Taavi Soininvaara: Valkoinen kääpiö (äänikirja)

Aluksi mutuhuttuilijan tunnustus. Kirjoittaessani viime vuonna Taavi Soininvaaran Punaisesta jättiläisestä, kirjoitin siitä trilogian päätösosana. En tietenkään enää muista, miten käsitys oli syntynyt, mutta olen kyllä melkoisen varma, että se perustui itseäni luotettavampaan lähteeseen. Minkä kirjoitin, sen kirjoitin ja vastuu disinformaatiosta on tietenkin minun. Pahoitteluni siitä! Voitte kuvitella hölmistykseni, kun huomasin, että Leo Karan ja Kati Soisalon kiemurainen taistelu menneisyyden haamuja ja kansainvälistä rikollisuusjättiä vastaan jatkuu! Pahoillani en kuitenkaan ollut, sen verran hyvin olen viihtynyt Soininvaaran äänikirjojen seurassa.

Valkoinen kääpiö tarjoaa tuttua ja laadukasta suuren maailman viihdettä. Soininvaara pyörittää taidokkaasti kansainvälistä, lukuisia rikollisorganisaatioita, eri maiden tiedustelupalveluja ja kansainvälistä politiikkaa sisältävää juonta yhdistettynä Karan ja Soisalon henkilökohtaiseen draamaan. Päätösosassa vauhti vain kiihtyy: Kara ja Manas ottavat ties kuinka monetta kertaa mittaa toisistaa jo kirjan alkumetreillä. Kaikista vaikuttavinpana mieleen jäi kuitenkin Karan hyytävä pakomatka keskisuomalaisessa metsässä ja kohtaaminen Manasin kanssa hylätystä kiinalaisessa kaivoksessa. Olen seurannut edeltävissä osissa sydän särkien Kati Soisalon siepatun tyttärensä etsimistä. Valkoisessa kääpiöissä sekin jännitysnäytelmä päätyy ratkaisuun, samoin Soisalon ja Jukka Ukkolan viha-vihasuhde.

Kaikkiaan olen tyytyväinen henkilöhahmojen tarinoiden päätöksiin, ratkaisut eivät tuntuneet liian helpoilta tai epäuskottavilta. Sen sijaan Mundus Novus- mysteeri sisälsi jo pari ylimääräistä mutkaa. Aiemmin tarina linkittyi vahvasti Neuvostoliittoon, mutta nyt Soininvaara tuo sen tähän päivään. Odotin kuitenkin vähän toisenlaista loppuratkaisua, enkä ole uskottavuudesta aivan varma. Sen sijaan pidin paljonkin siitä, että kirjailija hämärtää hyvän ja pahan välistä rajaa entisestään ja saa myös muutaman henkilön vaihtamaan sen puolta. Uskottava, koskettavakin ja ennen kaikkea tavattoman piristävä lisä kerrontaan.

Vähän nikottelin kun huomasin, että lukijana oli tällä kertaa Lauri Kortelaisen sijasta Kari Ketonen, mutta hyvin hänkin osansa kirjan lukijana hoiti. Kaiken kaikkiaan Valkoisesta kääpiöistä ja koko sarjasta jäi hyvä maku suuhun. Olen huomannut, että Soininvaaran juonivetoiset, kansainväliset trillerit sopivat hyvin erityisesti äänikirjoina kuunneltaviksi.

Katso myös arvioni Pakonopeudesta

Taavi Soininvaara: Valkoinen kääpiö
Otava 2012
Lukija Kari Ketonen
Kesto 13h 1min