Monte Criston kreivi (osa 2, filmatisoinnit)

SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA!

Lupasin jatkaa Monte Criston kreivi -teemaa esittelemällä kaksi filmatisointia kirjasta. Lähinnä minusta on kiinnostavaa tarkastella, miten eri versioissa tarina on kerrottu. Itse teoksessahan riittäisi materiaalia vaikka kuinka paljon, joten valintaa ja karsintaa on ollut pakko tehdä. Luvassa siis vertailua, joka vääjäämättä paljastaa osia teosten tapahtumista.

Minulle entuudestaan tuttu oli ranskalainen Le Comte de Monte Cristo, 8-osainen tv-sarja, joka näytetään Yle Teemalla likipitäen jokaisena joulunseutuna. Sarja on tehty vuonna 1998 ja kreiviä esittää siinä ikimuistettavalla tavalla Gérard Depardieu. Tosin hänen lihaksensa ovat aina häirinneet minua. Jos mies on 14 vuotta Ifin kaltaisessa vankilassa, ei voi olla sellaisia lihaksia!

Lähes seitsemäntuntinen maratonkatselu on tullut tehtyä useampana jouluna ja silloinkin kun olen ajatellut jättää sarjan väliin, olen vahingossa liimaantunut töllön ääreen. Mielestäni sarja onnistuu hyvin tavoittamaan alkuperäinen kirjan hengen. Nyt teosta lukiessani minulle oli kuitenkin yllätys, että Camille de la Richardais, suloinen nuori leski ja kreivin tyttöystävä, on pelkästään sarjaan käsikirjoitettu hahmo. Myös kreivin muutkin naisasiat on sarjassa sotkettu. Hän päätyy lopuksi siirappisesti yhteen Mercedeksen kanssa ja arvattavasti he elävät elämänsä onnellisena loppuun asti. Kirjassahan tämä ei mene aivan niin, pari hyvästelee toisensa asiallisesti ja ystävinä, mutta toteaa liian paljon tapahtuneen heidän välillään. Sen sijaan kreivi purjehtii taivaanrantaan Haydeen kanssa. Epäilisin, että sarjan tekijöistä on tuntunut liian rajulta ja nykypäivään sopimattomalta saattaa itämainen orjatar, joka ikänsä puolesta voisi olla kreivin tytär, yhteen isäntänsä kanssa. Muutenkin Haydeen osa sarjassa on pienempi kuin kirjassa.

Olen myös kuullut, että Monte Criston kreivistä on tehty myöhemmin jatko-osia, olisiko Mercedeksen ja Edmondin onnellinen loppu peräisin niistä?

Näitä seikkoja lukuunottamatta sarja seuraa varsin uskollisesti kirjan juonenkulkua. Pääpaino on selvästi Monte Criston kreivin, ei Edmond Dantesin elämällä. Kirjan alkuosa käsitellään sarjassa aika nopeantuntuisesti (voi onko käynyt niin, että harvemmin ehdin aivan alkuun television ääreen?)

***

Saatuani kirjan loppuun katsoin vuonna 2002 valmistuneen samannimisen elokuvan, jonka on ohjannut Kevin Reynolds ja jossa kreiviä esittää James Caviezel. Tietenkin minua ennen kaikkea kiinnosti, kuinka kummassa klassikkojärkäle saataisiin sovitetuksi reiluun kaksituntiseen. Siksi olin jo katselemaan ryhtyessäni varsin avomielinen mitä ihmeellisemmille virityksille.

Jo alusta asti olikin selvää, että vapauksia oli otettu. Edmond Dantes ja Fernand Mondego olivat lapsuudenystäviä ja Mondego oli jo valmiiksi kreivi, ei suinkaan kalastaja. Yhtä lailla alusta asti näki, että elokuvaan oli haluttu tuoda vauhtia takaa-ajojen ja taistelujen muodossa. Kohottelin kulmakarvoja, mutta jatkoin katselua. Ensimmäinen tunti oli itseasiassa näitä äsken mainittuja seikkoja lukuunottamatta hyvinkin kirjanmukaista kerrontaa. Tässä elokuvaversiossa Edmondin vankila-aika korostui selvästi sarjaa paremmin. 

Aloin kuitenkin huolestua, kun elokuvaa oli jäljellä tunti ja oltiin päästy vasta ensimmäistä kertaa Monte Criston saarelle: miten tarina muka ehditään käydä läpi? Vastaus: ei mitenkään. Siksi tekijät olivat päättäneet keksiä lopun itse. Alun perusteella ei ollut yllätys, että huomio kiinnittyi Edmondin, Mondegon ja Mercedeksen kolmiodraamaan Villefortin ja Danglarsin jäätyä enemmän alaviitteiksi. Kolmiodraamaa pyöriteltiinkin hyvin saippuasarjamaisin elkein, jopa siinä määrin, etten lopussa tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Selkeästi koston teema oli tekijöille hyvin hankala ja arka asia. Siksi sitä piti lievittää tekemällä Mondegosta oikea iilimatojen iilimato ja ällötys. Myös lopussa riitti miekkailua ja kukkotappelua, minkä koin aika vieraaksi alkuperäisteokselle. No, se oli semmoinen Hollywood-versio se.

***

Elokuvaa suosittelen lähinnä niille, jotka eivät ole Monte Criston kreivistä koskaan kuulleetkaan. Sen sijaan tv-sarjaa suosittelen lämpimästi sekä niille, jotka ovat kirjan lukeneet että niille, joilla se on lukematta. Sarja tuo melko hyvän ja oikeudenmukaisen käsityksen kirjankin luonteesta. Mutta nyt kirjan luettuani voin ilolla todeta, että jälleen kerran alkuperäinen versio on se kaikista paras. Molemmissa filmatisoinneissa on siloteltu nykypäivän ihmistä kummeksuttavia asioita pois, joten kirja on luonnollisesti alkuperäisyydessään konstailemattomin ja oma itsensä.

Hyvää kirjan ja ruusun päivää kaikille lukijoille! Tarkoitukseni on lähteä myöhemmin tänään Miniän hakuun kaupungille. Oletko sinä hakenut jo omasi?