Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras
Pääsiäinen tai ei, täällä ollaan nyt kesässä ja syreenien tuoksussa, pölisevillä kyläteillä.
En ole lukenut Anna-Leena Härköseltä tätä ennen kuin Häräntappoaseen. Joku ystävällinen kirjojenystävä oli jättänyt Juhannusvieraan kaupan 'saa ottaa'-hyllyyn, joten se valikoitui toiseksi Härkösekseni täysin sattumalta. Olen erittäin tyytyväinen tähän sattumaan, sillä Juhannusvieras on ikään kuin jatkumoa Häräntappoaseelle. Siinä missä nuori Allu tuli viettämään kesää sukulaisiin maalle, on myös Tuija, elämäänsä ja parisuhteisiinsa kyllästynyt keski-ikäinen sisustussuunnittelija viettänyt elämänsä parhaat kesät Ristinojalla, mummonsa serkun maatilalla lähellä Kalajokea.
Kun Enni, Tuijan lapsuuden korvikeäiti on huonona 80-vuotispäivänsä kynnyksellä, palaa Tuija Ristinojalle kymmenen vuoden tauon jälkeen. Luonnollisesti juuri mikään ei ole niin kuin lapsuuden aurinkoisina kesinä 1970- ja 80-luvuilla. Mutta pikku hiljaa Tuijalle selviää, ettei todellisuus alun perinkään ollut aivan sellaista kuin se "kesätytön" silmiin näytti.
Juhannusvieras on oikea nostalgiapläjäys, johon likimain jokaisen suomalaisen lienee helppo samaistua. Keltainen jaffa ja hopeatoffeet, pillifarkut ja kaulassa roikkuvat huulikiilteet, suomalainen kesä, heinänteko ja iskelmämusiikki: kaikki ainekset ovat kasassa. Itse asiassa mieleeni tuli useampaan otteeseen Antti Tuurin Pohjanmaa, sillä erotuksella, että pirtinpöydän ääreen kerääntyvät Juhannusvieraassa sisaret, eivät veljekset.
Maalaistyttönä minun oli helppo samaistua Härkösen raikkaaseen kerrontaan, joka polveili vaivatta vuorotellen nykyisyydessä ja lapsuuden muistoissa. Näin huhtikuun alussa tämä toi mukavan odotuksen tunteen vatsanpohjaan, sillä kesä lähestyy kovaa vauhtia. Mutta ehdottomasti suosittelen kirjaa nimenomaan kesälukemistoonne, sillä kesäkirja tämä on: nopea ja viihdyttävä, mutta sisältää myös tummempia suomalaiskansallisia sävyjä. Tämä kannattaa ehdottomasti lukea laiturin nokassa, mankan huudattaessa suomalaisia ikivihreitä, uusien perunoiden ja mansikoiden odottaessa käden ulottuvilla.
Anna-Leena Härkönen: Juhannusvieras
Otava 2006.
Seven-pokkari 2008.
255s.
Olen lukenut tietääkseni kaikki Härkösen romaanit. Muistaakseni tämä ei ollut läheskään parasta Härköstä, vaikka juuri niin kuin sanoit, mukava ja nopea kesäkirja. Kovinkaan mieleenpainuvaksi ei voi kyllä kirjaa sanoa, koska olen kirjan tapahtumat jo niin pahasti päässyt unohtamaan.
VastaaPoistaKyllä,tämä oli mukava ja kepeä. Varmaan monet Härkösen teokset ovat teemoiltaan puhuttelevia ja mieleenpainuvampia.
PoistaMinä pidin tästä. Kuten sanoit tähän oli helppo samaistua, varsinkin kun Härkönen on suunnilleen samaa ikäluokkaa kuin minäkin.
VastaaPoistaMinä olen vähän nuorempi, mutta olen huomannut, että maalla asiat muuttuu sen verran hitaasti, että pystyn oikein hyvin eläytymään itseä edeltäneisiinkiin tapahtumiin :)
PoistaMinä olen lukenut Sotilaan tarinaa lukuunottamatta kaikki Härkösen romaanit ja Tuulian tavoin olen sitä mieltä, ettei tämä ole lähelläkään parasta Härköstä.
VastaaPoistaNiin, tämä on varmaan enempi välityöluonteinen kirja ja ehkä juuri siksi myös välipalakirjaksi sopiva:)
PoistaMinäkään en Tuulian tavoin muista tästä oikein mitään, paitsi sen, etten pitänyt, oli heppoisampi kuin muut Härköset. Olikin kiinnostavaa pari viikkoa sitten kuulla
VastaaPoista(http://www.lily.fi/juttu/anna-leena-harkonen-miten-kirjani-ovat-syntyneet), että tämä on Härkösestä itsestäänkin hänen heikoin teoksensa. Amma, sinä olet kuitenkin tavoittanut sen mitä Härkönen kertoi halunneensa teoksellaan tavoittaa, suomalaisen kesänostalgian.:)
Suomalaista kesänostalgiaa tässä tosiaan oli melkonen lataus. Hyvä, että satuin lukemaan juuri tämän nyt, sillä en odottanut mitään, enkä siis pettynytkään. Ja kun kaikki ovat sitä mieltä, että muut ovat parempia, niin sehän lupaa vain hyvää!
PoistaLuin tämän viime juhannuksena siinä lätynpaiston ja saunomisen lomassa ja pidin kirjasta kovasti. Härkösen kirjoitustyyli on jotenkin niin ihailtavan vaivatonta ja Härkönen pureutuu tarkkanäköisesti aina asian ytimeen. Olen minäkin kuullut, että tämä ei ole sieltä Härkösen tuotannon parhaasta päästä, mutta toisaalta se on ihan ilahduttava tieto. Jos pidin jo tästä, ne muut ovat varmasti tosi mahtavia.
VastaaPoistaJuuri näin, minäkin pidin tästä, joten muilta voi odottaakin sitten suuria! Juhannus, saunominen ja letut kuulostavat kyllä ihan lyömättömiltä tämän kirjan kanssa!
PoistaHei Amma olen samaa mieltä kuin muutkin, että tämä ei ollut niin parasta Härköstä, koska muistan pettyneeni kirjan "heppoisuuteen". Minullekaan ei ole jäänyt mielikuvia kirjasta. Paria viimeistä kirjaa en ole Härköselta vielä lukenut, mutta suosittelen omaelämäkerrallista Heikosti positiivinen kirjaa.
VastaaPoistaKiitos vinkistä! Olikin ihan hyvä, että tartuin juuri tähän, joten en oikein odottanut mitään. Ja kepeydestäkin pidin, mutta voin kuvitella, että jos olisin lukenut tämän vaikka Heikosti positiivisen jälkeen, olisi olo tosiaan varmaan ollut kovin heppoinen.
PoistaLuin tämän Kättärillä, kun meidän kakkonen halusi maailmaan. Kivuiltani en muista tästä oikein mitään, ja vasta jälkikäteen tajusin, että kakkosen kakkosnimi löytyy tämän kirjan sivuilta.
VastaaPoistaSiksi rakas kirja mulle, vaikka täysi arvoitus, että mitä kirjassa tapahtui jne.
Ohhoo, onpa hieno kirjatarina! Varsinkin tuo nimiosuus:) Ja ymmärrän kyllä tunteesi, minä en ole etukäteen ehtinyt lukea, mutta sitten synnärillä luetut kirjat ovat kyllä syöpyneet mieleen oikein sellaisella sokerisella kuorrutteella:)
PoistaKesävieras taitaa olla ainoa lukemani Härkösen kirja, enkä voi sanoa pitäneeni siitä. Olihan siinä nostalgiaa, mutta jostain syystä huumori tuntui minusta teennäiseltä ja ärsyynnyin. Täytyy ehdottomasti lukea Härköseltä jotain muutakin, kun moni tosiaan tuntuu olevan sitä mieltä, että tämä on heikointa Härköstä. Ei kiitos oli jo lainassa, mutta laina-aika loppui ennen sopivaa lukuvirettä.
VastaaPoistaMinulle kävi vähän köpsästi tämän ja yleensäkin Härkösen kanssa viime vuonna. Olin aika samassa tilanteessa kuin sinä, eli olin lukenut Härköseltä vain ja hyvin nuorena Häräntappoaseen, josta pidin hirveästi, ja Akvaariorakkautta, josta pidin vähemmän. No, lisäksi kolumneja ja keittokirjan, joista niistäkin olin pitänyt hirveästi. Luulin, että Härkönen olisi ihan minun kirjailijani, jota vain jostain syystä ei ollut tullut luettua.
VastaaPoistaYritin sitten lukea tätä sekä Avoimien ovien päivää, mutta en jaksanut kumpaakaan loppuun. :/ En ole välttämättä vielä luovuttanut Härkösen kanssa, mutta ihan heti en jaksa yrittää vielä kolmatta romaania näin aikuisena. Ehkä hän ei vain olekaan minun kirjailijani (vaikka edelleen ne kolumnit ja se keittokirja ovat huippuhauskoja).
Luin tämän juuri ja aloin kommentoida, mutta tuli niin pitkä kommentti, että tein siitä oman postauksen. Tässä keskustelussa on kyllä sanottu kaikki tarvittava!
VastaaPoista