Minna Canth: Kauppa-Lopo

Hyvää Minna Canthin ja tasa-arvon päivää!
Tämä liputuspäivä on itselleni ehdottomasti läheisin ja rakkain suurmiesten ja -naisten kunniaksi järjestettävistä liputuspäivistä. Merkittävältä osaltaan siksi, että kyseessä tosiaan on naiskirjailijan ja -vaikuttajan muistopäivä, sekä tietenkin siksi, että Minna on vähän niin kuin oman kylän tyttöjä.
Suhteeni Canthiin on kuitenkin varsin nuori. Se alkoi oikeastaan kunnolla vasta vuonna 2007 tai 2008 kun asuin Kuopiossa. Pyörämatkani keskustaan vei useimmiten Minna Canthin puiston ja patsaan ohi, Kanttilankin kulmilla tuli pyörityksi. Ironista kyllä, vasta siinä vaiheessa oikeasti ymmärsin, että olin Jyväskylässä opiskellut Minnankin entisessä opinahjossa Seminaarinmäellä, vaikka toki olin asian kuullut jo vuosiakausia aiemmin.

Minna Canthin päivän lähestyessä tartuin jo aikoja sitten hankkimaani Gummeruksen kokoelmateokseen, joka sisältää viisi Canthin pienoisromaania ja novellia. Tarkoitukseni oli lukea se kokonaisuudessaan, mutta muut kirjalliset pyrkimykset (lue: Katjan ja minun kirja) muodostuivat suunnitelman kannalta kohtalokkaaksi. Ei se mitään, Minna itse varmasti ymmärtäisi selityksen paremmin kuin hyvin. Sitä paitsi lukiessani ajattelin, että voisinkin aloittaa maaliskuisen perinteen: lukea Minna Canthin päivän tienoilla aina yhden tekstin kaikessa rauhassa, makustellen ja mietiskellen, sen sanomaa tähän päivään sovitellen.

Tällä kertaa luettavaksi valikoitui Kauppa-Lopo. Se olikin ensikosketukseni Canthin teksteihin joskus kouluaikaan. Muistan tuolloin ihastelleeni Canthin eloisaa ihmiskuvausta. Se onkin totisesti Kauppa-Lopossa onnistunutta. Vaikka vuosisata on vaihtunut kahteenkin kertaan kirjoitus- ja lukuhetken välillä, on jokaisen lukijan varmasti helppo nähdä Kauppa-Lopo mielessään. Kauppa-Lopo on maailman lintu, viinaan menevä kaupustelija, joka on hahmona itse asiassa varsin vallankumouksellinen. Onhan kyse naisesta, joka huitelee pitkin maakuntia perheen odottaessa kotona!

Kauppa-Lopo on päätynyt tällä kertaa Jyväskylään ja siitä kaupungista hänellä ei ole hyvää sanaa sanottavana, varsinkin kun putkakin tulee tutuksi. Hän sattuu kuitenkin kuulemaan vanhasta Kuopion tuttavastaan, joka on joutunut taloudelliseen ahdinkoon. Kauppa-Lopo, pohjimmiltaan sydämellinen ihminen, päättää auttaa naisparkaa, joka sattuu talousvaikeuksista huolimatta olemaan ns. parempaa väkeä.

Kauppa-Lopon tarina on sydäntäsärkevä. Ehkä erityisesti siksi, että se on, kuten Canthin tarinat yleensäkin, niin totta nykypäivänäkin. Ehkä 2000-luvun ulkonäkökeskeisessä show off- yhteiskunnassa Kauppa-Lopo onkin ajankohtaisemmillaan kuin koskaan ennen. Miten suhtaudumme laitapuolen kulkijoihin tai muuten häiritsevällä tavalla yleiskuvasta eroaviin ihmisiin? Suhtaudummeko heihin tasavertaisina ihmisinä, joilla on aivot ja tunteet vai annammeko ajatustemme näkyä ilmeissä, sanoissa ja teoissamme?

Minna Canth on niin tarkkanäköinen ja niin oikeassa. Canth on mestari kuvaamaan henkilöidensä mielenliikkeitä ja syvimpiä ajatuksia. Ehkä nykyajan mittapuulla kerronta on liiankin alleviivaavaa, mutta on syytä muistaa, että kirjoittaessaan Canth kirjoitti näistä asioista ensimmäistä kertaa. Hänen näkökulmansa oli mullistava, erityisen hyvä esimerkki siitä on juuri Kauppa-Lopo: myötätuntoinen ja omatuntoa herättelevä kertomus kulkuakasta.

***
Täällä Kuopiossa on vietetty jo viime viikon lopulta saakka Minnan päiviä. Itsensä on voinut kuvauttaa Minnan ajan miljöössä, on leivottu ja myyty Minnan kakkuja ja järjestetty muotinäytöstä. Tänä aamuna Minnan patsas on saanut koristuksekseen kukkaseppeleen. Illalla luennoidaan tasa-arvosta ja vietetään Minna-iltaa. Itse aion juhlistaa päivää visiteeraamalla Minnan salongissa Korttelimuseossa, tänään sinne on vapaa sisäänpääsy. Korttelimuseo on yksi ehdottomia lempipaikkojani Kuopiossa, joten jos liikutte kulmilla, pujahtakaa ihmeessä portista sisään!