Kristilliset symbolit


Historia-alan ihminen joutuu usein haastaviin tilanteisiin. On nimittäin ihmisiä, jotka olettavat, että historianopettaja hallitsee suvereenisti maailmanhistorian ilmiöt ja tapahtumat kuta kuinkin kokonaan. Hirveän imartelevaahan se on, kiitos vaan, mutta voin nyt paljastaa, että ihan näin ei ole asia.

Mutta illuusiotahan voi aina pitää yllä. Yksi osa-alue, jossa minulla on paljon petrattavaa, löytyy taidehistoriasta. En ole aihetta opiskellut yhtä ainoata opintoviikkoa, mutta aina silloin tällöin minulle esitetään haastavia kysymyksiä: "Miltä ajalta tämä maalaus on?" tai "Osaatko sanoa, mikä olisi X aikakauden merkittävin taideteos?"


Onneksi on sellaisia kirjoja kuten filosofian tohtorin, uskonnolliseen taiteeseen erikoistuneen taidefilosofi Liisa Väisäsen Krillistilliset symbolit. Viisaampien tekstiä lukiessa viisastuu itsekin ja tiedon alkulähteille voi palata kätevästi aina uudelleen tarvittaessa.

Väisänen esittelee kristillisen taiteen keskeisimpiä piirteitä ja symboleja aina alkukirkon päivistä nykyhetkeen saakka. Vuosisatojen saatossa monet aikalaisille itsestäänselvät symbolit ovat muuttuneet nykysukupolville merkitykseltään vieraiksi. Toisaalta monet kristilliset symbolit ovat suodattuneet maalliseenkin käyttöön: esimerkiksi Euroopan Unionin lipun väri tulee Neitsyt Marialta, samoin lipun tähtikehä, Taivaallisen kuningattaren kruunu. Kirjan sisältöä ei tulekaan pitää ainoastaan uskontoon liittyvänä vaan kyse on koko länsimaisesta kulttuuriperimästä, josta jokaisen täällä asuvan kannattaa olla ainakin jossakin määrin tietoinen.

Hätkähdyttävää oli lukea modernista Andres Serranon Piss Christ -teoksesta, pissaan upotetusta krusifiksista. Provokaatiota, häväistystä? Ehkä, mutta ei mitään mullistavaa siinä mielessä, että nykykatsojan tunteet eivät ole yhtään sen voimakkaammat kuin 800-luvun kristityn mielenkuohu häpeällistä krusifiksia katsellessa.

Kuten sivumäärästä (207 sivua) voi päätellä, mikään symbolien pikkujättiläinen ei ole kyseessä, mutta tärkeimmät kristilliset taidesymbolit tulevat kirjassa kattavasti käsitellyiksi. Lisäksi lukijaa hemmotellaan värikuvilla, jotka havainnollistavat tekstiä oivallisesti. Erityisen kiitoksen annan lopun hakemistoille, joista voi etsiä tietoa niin symbolin nimellä kuin taideteoksittain.

Suosittelen tätä kirjaa paitsi kaikille taidehistoriasta kiinnostuneille myös opetuskäyttöön niin opettajien käsikirjaksi kuin koululaisten ja opiskelijoiden hakuteokseksi. Tietoa on riittävästi, mutta ei liikaa ja se on helposti löydettävissä ja ymmärrettävästi esitetty. Kristilliset symbolit onkin kaikinpuolin erinomainen ja laadukkaasti toteutettu tietoteos.

Väisänen, Liisa: Kristilliset symbolit. Ikkuna pyhään.
Kirjapaja 2011.
207 s.

Kommentit

  1. Tätä voisi kyllä ainakin kirjastoreissulla katsella. Symbolit ja niiden historia kiinnostavat aina!

    VastaaPoista
  2. Kiinnostavaa tuosta lipusta...
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Euroopan_unionin_lippu

    Kyseessä on tosiaan vain Wikipedia-artikkeli, jonka tieto on tietysti kyseenalaisempaa. Mutta pointti siinä on.

    En tietenkään ryhdy noin vain kiistämään alan ammattilaisen tutkimusta.

    Karsastan itse vähän tätä, että tosi usein halutaan hakea symboliikkaa kristinuskosta ja nähdä lähes kaiken symboloivan sitä. Unohdetaan se, mistä kristinusko on itse ottanut symbolinsa.

    VastaaPoista
  3. Salla, suosittelen. Unohdin illalla lisätä kirjan kustantaja ym. tiedot tekstin loppuun, mutta tein sen nyt.

    Morre, kiitos linkistä! Aika kiinnostava tuo Wikipedia-artikkeli, tai siis tuo ajatus salaliitosta. Kuulostaa vähän hassulta, tai siis itse en osannut ollenkaan asiaa kyseenalaistaa, eurooppalainen perintö kun nojaa voimakkaasti kristinuskoon ja siinä mielessä lipun symboliikka tuntuisi ihan loogiselta, vaikka se ei ehkä tämänpäivän tilannetta kovin hyvin vastaakaan. Mutta tästä taas opimme sen, ettei tieto ole ollenkaan yksiselitteinen asia ja totuuksia voi olla monia!

    Tässä kirjassa tuodaan kyllä minusta hyvin esille myös sitä, miten monet symbolit ovat olleet esimerkiksi antiikin kulttuurissa ja mitä ne siellä ovat merkinneet. Olisikin pitänyt tuoda se tekstissä esille.

    VastaaPoista
  4. Joo. Kristinusko kun on noin periaatteessa kuitenkin aika tuore juttu =)

    En kuitenkaan halua kiistää ihan aidon kristinuskon vaikutusta länsimaiseen kulttuuriin. Onhan se kiistatonta!
    Mutta välillä nyppii (ei siis sinun vaan ylipäätään), että kaikki tahdotaan katsoa kristillisyyden läpi.

    Se Wikipedian artikkeli on englanniksi hiukan laajempi vielä.

    VastaaPoista
  5. Itsehän olen vasta valmistumaisillani historianopettajaksi, mutta kohtasin kyllä auskultoidessa tuon kummallisen asenteen kaikkitietävyydestä - ja vieläpä suoraan ohjaavalta opettajalta! Kaikki olisi pitänyt tietää, kun hän esimerkiksi yhtäkkiä pommitti jollain kysymyssarjalla keskustelun lomassa (kysymysten aiheet saattoivat yhden keskustelun aikana vaihdella Suomen nälkävuosista EU:n sopimuksiin ja valtioneuvoston toimintaan). Kyllä voin sanoa, että sillä hän onnistui aika oivallisesti hetkeksi murskaamaan kaiken opiskelujen aikana kasaamani itsetunnon tiedoista ja taidoista, jotka minulla on. Huh. No, osoitin kyllä oman mielipiteeni melko voimakkaasti, eikä hän sen jälkeen enää niin paljon yrittänyt kukkoilla. Joten tuttu ilmiö, ja vieläpä saman alan ihmisen tykittämänä.

    Mielenkiintoisen oloinen kirja! Minä olen kahdesti aloittanut taidehistorian peruskurssin, mutta molemmilla kerroilla se jäi kesken jo ennen renessanssia. :D

    VastaaPoista
  6. Tämä kuulostaa kyllä kiinnostavalta, kiitos kun otit esille!

    VastaaPoista
  7. Morre, ymmärrän, mitä ajat takaa. Korostin ehkä vähän hassusti kirjan sanomaa, mutta kyllä siinä ihan objektiivisesti kuvataan kristillisen taiteen sisältöjä, eikä pyritä koplaamaan yleismaailmallisia symboleita pelkästään kristityiksi.

    Voi Suketus! Mullakin on jotain vastaavanlaisia auskultointikokemuksia. Muistaakseni eräs ope oli tosi kiinnostunut Egyptistä ja jouduinkin opiskelemaan monta iltaa hieroglyfejä hänen vuokseen:D Ehkä kyseessä on ainakin osittain sukupolvien kuilu: ennen vanhaanhan jo kansakoulussa opeteltiin puunilaissodista lähtien kaikki ulkoa.

    Booksy, ole hyvä!

    VastaaPoista
  8. Mielenkiintoinen kirja ja periaatteessa hyväkin, mutta ammattilaisen kirjoittamaksi sisältää liian paljon sellaisia kohtia, jotka eivät ihan tarkasti pidä paikkansa eivätkä perustu tutkittuun tietoon. Onkohan kukaan tarkistanut tietoa ennen tekstin painoon menoa.

    VastaaPoista
  9. Anonyymi, minä varmaan luin tätä niin ahmien, etten huomannut ja ehtinyt kiinnittää huomiota virheellisyyksiin. Tosin tuo Morren esilletuoma esimerkki osoittaa, että ehkä joitakin mutkia tosiaan on oiottu. Minua se ei joka tapauksessa päässyt häiritsemään :) Toivottavasti kovin pahoja mokia ei sentään löydy :/

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit