kaikista autenttisimman, kaunistelemattoman ja myöhemmiltä värityksiltä vapaan tiedon tapahtumista.

Kammottavasta aiheesta huolimatta kirjaa on ilo lukea. Se on malliesimerkki siitä, miten taitavasti tehty tutkimus yhdistettynä vapaampaan ilmaisuun tekee historian eläväksi ja tuo sen iholle. Keskisarja valottaa myös hyvin sodankäynnin logiikkaa. Siviili ei välttämättä tule ajatteleeksi esimerkiksi sitä, kuinka vaikeaa antautuminen on. Punaisessa armeijassa sitä tuskin opetettiin sotamiehille välttämättömänä perustaitona. Ja jos osa joukkueesta haluaa antautua, mutta osa jatkaa ampumista, käy kädet ylös nostaneellekin todennäköisesti huonosti.

Itse pidän siitä, että sotatapahtumia arvioidaan sen oman logiikan ja sääntöjen kautta. Inhimillisesti ajateltuna sota on aina hirveä asia, mutta rauhanajan moraalikoodistoa ei voi suoraan soveltaa ihmisiin, jotka ovat joutuneet epäinhimilliseen 'tapa tai tule tapetuksi' -tilanteeseen. Silloin moraali joudutaan luomaan ja lopputulos on usein pienistä asioista kiinni. Ehkä kuitenkin herkimpiä on syytä varoittaa: tässä kirjassa asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä, sillä eivät sotilaat rintamallakaan niitä turhia kaunistelleet. Jos sotilaat ovat kutsuneet vakoilijan ampumista lopettamiseksi ja metsään motista karanneiden venäläisten tuhoamista jänisjahdiksi, ei Keskisarja sitä mitenkään kaunistele. Juuri siitä kuitenkin syntyy kirjan ja tietysti ennen kaikkea Raatteen tapahtumien hirveä vaikuttavuus. Tässä sodassa paleltiin ilman saniteettitiloja ja nähtiin nälkää. Raatteen tien tarina on raaka, niin kuin kirjan nimikin kertoo.

Lopuksi täytyy kiittää Matti Bergiä kirjan graafisesta suunnittelusta. Kuten Suomussalmen maisemat talvella 1940, myös kirjan peittää ohut lumivaippa kätkien alleen kärsimyksen kasvot.

Teemu Keskisarja: Raaka tie Raatteeseen. Suurtaistelun ihmisten historia.
Siltala 2012
316s.

Ps. Jos liikutte Suomussalmen suunnalla, käykää ihmeessä tutustumassa Raatteen Porttiin. Taistelujen tapahtumapaikkojen läheisyydessä on korkeatasoinen museo sekä Talvisodan monumentti: kenttä, jonne on aseteltu noin 20 000 kiveä symboloimaan taisteluissa kaatuneita.Vaikuttava paikka!



Kommentit

  1. Juuri tänään luin tästä Aamulehden kökön arvostelun. Onneksi sinä tulit paikkaamaan tilannetta hyvällä kirjan esittelyllä.

    En ole Keskisarjan kirjoja lukenut, muuta hänen tekstiään kyllä jonkin verran. Olen kuitenkin kuullut hänen "vetävästä" tavastaan kirjoittaa historiaa. Ehkä pitäisi joskun ottaa joku luettavaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomasin arvostelun, mutta jätin tarkoituksella väliin, kun omani oli vielä kirjoittamatta. Täytyypä käydä katsomassa.

      Minä en ole lukenut ennen tätä Keskisarjalta mitään, mutta tykkäsin tästä niin paljon, että taidan tarttua muihinkin teoksiin.

      Poista
  2. Kuulostaa kiinnostavalta, samoin kuin Keskisarjan kirjoitustapa muutenkin. Täytyy pitää mielessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sanoisinpa, että kuin sinulle tehty. Olisi kiinnostavaa kuulla mielipiteesi kirjasta!

      Poista
  3. Olen lukenut Keskisarjalta Kyynelten kallion ja Vihreän kullan kirouksen, molemmat olivat kiehtovia ja hyvin kirjoitettuja. Varsinkin Kyynelten kalliossa Keskisarja onnistui hyvin valaisemaan menneisyyden kummallisuuksia, millaisiin ajattelutapoihin ne perustuvat. Sotahistoria ei kuulu lempiaiheisiini, mutta tämän voisin varmaan silti lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole tosiaan lukenut noita muita kirjoja, mutta varsinkin Kyynelten kallio kiinnostaa todella, miksei Vihreän kullan kirouskin.

      Minusta tämän kirjan hyvä puoli on siinä, että tämän voi lukea sellainenkin, jolle sotahistoria ei ole niin tuttua. Tietysti aiheen rankkuus voi vaikuttaa siihen, ettei kirjasta pidä, mutta ammattislangia ja strategista(ja minusta pitkästyttävää)sotaslangia ei juurikaan ole.

      Poista
  4. Tämä kuulostaa virkistävän erilaiselta sotahistoriaa käsittelevältä kirjalta. Luulen että päätyy joululahjaksi alaa harrastavalle perheenjäsenelle (vasta syyslomalla ja mieli jo joulussa). Kiitos esittelystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä! Ehdottomasti erinomainen lahjaidea, samansuuntaisia ajatuksia oli minullakin.

      Poista
  5. Pitkät vapaat ja vihdoinkin aikaa kirjablogeille! Luen ja kommentoin nyt joitakin vanhojakin postauksia, älä ihmettele... :)

    Tämä Keskisarjan kirja kuulostaa niin kiinnostavalta, että taidan varata sen kirjastosta. Kirjoitat kirjasta hurjan hyvin, tekstiäsi lukiessani meni ihan kylmät väreet selässä. Olen (melkein) koko ikäni ollut väsymättömän kiinnostunut Suomen sodista, ja luulen että tämä kirja antaisi minullekin paljon.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit