Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

Jos ette ole vielä tutustuneet Tuomas Kyrön Mielensapahoittajaan, niin tehkää se nyt. Sitten voittekin jatkaa Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike -jatko-osalla.

Kirjasta ovat kirjoittaneet jo ainakin Valkoinen kirahvi, Sanna, Hanna,ja Kirsi. Koska he ovat jo sanoneet kirjasta aika paljon ja koska  Kyrö itse osaa sanoa kaiken paljon minua paremmin, annan puheenvuoron Mielensäpahoittajalle itselleen selventääkseni, miksi hänen elämänasenteensa käy suoraan suomalaisten sydämiin.

Elämänviisaus:
Eräänä tiistaina olikin se päivä, että toinen meistä seisoi keittiössä yksin, kauha kädessä ja lihaliemikuutio toisessa kädessä. Se olin minä joka seisoin.
Sitä minkä on saanut joka päivä automaattisesti, ei ymmärrä kaivata ennen kuin se viedään pois.


Pirullinen selvänäköisyys:
Tiedetään, mistä ruokakirjaongelmassa on kyse. Ihmiset luulevat hallitsevansa helpot kotiruuat ja siksi pitää tehdä Vaikeaa kaukoruokaa-kirjoja.


Tuttuus:
Emäntä oli kerännyt vuosikymmenien varrelta rajattoman sekoituksen lehdistä leikattuja ohjeita, juttuja ja kuvia. Vanhimmat käsinkirjoitetut ohjeet olivat jostain Hannes Kolehmaisen kultajuoksuvuodelta. Reseptit olivat kulkeneet suvun naisilta aina seuraavalle ja lopulta tultiin yhdeksänkymmentäluvulle. 
(Tähän on pakko kommentoida: sain itse äidiltäni ensimmäisen tällaisen leikekirjan joululahjaksi noin 10-vuotiaana, monet luottoreseptini ovat peräisin sieltä.)

Nostalgia:
Etsin emännän ruokakirjasta kohdan Aamiaiset. Ei huvittanut keittää puuroa, huvitti enemmän semmoinen ohje, jossa luki Penny Hillin Pannu. Se oli leikattu lehdestä nimeltä Nykyposti, mahtaako olla enää olemassa?


Kasvatuksellisuus:
Omille lapsilleni järjestettiin kouluruokailu jossa tarjottiin makaroonivelliä. Heidän sukupolvestaan tämä valittaminen alkoi, oli muka kylmää, klimppistä ja pahaa. Kyllä enemmän kylmä, klimppinen ja paha oli se Kannaksen juoksuhauta, jossa konttasin vuonna neljäkymmentäneljä.


Innovatiivisuus:
Apiturienttien pitäisi heittää rekkalavoiltaan perunoita eikä karamellia. Keitettyjä tietenkin, ettei ketään satu päähän.


Kouluilla pitäisi olla yhtenä oppiaineena maanviljelys ja karjanhoito. Palkintona saataisiin syödä kasvatuksen tulokset.Varmasti ei yökittäisi lihaa, jos olisi itse ruokkinut sitä lehmää koko talven heinillä, jotka olisi itse pellolta niittänyt.


Herkkyys:
Yksi ohje kerrallaan ja samaa ruokaa niin monta kertaa että onnistuu. Tekisin itselleni mitä emäntä oli tehnyt minulle, sillä tavalla minä saisin hänestäkin aina palasen takaisin.


Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike
Wsoy 2012
130s.