keskiviikko 4. huhtikuuta 2012

Tunisialainen tyttö ja Arabikevät


Avain julkisti kaksi niin mielenkiintoista teosta arabimaissa viime keväänä kiertäneestä vallankumousaallosta, että ihan jännittää, osaanko välittää ne teille asiaankuuluvalla tavalla. No, yritän.

Lähi-Itä on minulle historianopettajana ollut aina melkoinen murheenkryyni. Alue on niin monimutkaisten uskonnollisten, poliittisten, kulttuuristen ja yhteiskunnallisten verkostojen, siteiden ja historiallisten verivihojen umpisolmu, että sen alustavakaan ymmärtäminen on vaikeaa, puhumattakaan tiedon siirtämisestä ymmärrettävässä muodossa nuorisolle.

Tunisialainen tyttö ja Arabikevät antavatkin hienosti kaksi erilaista, tunisialaisen nettiaktivistin ja suomalaisten toimittajan ja mediatutkijan, näkökulmaa vuoden takaisista tapahtumista Lähi-Idässä.

Lina Ben Mhenni on yksi "kyberaktivisteista", jotka nousivat vastustamaan hallintoa sosiaalisen median avulla. Tunisialaisessa tytössä hän kertoo omasta ja muiden aktivistien toiminnasta, vallankumouksen tapahtumista ja tunnelmista. Lyhyt, reilut 60 sivun pituinen teksti on pikemminkin raportti kuin kaunokirjallinen tuotos.

Kun hän kirjoittaa identiteetistään bloggaajana, alkaa oma rakas kirjablogi tuntua melkoiselta piiperrykseltä:

"Todellinen nettiaktivisti ei tyydy tuijottamaan ruutua vaan lähtee kentälle, ottaa valokuvia, kuvaa videoita, kerää todistajien lausuntoja ja palaa sitten koneen ääreen lataamaan ne verkkoon muiden nähtäviksi. Silloin saavat hirmuhallitsijan tai sortovallan voimat tuta, ja demokratia voi nousta omin siivin lentoon."

Erityiskiitos kirjan kannesta Magnus Peterssonille, se on visuaalisesti upea ja tuo mieleen Che Quevaran. Länsimaista asioiden yhteenniputtamista tai ei, toimii joka tapauksessa.

***

Arabikevään kansi tuokin sitten elävästi mieleen lukion historian kurssikirjan, mutta kannesta viis, sillä sisältö on tiukkaa asiaa. Kirjan kirjoittaneet Lilly Korpiola ja Hanna Nikkanen valottavat Arabikevään tapahtumia, niihin johtaneita syitä ja seurauksia kiinnostavasti ja kansantajuisesti, mutta silti monipuolisesti. Kirjoittajat eivät ole sortuneet yleistyksiin tai toisen käden tietoihin vaan antavat puheenvuoron arabeille itselleen. 




Lähi-idän tilanteen selvittäminen on kirjassa niin monipuolista, että on mahdotonta tiivistää asiaa lyhyeen postaukseen. Olennaista, ja sitä kirjoittajatkin korostavat, on ymmärtää tilanteen monisyisyys ja jatkuvuus. Hallintoa vastustamaan nousivat vuonna 2011 niin työttömyyteen ja vanhempien nurkissa pyörimiseen turhautuneet nuoret miehet, tasa-arvon puuttumiseen kyllästyneet koulutetut naiset, leipää pöytäänsä etsineet lukutaidottomat perheenäidit ja yleensä arkipäivän byrokratiaan ja virkavallan mielivaltaisuuteen kyllästyneet kansalaiset. Vaikka yhteinen rintama oli ennen näkemättömän yhtenäinen ja laaja, ei se tarkoita sitä, että sillä olisi kovinkaan paljon keskenään yhteistä vallankumouksen jälkeen. Se selittää sen, miksi islamistit ovat nousseet useassa maassa syrjäytettyjen arabinationalistien tilalle. Ja koska monet liberaalien tavoitteet ovat edelleen toteutumatta, on hyvin todennäköistä, että Lähi-Idässä tulee kuohumaan jatkossakin. Kysymys kuuluukin, räjähtääkö ruutitynnyri Iranissa ulkovaltojen toimesta vai jossakin muualla sisäisten paineiden seurauksena.

Sosiaalinen media on molemmissa kirjoissa vahvasti läsnä. On aika huikeaa lukea Lina Ben Mhennin ja kumppaneiden oman hengen uhalla tehdystä tiedonvälityksestä ja taistelusta blogeissa, Facebookissa ja Twitterissä. Maailma on toden totta muuttunut: enää ei liimailla julisteita seinille tai jaeta kiellettyjä lentolehtisiä, nyt kirjoitetaan Facebookissa aktivistiryhmien seinille ja tiedotetaan mielenosoituksista tai virkavallan väkivallanteoista maailmanlaajuisesti Twitterissä.

Kai voisi sanoa, että keinot ovat vaihtuneet, mutta ihmisten vapauden kaipuu, ahneus, viha ja rohkeus ovat pysyneet hämmentävän samoina. Suosittelen ehdottomasti molempia teoksia kaikille arabimaailmasta, maailmantapahtumista ja sosiaalisesta mediasta kiinnostuneille!

Lina Ben Mhennin blogi löytyy osoitteesta
http://atunisiangirl.blogspot.com/

Lina Ben Mhenni: Tunisialainen tyttö
Avain 2012
Suom. Sampsa Peltonen
63s.

Lilly Korpiola, Hanna Nikkanen
Avain 2012
300s.

5 kommenttia:

  1. Lähi-itä on kyllä todellakin murheenkryyni monella tapaa. Minulla ainakin on käsitykset alueen ongelmista aivan hakoteillä loppujen lopuksi. Pitäisi tsempata. Ehkä aloitan näistä kirjoista, vaikuttavat mielenkiintoisilta ja helposti lähestyttäviltä. Kiitos vinkeistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kyllä. Minulla on myös odottamassa WSOYltä juuri ilmestynyt Jerusalem-tiiliskivi. Itse olen huomannut, että kannattaa aloittaa aika kaukaa uskonnollisista, kulttuurisista ja geopoliittisista tekijöistä, jos jotakin haluaa ymmärtää (näinhän se tietysti on useimmissa asioissa). Jos alkaa vain päntätä seitsemän vuorokauden sotia ulkoa, on nopeasti hakoteillä.

      Poista
  2. Tunisialainen tyttö oli kyllä mielenkiintoinen, Arabikevään aion myös lukea, sillä kaipaan lisää taustoistusta ja faktaa, sillä tiedän hävettävän vähän näistä ajankohtaisista asioista.

    Minua aluksi hämmensi se tietty mahtipontisuus Lina Ben Mhennin tyylissä, mutta mitä pidemmälle luin, sen paremmin ymmärsin, kuinka hyvin erilaista on blogata yhteiskunnallisista asioista ja haluta vaikuttaa asioihin, kuin kirjoitella omia lukuajatuksia. En siis väheksy kirjablogeja, mutta ymmärsin tekstin edetessä paremmin sen ylpeyden, minkä hän tuntee bloggaaja-identiteetistään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin kiinnitin huomiota aivan samaan. Kesti jonkin aikaa minullakin, ennen kuin ymmärsin, mitä on olla bloggaaja Tunisiassa. Tämäkin on aika länsimaista luksusta, että täällä blogataan harrastuksista, kauniista asioista.

      Arabikevät oli todella hyvin tehty. Ei mikään pintaraapaisu, mutta silti kansantajuisesti tehty. Well Done:)

      Poista
  3. Kiitos paljon näistä lukuvinkeistä. Olen elänyt viime aikoina niin pää puskassa, että todella tarvitsen kumpaakin teosta ymmärtääkseni paremmin, mistä tuossa kaikessa on kyse. Suomalaiset poliittiset blogit ovat pääasiallisesti puisevia, tai sitten täynnä kakkahuumoria. Haluaisin lähettää muutaman viime aikoina medioissa ryvettyneen skribentin vaikka Syyriaan kohtaamaan todellisuuden.

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...