Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo

Moni kirjabloggaaja on maininnut Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimon lempikirjakseen, joten olihan siihen tartuttava. Melkoista hämmennystä aiheutti se, että ensimmäiset sata sivua olin lähinnä pitkästynyt ja kyselinkin jo puolipaniikissa kokeneemmilta, kannattaako lukemista jatkaa ollenkaan. Jatkoin, kun kehottivat. Ja hyvä niin, sillä pikku hiljaa aloin kuin aloinkin lämmitä Henryn ja Claren tarinalle.

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että yli 600 sivua kirjassa tai yli kolme tuntia elokuvassa osoittavat ainoastaan ikävää tiivistämistaidon puutetta. Ja olen sitä mieltä edelleenkin, Aikamatkustajan vaimokin olisi ollut parempi hieman tiiviimpänä ja dynaamisempana. Toisaalta kirjan pituus oli myös hyvästä, sillä tarinan edetessä hitaasti ehdin puoliväkisin tutustua päähenkilöihin ja kiinnostua kertomuksesta. Oikeastaan tällainen hidas lämpeneminen on minulle aika harvinaista ja siksi hauskaa, jopa ylellistä.

Niin, se tarina. Henryn geeneissä on häiriö: hän tempautuu tahdottomasti omasta ajastaan toisaalle, milloin menneisyyteen, toisinaan tulevaisuuteen. Joskus kymmeneksi minuutiksi, joskus päiviksi. Matkustaessaan ajassa Henry pystyy kuljettamaan vain itsensä, siksi hän joutuu jatkuvasti hankaliin tilanteisiin löytäessään itsensä milloin mistäkin alastomana ja pahoinvoivana. Näin hän kuitenkin tutustuu Clareen, 6-vuotiaaseen tavalliseen tyttöön, josta on tuleva hänen vaimonsa.

Koska myös kirja hyppii ajassa holtittomasti, kesti aikansa, että rytmiin tottui. Oman osansa lievän kakofoniseen tunnelmaan toi se, että sekä Henry että Clare toimivat kertojina. Välillä minua myös häiritsi dialogin tönkköys ja selvät loogiset virheet tarinassa (Henry muisti jotain, mikä tapahtui oikeasti hänen tulevaisuudessaan, vaikkakin Claren menneisyydessä). Silti alkukankeuden jälkeen kirja piti otteessaan. Vaikka lopputulos vaikutti melko itsestään selvältä, oli juuri se ratkaiseva elementti, mikä teki tarinasta kiinnostavan ja koukuttavan. Kirjaa lukiessa ei siis pohtinut, mitä tulee tapahtumaan, vaan miten se tapahtuu. Ladattuihin odotuksiin nähden kirjan loppu oli minulle kuitenkin jonkinlainen pettymys, ehkä se oli liian pitkä ja selitetty.

Kaikista kriittisistä huomioista huolimatta tätä oli mukava lukea! Tarinan perusidea oli kekseliäs, teksti helppolukuista ja kronologian rikkova järjestys lopulta virkistävää. Ja vaikka tosiaan olen enemmän lyhyiden kuin pitkien romaanien ystävä, oli mukava, kun luettavaa riitti useaksi päiväksi. Sanoisin, että olen pidättyväisen ihastunut: oletin, että aihepiiri olisi herättänyt enemmän tunteita tai pohdintoja, mutta lukukokemus jäi kuitenkin enemmän kelpo viihteen tasolle. Vasta aivan viime metreillä päädyin pohtimaan aikamatkailun haasteita ja filosofisia ulottuvuuksia. Mutta ei mennä nyt niihin :)

Lukekaa ihmeessä, mutta älkää säikähtäkö, jos ette heti lämpene! Nyt kun lukemisesta on pari päivää, huomaan, että tarinan tunnelma kulkee edelleen vierelläni. Syttyy hitaasti, mutta hehkuu pitkään!

Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo
Gummerus Kustannus 2005
(The Time Traveler's Wife 2003)
652s.

Ps. Kohtasin vaikeuksia tunnisteita lisätessäni! Mitä tämä kirja teidän mielestänne on: maagista realismia, scifiä, viihdettä? Help!