sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Tuomas Kyrö: Liitto (äänikirja)



Olen kuunnellut Tuomas Kyrön Liittoa hitaasti ja antaumuksella. Paljon hitaammin kuin tämän blogiarvion kirjoittamisen kannalta on hyväksi, sillä totta puhuen en aivan tarkasti enää muista, mistä kaikki alkoi. Mutta olen halunnut kulkea tämän tarinan kanssa rinta rinnan mahdollisimman pitkään, sillä siitä Liitossa on kysymys: Kyrö kuljettaa lukijansa (ja kuuntelijansa) sodanaikaiselle Mollojärvelle Lyydian (eli Lyytin), Urhon ja Annan elämään. Hän kuvaa kolmen kertojan äänellä heidän elämäänsä hellyydellä ja raakuudella, ennen kaikkea humaanisti ymmärtäen ja tuomitsematta.

Eletään 30-luvun lopun kuumaa kesää. Isänsä tyrannisen mielivallan alla elävä Lyydia ja kylän paras uimari Urho kohtaavat. Tapahtuu, mitä nuorten kesken on tapana tapahtua, siitäkin huolimatta, että miehet ovat marsista ja naiset venuksesta ja vaikka Lyytin isä tekee kaikkensa pitääkseen tyttärensä kurissa ja nuhteessa.

Sitten tulee sota ja niin kuin niin monen nuoren, myös Urhon ja Lyytin elämän kukkein aika loppuu ennen kuin se on edes kunnolla ehtinyt alkaa. Urhon ollessa siellä jossakin Lyyti taistelee omaa taisteluaan kotirintamalla, eikä selviäisi siitä ilman Urhon siskon, opettajatar Annan apua. Anna, taitava voimistelija, on ollut Berliinin olympialaisten avajaisissa mukana ja sen jälkeen hänen rakkautensa kohde on ollut A.H.

Sodat loppuvat aikanaan, mutta mikään ei ole niin kuin ennen. Lyyti ja Urho yrittävät sopeutua elämään yhdessä myötä- ja vastamäessä ja Annan elämän on  peruuttamattomasti muuttanut sotavanki Pentti ja karvas pettymys omaan aatteeseen.

Tämä oli nyt kolmas Tuomas Kyrön teos minulle. Siitäkin huolimatta, että alan kuulostaa sekopäiseltä bändäriltä, minun on sanottava, että kertakaikkiaan rakastan Kyrön tapaa kirjoittaa. Teksti on helppoa ja soljuvaa, mutta kuitenkin täynnä tunteita ja merkityksiä. Wsoy kutsuu tätä kirjaa tragikoomiseksi, mutta huumoria ei tässä kirjassa juuri viljellä. Ehkä komiikan välähdyksiä syntyy Lyytin ja Urhon yhteiselosta ja siitä, että kaikista vastuksista huolimatta elämä aina vain jatkuu.

Kyröllä on myös kirjojen lopettamisen taito. Luettuani Kyröltä kaksi täydellistä kirjan lopetusta tätä ennen, osasin odottaa hyvää nytkin. Ja niin vain pala juuttui kurkkuuni tälläkin kerralla.

Aivan erityisesti haluan suitsuttaa äänikirjan toteutusta. Veikko Honkanen luki Lyydian ja Urhon osuudet, Päivi Akonpelto taas tulkitsi Annan päiväkirjamerkinnät sielukkaasti. Tämä jako toimi loistavasti ja toi kuuntelukokemukseen lisäsyvyyttä.

Luettepa perinteisenä kirjana tai kuuntelette äänikirjana, molempia suosittelen lämpimästi! Liitto on erinomainen mahdollisuus tutustua hauskana miehenä tunnetun Kyrön vakavampaan puoleen.

Kyrö, Tuomas: Liitto
Wsoy 2011
Lukijat Veikko Honkanen, Päivi Akonpelto
8h 4min

5 kommenttia:

  1. Minulla on tämä kirjana hyllyssä odottamassa. Tähän asti olen lukenut Kyröltä vain Mielensäpahoittajan, mutta ihan pian on tarkoitus ehtiä lukea ainakin tämä Liitto ja myös hyllyssä odottava 700 grammaa. Kiitos hienosta arviosta:)

    VastaaPoista
  2. Oo, lupaavaa! Löysin tämän Suomalaisen alelaarista joskus syksyllä ja tuolla se nököttää Kerjäläisen ja jäniksen vieressä odottamassa vuoroaan. Mukavaa kuulla, että joku muukin on Tuomaksen bändäri ;)

    VastaaPoista
  3. Sanna ja Suketus: oi, lukekaa ihmeessä pian!

    VastaaPoista
  4. Huomenta, Amma!

    Olen lukenut kaiken, mutta kun kommentointiaikaa ei vain ole, sori!

    Nyt on kuitenkin pakko huikata, että mulla on tämä hyllyssä, lukemattomana. Odotan!!! Kiitos!

    VastaaPoista
  5. Kiva kuulla Minna! Lue äkkiä, uskon että pidät!!

    VastaaPoista

LinkWithin

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...