Pientä blogipohdintaa



Sairastelun vuoksi massiivinen blogisynttäripostaus jäi tekemättä (onneksi kaukaa viisaana aloitin Copycat-haasteen jo joulukuussa!), samoin vuosi 2011 kokoamatta. Nyt kun alan olla järjissäni, huomaan menettäneeni jo viikon tästä vuodesta punkan pohjalla, joten katson jo mielelläni eteen päin. Sairastaessani ehdin kuitenkin mietiskellä Amman lukuhetkeä ja kirjablogimaailmaa pienen perspektiivin päästä, joten ajattelin jakaa aatoksiani muillekin. Sillä kukapa nyt ei haluaisi lukea toisen kuumehoureita. Heh.

Viime vuosi oli minulle kiireinen vuosi. Alkuvuodesta suoritin kirjallisuustieteen tenttejä ja vietin aikaa suomalaisen klassikkokirjallisuuden parissa. Samaan aikaan olin huomaavinani kirjablogimaailmassa kiihtynyttä säpinää: tuntui, että kaikki kehittivät innolla blogiaan, erilaisia lukuhaasteita syntyi tiuhaan tahtiin ja postausten julkaisutahti kiihtyi sitä mukaa, mitä enemmän uusia blogeja syntyi. Tai ehkä minusta vain tuntui siltä, sillä jouduin tenttien takia kiihdyttämään omaa varsin leppoisaa lukutahtiani ja se näkyi tietenkin myös blogissa. Joka tapauksessa aloin itsekin kehittämään blogia "ammattimaisempaan" suuntaan ja olenkin ollut blogini kehitykseen erittäin tyytyväinen.

Toukokuussa perheemme sai uuden jäsenen ja jotenkin kummassa onnistuin pitämään alkuvuonna kiihdyttämäni tahdin koko lailla ennallaan (pikkuvauvat nukkuvat aika paljon). Syksyllä meillä kuitenkin alettiin nukkua huonosti ja sairastella, lisäksi jouduin mieheni töiden vuoksi pyörittämään huushollia paljon itsekseni. Samaan aikaan en kuitenkaan halunnut tinkiä blogini päivitystahdista ja (oletetusta) laadusta. Jokainen kotiäiti ja -isä tietää, että oma aikuisten henkireikä, johon ei kuulu keskustelut vaipoista ja korvatulehduksista, on tärkeä juttu ja siitä ei halua tinkiä, vaikka aika ja rahkeet eivät tuntuisi riittävänkään.

Niinpä luin kirjoja loppuvuoden liki pitäen hampaat irvessä, vaikka tunsin itseni kaikkinensa erittäin väsyneeksi. Ihan hirveästi en sitten yllättynytkään kun sairastuin joulun jälkeen yli viikoksi niin kovaan flunssaan ja kuumeeseen, etten kyennyt tekemään mitään, edes lukemaan (tai kuuntelemaan äänikirjoja, elämäni ensimmäinen korvatulehdus nähkääs)!

Maatessani ehdin miettiä asioita monelta kantilta ja tunnustin itselleni, että kunnianhimoni oli ottanut vallan ja blogini aiheutti minulle aivan liikaa stressiä. Miten ihmeessä tässä näin pääsi käymään?! Muutaman päivän töllöntuijotuksen jälkeen alkoi sitä paitsi tuntua häpeällisen hyvältä - tällaista aivojen nollausta olin kaivannutkin :)

Olen luvannut uuden vuoden kunniaksi pitää itsestäni parempaa huolta. Hyvät kirjat ja blogin päivitys kuuluvat edelleen omaan laatuaikaani, mutta nyt yritän olla ottamatta turhia paineita. Käytännössä se tarkoittanee sitä, että varaan itselleni mahdollisuuden lukea hitaasti, enkä ahdistu, jos blogiin tulee joskus normaalia pidempi päivitystauko. Älkää siis tekään hermostuko, enkä kyllä yhtään epäile, ettettekö selviäisi tarvittaessa muutaman päivän pitempään ilman horinoitani. En myöskään samaisesta syystä aio lähteä vähään aikaan mukaan mihinkään lukuhaasteisiin, älkää loukkaantuko siitäkään. Lukuhaasteet ovat ihania, mutta kaipaan aikoja, jolloin vaeltelin kirjastossa päämäärättä keräillen koriin herätekirjoja. Siihen euforiseen tilaan aion päästä takaisin tänä vuonna.

Ja sitten on vielä yksi asia, jonka haluaisin muuttaa omassa blogikäyttäytymisessäni. Minua on jo pitkään vaivannut se, että suurimmaksi osaksi kommentoin toisten blogeihin todella lyhyesti ja mitäänsanomattomasti ja yhtä tylsiä ovat myös vastaukseni teidän kommentteihinne omassa blogissani. Huom! Jokainen kommentti on minulle tärkeä ja täällä saa edelleen käydä "vain" moikkailemassa. Aina ei voi olla mitään järisyttävän omaperäistä kommentoitavaa. Mutta kaipaan tänne Blogistaniaan enemmän kirjallisia keskusteluja! Nykyisin blogipostaus "menee vanhaksi" jo parissa päivässä, mutta olisi hauskaa, jos ehtisimme palata kiinnostaviin postauksiin uudelleen ja oikeasti keskustella kirjoista vaikkapa viikkokausia. Sen kaltaista sisältöä toivoisin tuottavani niin omaan kuin toistenkin blogeihin. Toki tiedän  kokemuksesta, että jos omasta lukukokemuksesta on kauan (puhumattakaan, että kirja on lukematta), on vaikeaa vetää hatusta kovin syvällistä analyysiä. Mutta usein ainakin minun kohdallani on kysymys ihan siitä, että tunnen olevani liian kiireinen pohtimaan jotakin postausta ja kirjaa sen syvällisemmin. Uskon, että minun tapauksessani rauhallisempi päivitys- ja lukutahti jättää ilmaa myös kiinnostaville keskusteluille.

Kaipaatteko te muut jotakin joko Amman lukuhetkeen tai kirjablogeihin laajemmin? Ja onko kukaan muu tuntenut blogiväsymystä ja ylikuumenemista? Jaetaan kokemuksia!

Toivon, ettei tämä postaukseni välittänyt liian negatiivista kuvaa. Olen onnellinen siitä, että saan pitää tätä blogia ja olen huippuonnellinen jokaisesta lukijasta, kommentista ja visiitistä blogissani. On myös suuri ilo seurata toisten kirjablogistien työtä (päivitystahdista riippumatta). Välillä on vain hyvä hengähtää ja nyt tuntuu, että olen uutta intoa täynnä. Kiitos vanhoille lukijoille näistä kahdesta vuodesta ja kiitos uudemmille siitä, että olette liittyneet mukaan!

Amma

Kommentit

  1. Voi Amma. Kiitos tästä kirjoituksesta, sillä se olisi voinut olla oikeasti kuin omasta "kynästäni". Mulla on ollut ihan samanlaisia mietteitä ja olen tuntenut huonoa omaatuntoa blogin suhteen. Teen tällä hetkellä kolmea eri kirja-alan työtä ja gradua ja silti suurin syyllisyys minulla on siitä, etten ole kirjoittanut luetuista kirjoista blogiini. Luen enemmän kuin, mitä jaksan/ehdin/haluan kirjoittaa blogiini, enkä ehdi enää lukea säännöllisesti muidenkaan blogeja. Välillä blogista tule liiallista painetta ja hauska harrastus muuttuu hampaidan kiristykseksi.

    Sisareni kysyi minulta tänään, että ajattelenko oikeasti, että blogeissa käydään lukupiirimäisesti kirjallisuuskeskustelua, koska hän on itse huomioinut, että blogeissa keskustellaan kyseisistä kirjoista melko vähän. Hän kysyi syitä siihen, enkä osannut sanoa muuta kuin sen, että monet meistä (itse ainakin) arastelee kirjan sisällön läpikäyntiä, vaikka toisaalta keskustelun pitäisi olla vapaata.

    Olen itsekkäästi myös toivonut rauhallisempaa päivitystahtia blogeihin, sillä silloin keskusteluihin pääsisi parinkin päivän myöhästymisen jälkeen mukaan. Pidin tätä kirjoitustasi tärkeänä, sillä olen pyrkinyt nyt muistuttamaan itseäni, etten suhtautuisi tähän niin tunnollisesti, että heti hävettää, jos ei ehdi.

    VastaaPoista
  2. Hih, minullakin on uuden vuoden lupauksena pitää huolta minusta. Bloggaus nyt sinänsä ei rasita mutta se muu elämä joskus...

    Minusta ajatus keskustelusta tuntuu myös ihanalta ja lupaan ainakin omalta osaltani laittaa sen korvan taakse.

    Minä luulen että hengähdystauko on joskus kaikille paikallaan, sitä kivempi on sitten palata arkeen. :)

    VastaaPoista
  3. Kuule Amma, kun mulla on ollut ihan samanlaisia ajatuksia oman bloggaamiseni suhteen. Olenkin yrittänyt nyt olla stressaamatta siitä, jos en ehdi tai jaksa postata kaikista kirjoista enkä osallistua muutenkaan aktiivisesti blogielämään. Haluaisin kyllä ehtiä enemmän, mutta kun on paljon muutakin tekemistä, niin jostain pitää luopua. On hienoa, kun kerroit rehellisesti ajatuksistasi. Sulla on lupa hellittää ja ottaa aikaa itsellesi. Sulla on upea blogi ja vaikka välillä on pidempiä taukoja, niin lukijat pysyvät. Ainakin uskon niin sekä sun että oman blogini vuoksi...

    Mitä tulee kirjallisiin keskusteluihin, niin olen siitäkin samaa mieltä. On mukava saada lyhyitäkin kommentteja omiin postauksiin, mutta kyllä laajempaa ja pidempikestoistakin keskustelua olisi hyvä olla.

    Tää mun kommentti saattaa olla vähä hyppelehtivä, kun puoliunessa tätä kirjoitan...

    VastaaPoista
  4. Kauhistus sentään! Otetaan ihmeessä hieman rennommin, kaikki. Eihän blogi saa olla mikään pakkopulla, vaan mukavaa puuhaa. Mukavuus kyllä katoaa, jos on "pakko" kirjoittaa jokaisesta kirjasta syvällinen analyysi ja keskustella henkevästi. Mistä me oikein näitä paineita kehitämme? Salla on edelleen blogiesikuvani, joka päivittää blogiaan 1-2 kertaa viikossa, rauhallisesti siis. Itselläni välillä ylikuumenee, kuten nyt, kun oli pitkä loma ja aikaa lukea ja kirjoittaa. Kun taas työelämä kunnolla alkaa, jäähtynee täälläkin :) Kyllä blogi kestää taukojakin!

    VastaaPoista
  5. Liityn tähän samoja ajatuksia omaavien kerhoon. Minullakin tuntuu, että hyviä kirjoja ilmestyy blogeihin niin paljon ettei niitä kaikkia ehdi lukea. Nyt ajattelin vain odotella ne varaukset, mitä minulla kirjastosta jo on ja lukea sitten oman hyllyn kirjoja joita olen odottanut jo pitkään. :)

    Minulle ei ainakaan jäänyt tästä negatiivista kuvaa, kirjoitat kuitenkin positiivisella alasävyllä ja tästä jäi hyvä mieli.

    Kirjalliset keskustelut tai muuten vain keskustelut olisivat blogeissa kivoja. Minua(kin) harmittaa, että blogitekstit "vanhenevat" niin nopeasti, on ihan älyttömän ihanaa kun joskus tulee vanhempiin teksteihin kommentteja.

    Hyvää hengähtelyä, tänne tulen aina mielelläni lukemaan juuri siinä tahdissa kuin sinä ehdit ja jaksar kirjoittaa. :)

    VastaaPoista
  6. Hyvä ja tärkeä kirjoitus! Joskus myös stressasin päivitystauoista ja siitä että pitäisi kirjoittaa "paremmin", mutta en enää. Haluan että blogi on mukava juttu josta ei tarvitse ottaa turhia paineita, ja sellaisena olen sen onneksi onnistunut pitämään.

    Moni seuraa blogeja esim. Blogilistan tai Google Readerin kautta, itse teen sen nykyään oman sivupalkkini blogrollin avulla. Kaikissa näissä on se hyvä puoli ettei yksikään blogi pääse tuosta vaan unohtumaan vaikka taukoa tulisikin, sillä kun se uusi postaus sitten ilmestyy, niin sinnehän se pompahtaa lukulistan kärkeen. Ja koska olen tällä tavoin ulkoistanut blogien olemassaolon muistamisen tekniikan vastuulle, ja niitä blogeja on nykyään lukulistallani melkoisen paljon, en totta puhuen useinkaan edes huomaa jos jokin yksittäinen blogi on vaikka pari viikkoa hiljaisena. :) Sen uuden postauksen ilmestyessä sitten vasta hoksaan ilahtua, että kivaa, bloggaaja x on taas kirjoittanut jotain. :)

    Vanhempiin juttuihin kommentoimiseen pitäisi kyllä panostaa. Kirjablogiin kirjoitetut tekstit kun todella harvoissa tapauksissa vanhenevat kovin nopeasti...

    VastaaPoista
  7. Minä olen ollut ylpeä itsestäni, kun tämän pahnanpohjimmaisen (9kk tällä hetkellä) aikana olen saanut aikaiseksi lukea edes jotain. Kahden ensimmäisen muksun ollessa ihan pieniä (nyt jo 9v ja 7v) lukeminen jäi kokonaan vauvatohinoiden alle muutamaksi vuodeksi.
    Blogi on tietysti tukenut lukemisen priorisointia, mutta toisaalta välillä tuntuu, ettei päästä kerta kaikkiaan löydy mitään kirjoitettavaa. Koska blogin pitämisen kuuluu olla kivaa (!), olen päättänyt olla ottamatta stressiä.
    Tietysti paine päivittää voi olla kovempi, kun on näin paljon lukijoita, mutta kyllä me jaksamme odottaa. Niin, ja kommenttejakin tulee kirjoitettua enemmän, jos ei ole miljoonaa päivitystä eri bloggareilta luettavana joka päivä :-)

    VastaaPoista
  8. Edellisten tavoin minäkin kiitän tästä postauksesta, hienoa pohdintaa. En itse ole miettinyt postausvauhtiani mitenkään kovin aktiivisesti ja kirjoitan hyvin vähän muuta kuin kirja-arvioita, mutta yritän sitten niihin paneutua, joskus onnistuen paremmin, joskus huonommin. Oma lukutahtini on aina ollut melko verkkainen, joten pystyn melko hyvin päivittämään blogiini luetut kirjat ilman suurempia paineita.

    Olen myös yleensä pidättäytynyt kommentoimasta, jollei ole muuta sanottavaa, kuin että "ihan kiva kirja" tms., vaikka itseänikin ilahduttavat kaikki kommentit, joita omaan blogiini saan, ne lyhyetkin, joten tässä on selkeä ristiriita. Se, että kunnon keskustelua ei synny, saattaa johtua ajanpuutteesta, kirjoittaminen kun vie paljon enemmän aikaa kuin puhuminen, samoin palautteen saaminen kestää, on-line keskustelua on mahdoton käydä. Paljon on myös puhuttu kirjablogistien kohteliaisuudesta toisiaan kohtaan, harvemmin kukaan uskaltaa olla eri mieltä, tai ainakaan kirjoittaa sitä esiin ja jos kaikki vain hymistelevät, ei keskustelua synny.

    Sinulle toivottelen hyviä toipumisia!

    VastaaPoista
  9. Minulla oli etenkin ensimmäisten blogikuukausien aikana paineita lukea "samaan tahtiin kuin muut". Onneksi olen pikkuhiljaa tajunnut, ettei joka päivälle (tai joka toisellekaan) tarvitse olla postattavaa.

    On totta, että aika harvoin törmää kovin syvällisiin ja pitkiin keskusteluihin kirjoista. Luulen kyllä, että yksi syy voi olla sekin, ettei kommenteissakaan haluta paljastaa liikaa itse kirjasta. Sellainen spoilaamaton koodikeskustelu (siinä vaiheessa kun se yksi meni sinne yhteen paikkaan ja siellä olikin se ja se) ei varmasti tyydyttäisi ketään. Ja varsinkin paljon blogattujen (uutuus)kirjojen kohdalla käy niin, ettei niitä samoja kommentteja varmaan kukaan jaksa kirjoittaa tai lukeakaan joka blogista.

    Se piti vielä sanomani, että on aika uskomaton saavutus lukea vauvavuonna samaan tahtiin kuin ennenkin! Nuoremman pojan syntymävuonna sain itse luettua alle 10 kirjaa :D

    VastaaPoista
  10. Myös minulla on samankaltaisia ajatuksia viime vuodesta bloggailun suhteen. Tämän vuoden tärkein uuden vuoden lupaus olikin, että vähennän lukemista, jolloin automaattisesti jää aikaa sosiaalisille hetkille (voi mitä kaikkea kivaa olen jo nyt ehtinyt ystäväporukan kanssa tekemään!) ja liikunnallisille yritelmille (neljä liikuntakertaa viime viikolla). Tämä on käytännössä tarkoittanut sitä, että luen edelleen kirjaa, jonka aloitin vuoden alussa. Ja olen sivulla 200! Hieman hirvittää, että tätäkö tämä nyt on, mutta olkoon ainakin nyt.

    Kirjallisiin keskusteluihin ei tosiaan tule törmättyä hirveän usein. Minä ehkä kaipaisin juuri sellaista kirjasta puhumista, mitä lukupiireissäkin tapahtuu. Ymmärrän kyllä syyt miksi niin ei helposti blogeissa tapahdu: Jos minun pitäisi keskustella blogissa x kirjasta, jonka olen lukenut kaksi kuukautta sitten ja sen jälkeen luettuna on ollut jo kymmeniä kirjoja, niin aika hiljaista tyttöä olisin. Unohdan niin kovin helposti. Siksi pystyn kommentoimaan kunnolla vain niihin kirjakeskusteluihin, joissa olen juuri äskön lukenut saman kirjan - ja että se on herättänyt joitain ajatuksia.

    VastaaPoista
  11. Miekin muuten aloin nyt seuraamaan blogeja google readerin kautta. Sain uuden puheilmen ja huomasin, että sitä kautta on helpompi lukea suoraan eri blogitekstejä, kuin käydä erikseen jokaisessa blogissa.

    Nyt olen kirjoittanut blogiin rennommalla otteella, sillä huomasin tosiaan, etten ehdi niin paljon kuin viime keväänä. Näin harrastus pysyy mukavana, vaikka myönnän kyllä, että suhtaudun tunnollisesti tähänkin projektiini. Toisaalta, kirjoittaminen on ajoittain epämukavaa kenelle tahansa ja olen tyytyväinen, että silloin pakotan itseni kirjoittamaan. Silloin oma tyyli kehittyy ja olen aina tyytyväinen, että pääsin "tyhjän paperin kammosta" yli.

    VastaaPoista
  12. Voi että miten hyvä ja tärkeä postaus!! Jo loppuvuodesta mietin itse samoja juttuja, että suhtaudunko blogin pitämiseen liian kunnianhimoisesta ja se vaikuttaa väkisin siihen, että koitan lukea paljon koko ajan. Toisaalta blogi on onneksi vielä kuitenkin enemmän se henkireikä, mutta kieltämättä vähän rennompaa otetta kaipaisin itselleni. Nyt kun sitten sattui vuodenvaihteessa asioita, että kaikki muu hetkeksi jäi taka-alalle ja vieläkin vaikuttaa, huomasin miten hyvältä on tuntunut blogata harvemmin ja lukeakin ehkä vähän hitaammin.

    Tuota mietin mistä Hannakin kirjoitti, että tavallaan se hiljaisempi postaustahti yleisesti kirjablogistaniassa ehkä lisäisi keskustelua, mutta loisi myös parempaa pohjaa sille, ettei tule edes tunnetta, että pitää lukea tiuhaan ja paljon, että saa blogiin juttuja luettavaksi. Vaikka tokihan nuo odotukset taitaa suurimmaksi osaksi olla niitä oman itsensä luomia, mutta kuitenkin.

    VastaaPoista
  13. Hyviä mietteitä, Amma! Minun blogini on sinun blogiasi vuoden nuorempi, ja taidan olla juuri tuossa vaarallisessa vaiheessa, jossa tulee helposti kehiteltyä hurjasti puuhia ja suunnitelmia ihan vain silkasta innostuksesta. Tuntuu, että useammassakin kokeneemmassa kirjablogissa on viime aikoina näkynyt itsetutkiskelua tämän asian suhteen, joten osaan ainakin olla varuillani "ylikunnon" suhteen. Monet meistä kirjojen ja kirjoittamisen ystävistä taidamme olla vähän sellaisia kilttejä suorittajatyyppejä. Yritetään olla ottamatta tästä harrastuksesta stressiä!

    Minä huomasin jo blogini alkutaipaleella, etten tule pysymään likikään päivittäisessä tai edes pari kertaa viikossa -päivitystahdissa, ja päätin olla vääntämättä väkisin, jos ei aikaa tai sanottavaa ole. Joskus jätän siis päivittämättä kuukauteen, joskus taas pukkaan pulinoitani ilmoille lähes joka päivä, kuten nyt vuoden alussa on käynyt. Ihailen ja luen mielelläni blogeja, joihin tupsahtaa uutta luettavaa usein, mutta kuten Satu yllä totesi, tekniikan ihmeiden ansiosta ne harvemmin päivittyvätkään eivät unohdu, vaan palaavat aina uudestaan listan kärkeen.

    Kirjakeskustelusta: Kommentit jäävät tässä ympäristössä tosiaan helposti pikku pintaraapaisuiksi tai yleiseksi kannustukseksi, mikä sekin on kyllä hurjan mukavaa. Yksi haaste perusteellisemmalle keskustelulle lienee se, että kaikki lukevat eri kirjoja eri aikaan, ja yleensä tietyistä kirjoista tekee mieli keskustella silloin, kun ne ovat itselle ajankohtaisia. Vanhojen kirjojen kohdalla potentiaalisten aktiivikeskustelijoiden määrä on siis hetkellä x usein melko rajallinen - ja kovin pitkälle ajanjaksolle venyvät keskustelut eivät taas oikein tunnu "oikeilta" keskusteluilta. Uutuuksien osalta taas monia voivat hermostuttaa paljastukset niille, jotka eivät ole ehtineet vielä lukea kirjaa. Hyvä idea oli minusta kesällä Järjellä ja tunteella -blogin Susan aloittama erillinen juonikeskustelu Sarah Watersin Vieras kartanossa -kirjasta: näin spoilerit pysyivät minimissä varsinaisessa blogiarviossa, mutta juonikeskustelun kommenteissa saattoi sitten vapaasti paljastella. Minä tosin luin kirjan vasta syksyllä enkä silloin enää viitsinyt ryhtyä kommentoimaan "vanhaan" keskusteluun... Pitäisi ehkä palata sinne! On aina hauskaa, kun vanhoihin juttuihin ilmestyy uusia kommentteja.

    VastaaPoista
  14. Luin eilen illalla kirjoituksesi. Se jätti pohtimaan. Aika vähän aikaa tähän blogimaailmaan tutustuneena se myös jotenkin avasi silmiä.

    Itse juuri tajusin, että jos lukee kirjan kahdessa päivässä ja sitten kirjoittaa siitä, se tekee vuodessa noin 180 kirjaa/postausta. Aivan älytöntä, mutta sillä tahdilla melkein olen toiminut. Vajaa kaksi kuukautta blogia, kolmekymmentä kirjaa luettuna. Ettei vain kävisi niin, että blogi määrittää lukemista, eikä lukeminen blogia. Olen tosin pyrkinyt jättämään "ammattimaisuuden" taka-alalle. (Se on aika helppoa, kun ei vain osaa.) ;)

    Olen ehtinyt pohtia myös keskustelua kirjoista. Keskustelun kannalta olisi paljon mielekkäämpää, jos keskustelua kirjoista ei käytäisi blogeissa ja niiden kommenteissa, vaan jollain keskustelufoorumilla, jossa olisi jokaisesta kirjasta oma ketju. Ja tietenkin eri osiot erilaisille kirjoille. Nyt monipuolisen näkemyksen saamiseksi kirjasta parasta on löytää joku uusi postaus, jossa on linkit kirjasta aiemmin kirjoittaneiden blogistien vastaavaan tekstiin.

    Mielenkiintoista olisi lukea useammin sellaisia tekstejä, joissa käsitellään jotakin kirjaa ja siitä tuotettua blogitekstiä, siis sellaisia kuin esimerkiksi Jäljen äänessä kirjoitettiin Rimmisen Nenäpäivästä. (http://penjami.wordpress.com/2011/01/06/kirjablogien-nenapaiva/)

    VastaaPoista
  15. Voi miten "iloinen " olen sairastamisestasi jos tuon kaiken silloin oivalsit.Olen huomannut saman itsessäni-oletan itseltänäni odotettavan jotain -ja se on paha.Hyvä kuunnella itseään sitä mikä itselle tärkeintä ja hyväätekevää-
    älä stressaa
    nauti kirjoista ja oloilusta ihan omaan tahtiisi.Et ole tilivelvollinen kenellekkään.Ja kiitos kun sanoit noista haastejutuista-talläinen tavallinen kirjoista nauttiva ei jaksa niitä lukea..sorry että paljastin...tykkään lukea kirjoista postauksia siitä mitä kirja antoi juuri sinulle miten sen näit-
    se riittää minulle,
    ja kiitos
    olet ihana
    juuri omana itsenäsi.
    maria
    ps onnea perheeseesi ♥

    VastaaPoista
  16. Luru: Tule ihmeessä kommentoimaan sinne Watersin juonipaljastusketjuun! Pitäisikin tehdä ihan oma välilehti linkkeineen useammalle kirjalle tuollaiseen keskusteluun!

    VastaaPoista
  17. Hyvä kirjoitus, Amma.

    Ajatuksesi ovat osin tuttuja, sillä jonkinlainen kunnianhimo vauvaa minuakin. Miksi jokaisesta lukemastaan kirjasta pitääkin yrittää kirjoittaa niin perusteellisesti? Eikö vähempikin riittäisi?

    Blogikommenteissa käytävä keskustelu tosiaankin ilahduttaa varmasti jokaista. Kaikkein ihanimpia ovat juuri pitkät, pohdiskelevat kommentit, jotka synnyttävät keskustelua. Mielestäni tällaisia keskusteluja käydään eri blogeissa aina ajoittain. Sen sijaan itselleen vieraan kirjan kohdalla on usein vaikea kommentoida muuta kuin "kiinnostava, hyvin kirjoitettu" tms. Arvostan kuitenkin suuresti myös lyhyitä moikkailevia kommentteja, koska niiden ansiosta tietää, ettei höpise blogissaan ihan itsekseen. Silloin kun omaa blogiani aloittelin, kävi 1-2 ystävääni harvakseltaan kommentoimassa ja yksinäinen kirjoittelu söi blogausmotivaatiota. Jokainen kommentti, pienikin, lämmittää ja on merkityksellinen.

    Mutta tärkeintä on se, että blogikirjoittaminen on harrastus. Sitä pitää tehdä omien voimiensa, jaksamisensa ja innostustuksensa mukaan. Me lukijasi pysymme täällä, vaikka toisinaan kirjoittaisit harvemmin. Varmaa nimittäin on, että sinun jokainen postauksesi kiinnostaa. :)

    VastaaPoista
  18. Kiitos kaikille jo kommentoineille! Onpa ollut ilahduttavaa lukea saada vertaistukea ja tsemppausta teiltä!

    En iloitse siitä, että monelle muullekin bloggausstressi on tuttua, mutta on kuitenkin lohduttavaa tietää, etten ole asian kanssa yksin. Sitä paitsi tällaiset keskustelut ovat varmaan omiaan haihduttamaan päästä sinne kertyneitä höyryjä ja saada huomaamaan, että vähempikin riittää. Ylipäänsä minusta oman bloggaamisensa pohtiminen ja kyseenalaistaminen on aika ajoin paikallaan. Kukapa tietää, ehkä blogimaailmassakin aletaan kohta downshiftata :)

    On myös ollut mielenkiintoista lukea mielipiteitänne kirjallisista keskusteluista - ja olen kyllä kanssanne samoilla linjoilla. Syvällisen kirjallisen keskustelun aikaansaamisessa on tällä foorumilla omat haasteensa, mutta hyvä, että sitä jonkin verran harrastetaan ja ennen kaikkea arvostetaan.

    Minäkin haluan vielä korostaa sitä, etten missään nimessä ylenkatso lyhyitä kommentteja. Kuten Katja edellä toi ilmi, jos blogissa ei ole vuorovaikutusta, tuntuu bloggaus turhauttavalta. Siksi jokainen elonmerkki lukijoiden suunnalta on kultaakin kalliimpi.

    Mietin aika pitkään etukäteen, kirjoitanko koskaan tätä postausta, koska tykkään olla mieluummin positiivinen kuin narisija. Mutta nyt olen todella onnellinen, että tein sen, sillä tälle keskustelunavaukselle taisi olla tilausta paitsi minulla myös monella muulla. Ihanaa, oma stressikäyräni notkahtelee jo lupaavasti, lisää kommentteja!

    VastaaPoista
  19. Kiitos Kirsille ihanasta maininnasta. :) Viime vuonna oli kyllä näköjään jo keskimäärin yli kaksi bloggausta per viikko. Hiljaisin vuosi on ollut 2009, vain 34 bloggausta. Siis noin puolentoista viikon välein olen silloin kirjoittanut. Eipä siitä näköjään mitään haittaa ole ollut.

    Kaikki asiat kannattaa tehdä sillä lailla kuin itsestä hyvältä tuntuu. Ei kannata ressata käykö naapurin Marjatta useammin aerobicissa.

    Mutta en myöskään kaipaa tasapäistämistä blogeihin. Jotkut ihan oikeasti haluavat ja tykkäävät päivittää kerran päivässä tai keksiä arvontoja yms. Ja toiset tykkäävät siitä että kirjoittavat kerran kahdessa kuussa. Kannattaa luottaa omaan tyyliinsä.

    VastaaPoista
  20. Minä olenkin ihmetellyt, miten te kaikki ihmiset ehditte kirjoittaa niin usein ja niin pitkiä ja syvällisiä analyysejä lukemistanne kirjoista. Oma lukublogini on jo useamman vuoden vanha, ja välillä olen miettinyt lopettamistakin, koska läheskään kaikista lukemistani kirjoista en ehdi enkä jaksa kirjoittaa. Toisaalta joskus tuntuu, että ei ole mitään järjellistä sanottavaakaan. Sieltä saa kuitenkin kokonaiskuvan vuoden aikana lukemistaan kirjoista, siksi en ole lopettanut.

    Paljon vierailen lukubogeissa, mutta aika harvoin tulee mitään kommentoitua. Toki aikaakaan ei kovin paljoa jää yli töiden, lukemisen, käsitöiden ja perheen ohella.

    Eiköhän sitä stressiä tule muutenkin, ei kannata tehdä blogista suorittamista, mikäli se ei liity palkkatyöhön.

    Nautinnollisia lukuhetkiä!

    VastaaPoista
  21. Amma, tämä on tärkeä aihe. Ja tässä on monta puolta.

    Maija ilmestyksissä on muuten juuri pari päivää sitten pohdittu kommentointia http://www.ilmestykset.net/2012/01/kommenttikateutta/

    Siis on todella vaikea kommentoida paria sanaa enempää ellei ole lukenut kirjaa ja ei ehkä edes aio lukea. Itse olen huomannut kommentoineeni jo kolme vuotta henkeni kaupalla (lue: sairastuin) ja myös sellaisille, jotka kommentoivat vain parilla sanalla, hyvin harvoin tai mikä pahinta: eivät koskaan. Miksi ihmeessä minun pitäisi tuhlata aikaa, jota minulla ei ole, niihin, jotka kuvittelevat vain voivansa kirjoittaa omaa blogiaan muista veisaten. Sääntö no 1´selviytyä hengissä: Älä tuhlaa huomiotasi niille, jotka eivät anna sitä sinulle! Se on ohi nyt!

    Ja kun minä kommentoin, olen usein hyvin pitkä ja perusteellinen, sitäkään en enää jaksa, vaan kommentoin harvemmin, mutta toivottavasti silloin on asiaa, mitä sanoa. Ja miksi väen vängällä vääntää jostain kirjasta jotain, mitä ei lukisi vaikka maksettaisiin. Tuuttujen luona voi visiteerata kerran viikossa, ei joka päivä kuten olen yrittänyt ja silti tiedän, että joku tuntee, että olen laiminlyönyt häntä...Sääntö no 2: Kaikkia ei voi miellyttää.

    Olen jopa lukijana sellaisilla, jotka eivät ole minulla. No, se ei ole mistään pois eli sen kestän;-)

    Ja sitten blogitahti. Se on todella hektinen. Siihen lähtee tai ei lähde, mutta jos on syntyjään kilpailuviettinen, se vie kuin huomaamatta. En minä haluaisi olla näin aktiivinen, mutta en ole toistaiseksi voinut tälle mitään.

    Hyvin pelästyttävää on ollut, kun olen sanonut miehelleni: Jippii, nyt voin olla kaksi päivää pois koneelta! Ja tuntuu kuin taivas aukeaisi...Ja silloin onkin viikonloppu ja kaikki ei-perheelliset ovat koneella ja saan jopa meiliin postia, että minua odotetaan...Sinkut siis eivät pidä ellet ole myös viikonloppuja koneella. Sisareni väittää, että pisin aika, jonka olen kolmen vuoden aikana ollut pois blogista on kolme päivää, minä vänkään, että kerran olin viikon, mutta oinas ei ikinä anna periksi;-) Ja hän saattaa olla oikeassa.

    Tiedätkö, minäkin pidän hitaasta lukemisesta, vaikka olen pikalukija. Kaikki nopea vie nautinnon olipa sitten kyse valssista, lukemisesta tai rakastelusta. Haluan hitaasti!

    Minulla on ongelma, mutta hymyilen koko ajan. Ihan vieraat ihmiset meilaavat minulle elämänsä tarinoita, soittelevat kotiin eli numero on saatu kai jostain, sillä se ei ole salainen, mutta en pidä enää puhelinta päällä. En voi. Meilit kestän ja niistä selviän, mutta on aamuja jolloin koneen avatessaan tekisi mieli sulkea se ja mennä takaisin nukkumaan tai lukea Hesaria tunti ja ottaa toinen kuppi kahvia.

    Sain äsken yllätyssoiton (henkilö ei saanut minua kiinni, mutta soitti sitten miehelleni), että tulisi huomenna kylään tuosta noin vaan. Aivan tunsin miten lukujärjestykseni kaatui! Ja sitten päätin, että olen kyllä raatanut sen verran, että kestän yhden yllätysvieraan, joka viipyy koko päivän, tiedän sen jo;-)

    Jos saisin jotain toivoa, niin se olisi täysin blogivapaa viikonloppua, pitkä viikonloppu, parin viikon suviloma ja sitten joluaatonaatosta (hääpäivämme) vapaata loppiaseen eli ei siis mitään perhejoulupostauksia tms.Ja täydellinen rauha pääsiäisenä ihan vain levon takia. En vietä ollenkaan niin lokoisaa elämää kuin luullaan. Mieheni on enimmäkseen pois sekä työn että nyt myös urheilun takia. On nytkin poissa. Kaikki isossa talossa kaatuu minulle lumitöistä lämmitykseen ja paljon siltä väliltä. Päivä menee kuin humaus, joten pakko lukea öisin...

    Facebook on alkanut ahdistaa ja niinpä en tee siellä enää paljoakaan muuta kuin laitan kirjan silloin tällöin.

    Se jokin tässä kai kuitenkin on, koskapa ystävänpäivänä olen pitänyt kirjablogia jo kolme vuotta...En vain välillä enää näe huippua. Alussa se loisti niin kirkkaana...

    VastaaPoista
  22. Amma, kirjotin metrin kommentin. En tainnut muistaa koko sanavahvistusta. Katosiko se johonkin...en tiedä.

    VastaaPoista
  23. Todella hyvä pohdinta ja keskustelun avaus, Amma! Tunnollisille ihmisille stressi kasvaa niin helposti. Itse olen yrittänyt torjua sitä muistuttamalla jatkuvasti itseäni homman harrastusluonteesta = pitää olla kivaa. Käytännössä jättämällä iltoja ja kirjojakin väliin blogien osalta, kun ei vain jaksa. Ja olen ottanut tiukan linjan, etten käytä kuvia, koska tiedän, että niiden kanssa saisin näppylöitä, eivätkä aika ja voimat vain riittäisi. Kirja-arvio omaksi iloksi, muistiksi ja parhaassa tapauksessa jonkun muunkin luettavaksi, on se juttu. Mutta kaikista varotoimista huolimatta joskus huomaan, että vaikka itse arvioiden teko ei rasita, joskus tulee valittua lukeminen blogia ajatellen, eikä fiilispohjalta. Se rasittaa joskus, kun tuntuu, että PITÄISI blogin takia lukea jotain, joka ei oikeasti kiinnosta. Tiedättekö tunteen? Yritän kovasti välttää tätä, pitää lukukokemukset ja valinnat aitoina ja omasta mielenkiinnosta kumpuavina. Ihailtavasti olet muuten perheen kasvun keskellä jaksanutkin harrastusta pyörittää, joskus olen sitä mielessäni ihmetellytkin. Mutta me lukijat olemme varmasti tyytyväisiä ihan siihen tahtiin, minkä itse päätät.

    VastaaPoista
  24. Minustakin on aina mukavaa, jos kirjoista keskustellaan hiukan perusteellisemmin. Siksi esimerkiksi kirjojen kimppaluvut ovat minusta kannatettavia, koska silloin useampi lukee kirjaa samanaikaisesti, ja keskustelukin käydään suht reaaliaikaisesti. Vaikka esimerkiksi Proust-kimppaluku kuivuikin vähän kasaan ensimmäisen kirjan jälkeen, minusta oli erinomaisen hauskaa vaihtaa kokemuksia sen yhden kirjan verran.


    Myös Vieras kartanossa -tapaiset erilliset juonikeskustelut ovat hyvä idea, koska harvempi varmaan kuitenkaan haluaa normaalista blogipostauksesta varoittamatta lukea hirveästi spoilereita. Näitä voisi harrastaa etenkin silloin, kun useampi lukee samaa kirjaa suunnilleen samoihin aikoihin, vaikka mikään varsinainen kimppaluku ei olisikaan käynnissä.

    Vaikka kirjanlogeissa ei joka kirjasta synnykään mitään syväanalyyseja, keskustellaan täällä kuitenkin minun kokemukseni mukaan enemmän kuin esimerkiksi kirja-aiheisilla keskustelufoorumeilla. Niissä jokainen usein keskittyy kertomaan omista lukukokemuksistaan, eikä toisten juttuja kommentoida välttämättä ollenkaan.

    VastaaPoista
  25. Amma, no tulihan se kaikki kerran taas ruikutettua. Kun pääsen tyhjentämään itseni näin muualla kuin omassa blogissani, jossa yritän välttää kaikkea valitusta, minua helpottaa. Kiitos siis estradista!

    Arja, olen miettinyt juuri tuota, että onko sitä alkanut valita kirjoja sen mukaan, että ne 'laajemminkin' kiinnostaisivat lukijakuntaa. Jo ajatus pelottaa...on kaukana siitä, mitä alunalkaen aioin...

    Onneksi kaksi asiaa on säilynyt: Monta todella ihanaa lukijaa ja se tunne, kun saa lukea kirjaa, jonka kanssa aika katoaa. Voiko enempää pyytää, sillä vuorokauteen ei lisää tunteja tule ellemme elä maagisessa realismissa.

    Amma, toivotan sinulle omatahtisuutta, jaksamista ja lumen valoa!

    VastaaPoista
  26. Kiitos jälleen kommenteista! Mukavaa, että meitä blogeja ja bloggaajia on monenlaisia ja jokaisella meillä on oma tyyli pitää blogia. Siihen kuuluu itseä kiinnostavat kirjat, oma tapa kertoa niistä ja tietenkin bloggaus-/lukutahti. Ja juuri se omaleimaisuushan on jokaisen blogin vahvuus, syy siihen, miksi lukijat tulevat blogiin uudelleen.

    Miksihän välillä on niin vaikea olla blogiin tyytyväinen omana itsenään vaan sitä haluaa muuttaa jotenkin "oikeammaksi", jos ei tietoisesti, niin tiedostamatta? Kyse on varmaankin juuri siitä tunnollisuudesta, mistä monet teistä ovat puhuneet.

    Minusta on edelleen hyvä asia, että jokainen bloggaa omaan tahtiinsa. Minuakaan ei häiritse, jos joku bloggaa harvemmin tai epäsäännöllisesti, päin vastoin! Toisaalta sellaiset blogit, jotka päivittyvät tiheästi, ovat ihania: aina on jotain uutta luettavaa. Olennaista kai olisi tunnistaa se itselle sopiva rytmi omien voimavarojen ja elämäntilanteen mukaan.

    Omasta luku- ja bloggaustahdista voin kiinnostuneille sanoa, että tämä on hyvä harrastus juuri pikkulapsiperheelliselle, jonka on vaikea lähteä kovin montaa kertaa (tai välillä edes yhtä) viikossa kodin ulkopuolelle harrastamaan. Kirjan voi sen sijaan ottaa esille aina kun tilanne sen sallii! Tästä huolimatta huomaan olleeni liian ahkera bloggaaja viime kuukausina, haluan käyttää enemmän aikaa äitinä ja vaimona olemiseen. Onneksi sekä mies että hyvää vauhtia myös lapset tykkäävät kirjoista, joten ihan nollasummapeliä tämä ei ole :)

    VastaaPoista
  27. Voi Amma, näyttää siltä että osasit pukea sanoiksi monien ajatuksia, ainakin mun!

    Minua usein harmittaa, etten osaa enkä jaksa tehdä jutuistani analyyttisia ja kirjoja monelta kannalta luotaavia, mutta sitten yritän vaan ajatella, että hällä väliä. Tykkään kuitenkin kirjoittaa ja toisaalta onhan se niinkin, että se mitä minulle nousee päällimmäisenä kirjasta mieleen on juuri se tärkein jonka voin siitä toisille antaa. Äh, kyllä nyt en osaa selittää mitä mielessä liikkuu, mutta toivottavasti pääset silti jyvälle ;)

    Hyvää ja rentoa kevättalvea, toivottavasti terveys ei enää reistaa!

    VastaaPoista
  28. Pohdiskelin viime vuonna osittain samoja asioita oman blogini kohdalla, kun alkuperäinen 'bloggaa kaikista kirjoista' -idea osoittautui rasittavaksi ja stressaavaksi pitkän päälle. Mietin kovasti blogini luonnetta myös arvostelukappalekeskustelun kohdalla. Tässä on jo moneen kertaa sanottu, että jokainen saa luvan kanssa toimia omien fiilistensä ja olosuhteidensa mukaan; eipä siihen oikein lisättävää ole. Nimenomaan näin se on!

    Minäkin vähän kaipaisin "kunnon" keskustelua enemmän joskus (ja yritän opetella a) kommentoimaan vanhojakin juttuja ja b) olemaan ääneen eri mieltä kirjasta jos kerran olen), mutta en usko että kirjablogista saa kovinkaan luontevasti samantasoista/tyyppistä keskustelua kuin lukupiirissä. Syitä on jo ollut esilläkin, mutta korostaisin vielä blogimedian luonnetta yhtenä syynä: blogissa on yksi etuoikeutettu alustus, jota muut kommentoivat - se ei luonnostaan taivu moniäänisyyteen. Joskus syntyy keskustelua, mutta usein se on varovaista, sillä kommenttiboksissa asiat kärjistyvät helposti. Yksi syy on, että lievän mielipiteen jättää helposti kiireen/laiskuuden/arkailun takia sanomatta tyyliin ei minulla nyt varsinaisesti ole lisättävää, kun taas voimakas mielipide joko on pakko sanoa tai sitten ei uskalla kommentoida ollenkaan.

    Sitä paitsi, eivät kommenttiboksit oikein kutsu pitkiä lurituksia kirjoittamaankaan... paljon työläämpää kuin kahvipöydän ääressä!

    Kommentoinnista vielä: useimpien tavoin ilahduin joka ainoasta kommentista blogissani, mukaanlukien sellaiset, joissa ei kummempaa asiasisältö ole. Omassa kommenttikäyttäytymisessäni huomaan, että käytettävissä oleva aika vaikuttaa paljon, ja niin vaikuttaa kommenttien määräkin. Sellaista kiitos tästä jutusta -kommenttia ei tule lisättyä, jos juttuun on jo moni kommentoinut, koska elävään keskusteluun ei viitsi tunkea vain sanomaan jee, näin sinut. Ja Peesaan Leenaa: väkisin ei viitsi kommentoida jos kirja ei vaan kiinnosta.

    Arjan kommenttiin: hih, tunnistan tuon! Olen nyt viikon lukenut kirjaa, jota tuntuu että pitäisi blogin takia lukea, mutta taidan luovuttaa. Ei niin ei! :-)

    Sinulle Amma toivotan pikaista ja täydellistä kuntoutumista! Ota ilo irti blogista ja jätä surut sikseen... Nautitaan itse kukin elämästä (joka enimmäkseen kumminkin on muualla kuin netissä)

    VastaaPoista
  29. Aivan mahtavaa, että kirjoitit tämän postauksen, Amma! Sitä vain jäin miettimään, että miksi edes pohdit näin tärkeän asian postaamatta jättämistä?

    Aika mainiota huomata, että meistä moni on pohtinut joululoman ja hetken tauon aikana, mitä haluaa ja miten kirjoittaa. Niin minäkin. Ajatuksesi olivat hyvin tutun kuuloisia, samoin kuin monet ajatukset keskustelussa.

    Aihe on minustakin monisyinen. Usein tulee jätetty viesti visiitistä, siitä että on käynyt lukemassa toisen tekstin. Lyhytkin viesti voi ilahduttaa, näin ainakin itse olen kokenut blogia tehdessäni.

    Toisaalta kaikkein ihanimpia ovat olleet ne keskustelut, joissa mielipiteitä perustellaan, uskalletaan olla erimielisiä ja keskustellaan tykkää/ei-tykkää akselia syvemmältä.

    Ongelmallista on blogien hetkessä eläminen. Vanhat postaukset jäävät jalkoihin. Harva palaa edes viikon takaiseen postaukseen. Ehkä tässä olisi meillä kaikilla haasteen paikka: kurkistella vanhempiakin kirjoituksia.

    Omalta kohdaltani olen ottanut vuoden 2012 ajatukseksi nautiskelun. Luen mitä luen. Määrä ei ole se juttu ollut koskaan ja koska teen tätä tiiviin työn lomassa, on lukeminen ja kirjoittaminen rentouttavaa harrastamista. Sellaisena haluan sen pitääkin. Siitä huolimatta harmittaahan se, kun harventaa postaustahtia, myös lukijakuntaan ja kommentteihin se vaikuttaa.

    Ehkä pitäisi tosiaan miettiä, miten blogeja seurailee. Hallintapaneelihan syöttää vain uusimmat tekstit, ellei katsasta sitten jokaista blogia erikseen.

    Mutta, Amma! Nautitaan ja luetaan, postataan juuri sillä taajuudella kuin hyvältä tuntuu! Ihanaa kirjavuotta 2012!

    VastaaPoista
  30. Sen verran jäi kutkuttelemaan ajatuksiin postauksesi ja viestiketju, että kirjoitin aiheen tuomista ajatuksista laajemmin blogiin. Kaikkea kun ei voi myöskään kommenttiin suoltaa. (Mikä siinäkin muuten on, että toisinaan pitkiä kommentaareja pitää pyydellä anteeksi?)

    VastaaPoista
  31. Kävin juuri Valkoisen Kirahvin luona kommentoimassa asiaan liittyen. Samoja ajatuksia minullakin on. Tuntuu että kiire, suorittamiseen liittyvät paineet ja muu kiilaa välissä lukemisen ja siitä nauttimisen edelle. Pieni rauhoittumisen ja hidastamisen paikka ehkä minullakin.

    Jostain syystä Bloggerin lukuluettelo tiputtaa blogisi sieltä toistuvasti pois, vaikka kuinka sen sinne lisään uudelleen, ärsyttävää :(

    VastaaPoista
  32. Minä aloitin vajaa vuosi sitten blogin ja asetin yhden säännön itselleni: heti jos blogi vie iloa lukemisesta, alkaa stressata tai pistää lukemaan enemmän kuin huvittaa tai haluttaa, niin lopetan. Ja mielestäni olen tässä aika hyvin pysynytkin.

    Olen meinaan itse huomannut ahkerana bloginlukijana, että useilta bloggaajilta tulee päivittäin postauksia ja joiltain jopa useampi päivässä. Sama pätee myös kirjablogeihin. Herää kysymys: mistä ne repii kaiken aikansa?

    Itse koen huonoa omaatuntoa, kun en ehdi seurata kaikkien blogeja ja kiivaan päivitystahdin vuoksi olen usein monia postauksia jäljessä. En kuitenkaan ota tästäkään enää stressiä. Monet asiat kuitenkin voittaa koneella notkumisen joten kylmästi vain skippaan kaikki ne, jotka ei juuri sillä hetkellä kiinnosta.

    Tässä kohtaa olikin virkistävä huomata, että joku oli kehdannut "sanoa ääneen" tämän, joka tuntuu kytevän monen pinnan alla. Blogit aiheuttaa stressiä, vaikka ei pitäisi. Varsinkin kun tämä on useimmille harrastus ja harvapa tästä mitään palkkiota saa - paitsi hyvän mielen.

    Pitäisi vaan osata löysätä vähän ja nauttia enemmän lukemisesta. Ei se määrä, vaan se laatu. Ja se lukuhetki! Ja niin ihania kuin kirjat ovatkin, ei niiden pitäisi syödä liikaa aikaa siltä ihan oikealta omalta elämältä.

    Joten, rauhaisaa, rentoa ja mukavaa uutta vuotta sinulle! Ja rentouttavia lukuhetkiä. Toivotaan, että useammat uskaltavat vähän höllätä otetta bloginkin suhteen 8)

    VastaaPoista
  33. Kiitos kommenteista jälleen kaikille! Olen ollut toteuttamassa "uutta elämääni" eli perheen kanssa kylpylälomalla, joten en ole aiemmin ehtinyt vastailla.

    Minusta on hienoa ja mielenkiintoista, että postaukseni on herättänyt niin paljon keskustelua ja pohdintaa niin omasta bloggaamisesta kuin blogimaailmasta yleensä. Pikkuisen pelottavaakin, koska omassa kirjoituksessani oli kuitenkin kyse minun omista tuntemuksistani ja sinänsä aika vaatimattomista ajatuksista.

    Kaikille negatiivisten asioiden julkituominen ei varmasti ole mieleen, mutta kyllä minusta niistäkin on tärkeä kirjoittaa, kunhan ei aivan tolkuttomasti sorru itsesäälissä rypemään. Hienoa, että monet ovat miettineet jo aiemmin tai nyt tämän keskustelun myötä omaa bloggaamistaan ja mitä siltä oikeasti haluaa. Pieni pohdinta ja suunnantarkistus tekee silloin tällöin hyvää.

    Nautinnollista ja rentoa lukuvuotta kaikille, siitähän tässä kaikessa on kysymys, eikö niin? :)

    VastaaPoista
  34. Minä kommentoin lyhyesti ja ytimekkäästi, että 143 blogipostausta vuonna 2011, saman verran ainakin kai luettuja kirjoja, opiskelu, pieni vauva ja kaikki muu elämä. Herranjestas, mikä meillä ihmisillä on! Eikö meillä ole enää mitään tuntoa siitä, mikä on paljon, kohtuus tai riittävyys tai milloin voimme olla ylpeitä itsestämme ja aikaansaamisistamme! Miten voimme olla niin sokeutuneita! Kommentti koskee yleensä ihmisiä ja heidän tekemisiään (myös itseäni ja oman kohtuuteni opettelua).

    Kommentti koskee myös meitä lukijoita. Ei kai ole kohtuullista meiltä lukijoiltakaan vaatia, että jos bloggauksia ei tule päivittäin, niin blogi saa mennä. Sanoisin, että tuolloin joutaakin mennä...

    Olet hirvittävän ahkera! Älä piiskaa itseäsi mahdottomuksiin!

    VastaaPoista
  35. Kiitos hyvä Anonyymi kommentistasi! Vaikka luettuja kirjoja ei toki noin paljon olekaan, kirjoittelen muustakin kirjallisuuteen liittyvästä:) Kyllä minä tunnen itsekin olleeni ahkera ja totta puhuen liian ahkera. Tänä vuonna aion ottaa vähän rennommin.
    Kiitos sinulle!

    VastaaPoista
  36. Minä pidin aikoinaan äitiyslomaa bloggaamisesta. Tyttären vauva-aikana laitoin blogini jäähylle puolen vuoden ajaksi ja hyvin löysivät lukijat takaisin kun taas sain blogin käyntiin.

    Nytkin olen vetänyt lonkkaa ja joululomailen edelleen. Tosin lähipäivinä olisi tarkoitus taas aktivoitua blogissani. Ja muuttaa sen luonnetta hiukan...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa tutulta. Minulle ei tule stressiä lukemisesta, mutta jostain syystä blogiin kirjoittamisesta tulee. Koko ajan pyörii päässä, että luin sen ja sen kirjan jo viikko sitten, mutta en ole vieläkään ehtinyt tai saanut aikaiseksi kirjoittaa.

      Olen yrittänyt opitella "ajan ottamista haltuun" eli, jos en saa tänään jotain tekstiä valmiiksi, jatkan sitä huomenna tai jos ei tänään huvita kirjoittaa, sitten ei. Joulun alla minulla oli kaikenlaisten kiireiden takia pitempi blogitauko, eikä siitä maailma kaatunut.

      Myös minua harmittaa se, että blogitekstit tuntuvat "vanhenevan" todella nopeasti. Olen useasti tuntenut itseni hieman hölmöksi, kun olen lukenut jonkin kirjan nyt ja löytänyt siitä vuoden tai parin takaisen tekstin, jota olen kommentoinut. (Vaikka eihän se teksti tietenkään oikeasti mihinkään vanhene.)

      Niin kuin Katri sanoi, niin minuakin harmittaa se, etten ehdi lukea tarpeeksi muiden blogeja. Minäkin kommentoin usein "jälkijunassa", mutta tuskin sillä on väliä.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit