Pientä blogipohdintaa

Sairastelun vuoksi massiivinen blogisynttäripostaus jäi tekemättä (onneksi kaukaa viisaana aloitin Copycat-haasteen jo joulukuussa!), samoin vuosi 2011 kokoamatta. Nyt kun alan olla järjissäni, huomaan menettäneeni jo viikon tästä vuodesta punkan pohjalla, joten katson jo mielelläni eteen päin. Sairastaessani ehdin kuitenkin mietiskellä Amman lukuhetkeä ja kirjablogimaailmaa pienen perspektiivin päästä, joten ajattelin jakaa aatoksiani muillekin. Sillä kukapa nyt ei haluaisi lukea toisen kuumehoureita. Heh.

Viime vuosi oli minulle kiireinen vuosi. Alkuvuodesta suoritin kirjallisuustieteen tenttejä ja vietin aikaa suomalaisen klassikkokirjallisuuden parissa. Samaan aikaan olin huomaavinani kirjablogimaailmassa kiihtynyttä säpinää: tuntui, että kaikki kehittivät innolla blogiaan, erilaisia lukuhaasteita syntyi tiuhaan tahtiin ja postausten julkaisutahti kiihtyi sitä mukaa, mitä enemmän uusia blogeja syntyi. Tai ehkä minusta vain tuntui siltä, sillä jouduin tenttien takia kiihdyttämään omaa varsin leppoisaa lukutahtiani ja se näkyi tietenkin myös blogissa. Joka tapauksessa aloin itsekin kehittämään blogia "ammattimaisempaan" suuntaan ja olenkin ollut blogini kehitykseen erittäin tyytyväinen.

Toukokuussa perheemme sai uuden jäsenen ja jotenkin kummassa onnistuin pitämään alkuvuonna kiihdyttämäni tahdin koko lailla ennallaan (pikkuvauvat nukkuvat aika paljon). Syksyllä meillä kuitenkin alettiin nukkua huonosti ja sairastella, lisäksi jouduin mieheni töiden vuoksi pyörittämään huushollia paljon itsekseni. Samaan aikaan en kuitenkaan halunnut tinkiä blogini päivitystahdista ja (oletetusta) laadusta. Jokainen kotiäiti ja -isä tietää, että oma aikuisten henkireikä, johon ei kuulu keskustelut vaipoista ja korvatulehduksista, on tärkeä juttu ja siitä ei halua tinkiä, vaikka aika ja rahkeet eivät tuntuisi riittävänkään.

Niinpä luin kirjoja loppuvuoden liki pitäen hampaat irvessä, vaikka tunsin itseni kaikkinensa erittäin väsyneeksi. Ihan hirveästi en sitten yllättynytkään kun sairastuin joulun jälkeen yli viikoksi niin kovaan flunssaan ja kuumeeseen, etten kyennyt tekemään mitään, edes lukemaan (tai kuuntelemaan äänikirjoja, elämäni ensimmäinen korvatulehdus nähkääs)!

Maatessani ehdin miettiä asioita monelta kantilta ja tunnustin itselleni, että kunnianhimoni oli ottanut vallan ja blogini aiheutti minulle aivan liikaa stressiä. Miten ihmeessä tässä näin pääsi käymään?! Muutaman päivän töllöntuijotuksen jälkeen alkoi sitä paitsi tuntua häpeällisen hyvältä - tällaista aivojen nollausta olin kaivannutkin :)

Olen luvannut uuden vuoden kunniaksi pitää itsestäni parempaa huolta. Hyvät kirjat ja blogin päivitys kuuluvat edelleen omaan laatuaikaani, mutta nyt yritän olla ottamatta turhia paineita. Käytännössä se tarkoittanee sitä, että varaan itselleni mahdollisuuden lukea hitaasti, enkä ahdistu, jos blogiin tulee joskus normaalia pidempi päivitystauko. Älkää siis tekään hermostuko, enkä kyllä yhtään epäile, ettettekö selviäisi tarvittaessa muutaman päivän pitempään ilman horinoitani. En myöskään samaisesta syystä aio lähteä vähään aikaan mukaan mihinkään lukuhaasteisiin, älkää loukkaantuko siitäkään. Lukuhaasteet ovat ihania, mutta kaipaan aikoja, jolloin vaeltelin kirjastossa päämäärättä keräillen koriin herätekirjoja. Siihen euforiseen tilaan aion päästä takaisin tänä vuonna.

Ja sitten on vielä yksi asia, jonka haluaisin muuttaa omassa blogikäyttäytymisessäni. Minua on jo pitkään vaivannut se, että suurimmaksi osaksi kommentoin toisten blogeihin todella lyhyesti ja mitäänsanomattomasti ja yhtä tylsiä ovat myös vastaukseni teidän kommentteihinne omassa blogissani. Huom! Jokainen kommentti on minulle tärkeä ja täällä saa edelleen käydä "vain" moikkailemassa. Aina ei voi olla mitään järisyttävän omaperäistä kommentoitavaa. Mutta kaipaan tänne Blogistaniaan enemmän kirjallisia keskusteluja! Nykyisin blogipostaus "menee vanhaksi" jo parissa päivässä, mutta olisi hauskaa, jos ehtisimme palata kiinnostaviin postauksiin uudelleen ja oikeasti keskustella kirjoista vaikkapa viikkokausia. Sen kaltaista sisältöä toivoisin tuottavani niin omaan kuin toistenkin blogeihin. Toki tiedän  kokemuksesta, että jos omasta lukukokemuksesta on kauan (puhumattakaan, että kirja on lukematta), on vaikeaa vetää hatusta kovin syvällistä analyysiä. Mutta usein ainakin minun kohdallani on kysymys ihan siitä, että tunnen olevani liian kiireinen pohtimaan jotakin postausta ja kirjaa sen syvällisemmin. Uskon, että minun tapauksessani rauhallisempi päivitys- ja lukutahti jättää ilmaa myös kiinnostaville keskusteluille.

Kaipaatteko te muut jotakin joko Amman lukuhetkeen tai kirjablogeihin laajemmin? Ja onko kukaan muu tuntenut blogiväsymystä ja ylikuumenemista? Jaetaan kokemuksia!

Toivon, ettei tämä postaukseni välittänyt liian negatiivista kuvaa. Olen onnellinen siitä, että saan pitää tätä blogia ja olen huippuonnellinen jokaisesta lukijasta, kommentista ja visiitistä blogissani. On myös suuri ilo seurata toisten kirjablogistien työtä (päivitystahdista riippumatta). Välillä on vain hyvä hengähtää ja nyt tuntuu, että olen uutta intoa täynnä. Kiitos vanhoille lukijoille näistä kahdesta vuodesta ja kiitos uudemmille siitä, että olette liittyneet mukaan!

Amma