Karjalaisia tunnelmia

Terveisiä Bombalta Nurmeksesta! Ja tämä ei ole maksettu mainos! Teimme pikapyrähdyksen karjalaismaisemiin ja kylpylän riemuihin. Arki alkoi ahdistaa ja piti päästä jonnekin, mikä on riittävän lähellä 1-vuotiaan kanssa autoillessa. Bomba tuntui luontevalta paikalta myös alkuvuoden Kalevala- ja Kanteletar-rutistusten jälkeen. Mieleeni tuli myös, että kyseisten teosten lukeminen autenttisessa ympäristössä olisi saattanut olla ikimuistoinen elämys. Mutta onneksi sain Kantelettaren luettua jo viime viikolla ja soin itselleni parin päivän totaalisen lukuloman ja laatuaikaa perheen kanssa. Ja maisemanvaihdos olikin tarpeen. Aivan mahtavaa rentoutua Pielisen rannalla!

Sitten siitä Kantelettaresta... Minä vihaan sitä kirjaa. Siis apua, eihän niin saa sanoa tai kirjoittaa!!! Mutta anteeksi vain kaikki fanit, Kantelettaren lukeminen oli minulle yhtä tuskaa. Totta kai osansa oli varmasti sillä, että suomalaiskansallisten klassikkojen parissa on tullut vietettyä liki kaikki vapaa-aika jo kuukauden päivät. Ja syytä on sanoa, että arvostan todella paljon sitä, että Lönnrot ja kumppanit keräsivät kansanrunot talteen ja ne saatiin yksiin kansiin kiinnostuneiden saataville. Jos lukisin Kanteletarta historioitsijan, folkloristin tai uskontotieteilijän näkökulmasta, saattaisin jopa tuntea jonkinlaista kiinnostusta, onhan kyseessä melkoinen kansanperinnekokoelma. Mutta ihan tavislukijana (kirjallisuustieteilijän rooli ei oikein tunnu vielä luonnistuvan, kuten kuvasta näkyy) täytyy sanoa, että lukeminen oli enimmäkseen tylsää. Loppujen lopuksi Kantelettaren runoissa pyöritellään sanoja muutaman eri aihelman ympärillä - ja sitä jatkuu kolme ja puolisataa sivua. Perisuomalaiseen tapaan aiheita määrittelevät vielä työn raskaus, kuolema, kaipuu ja kaikenlainen yltiöpäinen melankolia. Suurin piirtein joka toinen aihepiiri (no vähän liioittelen) tuntui vielä päätyvän siihen, että mies silppusi syystä tai toisesta vaimonsa kiukuspäissään palasiksi. Ehkä lukukokemus olisi ollut jotenkin kepeämpi kesämökillä riippumatossa haavanlehtien havinassa, mutta keskellä pimeää ja paukkupakkasia tarvittiin melkoinen läjä Snickersejä ja suklaakaurakeksejä, jotta kirjan ääressä jaksoi pysyä.

Kanteletar jakaantuu kolmeen osaan. Kaikista mielenkiintoisempia runoja olivat esipuheen uudemmat runot (ei siis varsinaiset Kantelettaren runot), sieltä kun löytyi monia ihania ja tuttuja runoja kuten Tuoll' on mun kultani. Toisaalta kolmannen osan historialliset myytit kuten Elinan Surma tai Piispa Henrikin surma olivat kiinnostavia vuosikausien tauon jälkeen. Näiden väliin mahtuikin ensimmäisessä ja toisessa osassa paljon lukemisen tuskaa, mutta eiköhän se tullut jo kaikille selväksi.

Nyt sille voi jo nauraa, varsinkin kun on saanut lepuuttaa mieltään ja ihailla tällaisia rakennuksia. Miksi tehdään rumia kun voisi tehdä kauniitakin?


Jk. Pelastakaa nyt joku blogin taso ja kehukaa Kanteletarta ja sen hienouksia. Saatatte samalla pelastaa myös tenttini!