Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista
Liane Moriarty on ollut yksi suosikkikirjailijoistani jo useamman vuoden ajan. Moriarty on mielestäni hyvä esimerkki kirjailijasta, joka kirjoittaa älykästä viihdettä. Romaanit ovat kepeän viihdyttäviä, mutta toisaalta myös kipeän karuja kuvauksia ihmissuhteiden kiemuroista. Tosin esimerkiksi pari vuotta sitten ilmestynyt Tavalliset pikku pihajuhlat ei vakuuttanut samalla tavoin kuin aiemmin suomennetut tekokset.
Siitä huolimatta odotukseni olivat korkealla tämän uuden: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista -romaanin suhteen. Olin kuitenkin jonkin verran pettynyt. Lieneekö johtunut äänikirjaformaatista, mutta tarina tuntui lähtevän liikkeelle todella hitaasti. Siihen on toki syynsä. Aikansa kuluu nimittäin kaikkien henkilöiden esittelyssä. Nimensä mukaisesti kirja kertoo yhdeksästä luksushyvinvointiklinikalle tulevasta asiakkaasta sekä heidän hyvinvointikonsulteistaan sekä hoitolan johtajasta. Asiakaskunta on kirjava: joukossa on nuori miljonääripariskunta, uransa ehtoopuolella oleva, romanttisia kirjoja kirjoittava kirjailija, poikansa kuolemasta toipuva perhe, väsynyt kotiäiti, menestyvä avioerojuristi ja niin edelleen.
Hyvinvointihotellin johtaja Masha, upea ilmestys, lupaa, että retriitin jälkeen kukaan ei ole enää entisensä. Ja tämä totisesti pitää paikkansa. Masha haluaa lanseerata kokonaan uudenlaisen, koko hyvinvointibisneksen mullistavan hoitomenetelmän, joka tosin on eettisessä ja laillisessa mielessä varsin kyseenalainen. Mitä voimakkaammaksi käy Mashan manipuloiva ote, sitä enemmän potilaat hakevat turvaa toisistaan ja hitsautuvat yhteen ryhmänä.
Moriartylle tyypilliseen tapaan koko romaanin ilmapiiri on jollakin tapaa kieroutunut. Mustan ja valkean, hyvän ja pahan välinen suhde on vääristynyt ja kirjailija pakottaa lukijan haastamaan totuttuja ajatusmallejaan. Hotellin suljettujen ovien takana kipuillaan monin eri tavoin. Merkittävä osa romaanista pidetään myös hiljaisuudessa, joten hahmojen mielenliikkeitä kuvataan varsin syvällisesti. Tästä kiitos: henkilöhahmoissa piisaa syvyyttä, kulmaa ja vääntöä.
En kuitenkaan oikein missään vaiheessa lämmennyt teokselle. Kuten sanottu, teos ei ollut parhaimmillaan äänikirjaformaatissa. Lisäksi minulla kesti pitkään, ennen kuin totuin lukija Meri Nenosen lukutapaan, joka tuntui paikoin aivan liian nopealta, välillä taas päälleliimatulta. Vähän niin kuin päiväkodin tädiltä, joka lukee sadatta kertaa samaa satua ja muistaa ulkomuistista eläytyvät äänenpainot, vaikka ajatukset askartelevat parasta aikaa kauppalistan parissa. No, tämä oli kyllä vähän ikävästi sanottu. Todettakooon, että loppuvaiheessa luenta ei enää häirinnyt oikeastaan ollenkaan, sillä kaikkeen tottuu.
Romaanista on tekeillä elokuva, enkä yhtään ihmettele sitä. Hahmot ovat herkullisia ja tiiviiseen, parituntiseen tiivistettynä tarina saattaa toimia jopa romaania paremmin. Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista oli ihan mukiinmenevää keskivertoviihdettä, mutta ei yllä Moriartyn parhaimpien teosten rinnalle.
Liane Moriarty: Yhdeksän hyvää, kymmenen kaunista (Nine Perfect Strangers)
WSOY 2019 (Elisa Kirjan äänikirja)
Suomentanut Helene Bützow
Lukija Meri Nenonen
Kesto 13h 38min
Minä kuuntelin tämän englanniksi ja lukija oli hyvä. Ehkä siksi pääsin flow-moodiin nopeasti ja kirja vei viihdyttävästi mukanaan. Minä jotenkin tykkäsin tämän oudosta vibasta, mutta en ehkä olisi samalla tavalla jaksanut lukea itse tekstinä - juurikin siksi, että tuo hyvä lukija elävöitti mukavasti.
VastaaPoistaLukijalla on kyllä iso merkitys! Moriartylla on kirjoissa aina jännä fiilis ja twisti, josta tykkään kovasti, mutta tämä ei nyt oikein iskenyt.
PoistaOlen tykännyt monista Moriartyn kirjoista, ihan huippu oli mielestäni Tavalliset pikku pihajuhlat. Tämä kirja ei oikein innosta, ehkä siksi kun näkyy olevan niin monia, joille tämä ei ole niin mieleistä luettavaa.
VastaaPoistaEnsimmäiset Moriartylta lukemani kirjat olivat mielestäni ihan huippuja! Mutta sittemmin on alkanut tuntua, että uudet ideat ovat vähissä.
Poista