Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä


Sirpa Kähkösen Neidonkenkä on ehkä Rautaöiden ohella tähänastisista Kuopio-sarjan kirjoista paras. Eletään kesäkuuta vuonna 1942, takana on raskas talvi, joka on tehnyt aikuisista vanhuksia ja lapsista aikuisia. Kaupungin kaduilla kulkee aseveljiä, saksalaisia sotilaita, mutta omat miehet ovat siellä jossakin. Sota pysyy tässä kirjassa muuten taustalla, ihmisten ajatukset pyörivät enemmän siitä, mistä saada ruokaa, tutteja, pesuainetta tai ylipäänsä mitään.

Kähkönen on jokaisessa kirjassaan tuonut savolaisen luonnon keskeiseksi osaksi tarinaa. Tällä kertaa kirjan henkilöt samoavat Puijon satumetsiin saniaisten siimekseen ja lähteiden äärille. Toisaalta huimaavat näköalat Puijon näkötornista saavat ihmiset oudon masentuineiksi: vaikka maailma on jalkojen juuressa, saa jäälauttojen muovaamat näkymät ymmärtämään ihmisen pienuuden.

Basisti Kalle Blombergin mukana Kuopioon tulee muisto menneestä ystävyydestä, ystäväporukasta, joka vietti unohtumattoman kesän rauhana aikana. Nyt Mizzi on kadonnut ja jättänyt tyttärensä Torkkelin vastuulle, Torkkeli puolestaan on kadottanut elämänsä nuotit. Hovimestari Helmer Karlssonkin saa huonoja uutisia. Kirjan tapahtumat sijoittuvat enimmäkseen Tatraan ja Aleksanterinkadun kulmatalo on enemmän sivuroolissa ja vaihteeksi pikemminkin rauhan ja turvallisuuden leiväntuoksuisena tyyssijana kuin ihmissuhdetaistojen tantereena.

Keskeisena teemana kirjassa on ystävyys. Kuten kaikkina aikoina, lapset haluavat olla aikuisempia kuin ovatkaan, mutta sota-aikana se tekee erityisen kipeää. Kirjan toinen kaveriporukka: Juho, Arvi, Mari ja Saaralotta elävät myös ikimuistoista nuoruutta, mutta aivan toisenlaisissa olosuhteissa kuin edellinen sukupolvi. Ystävyyssuhteet joutuvat myös koetukselle, kun Mari ystävystyy kaupungin kauneimman tytön, Anin, kanssa.

Kaiken yllä leijuu edellisen talven salaisuudet, mutta tulevaisuudesta ei kukaan oikein osaa mitään odottaa. Sota ei loppunutkaan ensimmäiseen syksyyn, eikä sen lopusta ole tietoa. Ihmiset ovat väliaikaisesti sopeutuneet vallitsevaan olotilaan, mutta mitä mahtaa tulevaisuus tuodakaan tullessaan?

Sirpa Kähkönen: Neidonkenkä
Otava 2009
358s

Kommentit

  1. Kiitos kun palautit tämän mieliin! Sopii hyvin tunnelmiin, Hietakehtoa tässä luen aina kun hetki löytyy. :-)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit