Kristilliset symbolit

Historia-alan ihminen joutuu usein haastaviin tilanteisiin. On nimittäin ihmisiä, jotka olettavat, että historianopettaja hallitsee suvereenisti maailmanhistorian ilmiöt ja tapahtumat kuta kuinkin kokonaan. Hirveän imartelevaahan se on, kiitos vaan, mutta voin nyt paljastaa, että ihan näin ei ole asia.

Mutta illuusiotahan voi aina pitää yllä. Yksi osa-alue, jossa minulla on paljon petrattavaa, löytyy taidehistoriasta. En ole aihetta opiskellut yhtä ainoata opintoviikkoa, mutta aina silloin tällöin minulle esitetään haastavia kysymyksiä: "Miltä ajalta tämä maalaus on?" tai "Osaatko sanoa, mikä olisi X aikakauden merkittävin taideteos?"


Onneksi on sellaisia kirjoja kuten filosofian tohtorin, uskonnolliseen taiteeseen erikoistuneen taidefilosofi Liisa Väisäsen Krillistilliset symbolit. Viisaampien tekstiä lukiessa viisastuu itsekin ja tiedon alkulähteille voi palata kätevästi aina uudelleen tarvittaessa.

Väisänen esittelee kristillisen taiteen keskeisimpiä piirteitä ja symboleja aina alkukirkon päivistä nykyhetkeen saakka. Vuosisatojen saatossa monet aikalaisille itsestäänselvät symbolit ovat muuttuneet nykysukupolville merkitykseltään vieraiksi. Toisaalta monet kristilliset symbolit ovat suodattuneet maalliseenkin käyttöön: esimerkiksi Euroopan Unionin lipun väri tulee Neitsyt Marialta, samoin lipun tähtikehä, Taivaallisen kuningattaren kruunu. Kirjan sisältöä ei tulekaan pitää ainoastaan uskontoon liittyvänä vaan kyse on koko länsimaisesta kulttuuriperimästä, josta jokaisen täällä asuvan kannattaa olla ainakin jossakin määrin tietoinen.

Hätkähdyttävää oli lukea modernista Andres Serranon Piss Christ -teoksesta, pissaan upotetusta krusifiksista. Provokaatiota, häväistystä? Ehkä, mutta ei mitään mullistavaa siinä mielessä, että nykykatsojan tunteet eivät ole yhtään sen voimakkaammat kuin 800-luvun kristityn mielenkuohu häpeällistä krusifiksia katsellessa.

Kuten sivumäärästä (207 sivua) voi päätellä, mikään symbolien pikkujättiläinen ei ole kyseessä, mutta tärkeimmät kristilliset taidesymbolit tulevat kirjassa kattavasti käsitellyiksi. Lisäksi lukijaa hemmotellaan värikuvilla, jotka havainnollistavat tekstiä oivallisesti. Erityisen kiitoksen annan lopun hakemistoille, joista voi etsiä tietoa niin symbolin nimellä kuin taideteoksittain.

Suosittelen tätä kirjaa paitsi kaikille taidehistoriasta kiinnostuneille myös opetuskäyttöön niin opettajien käsikirjaksi kuin koululaisten ja opiskelijoiden hakuteokseksi. Tietoa on riittävästi, mutta ei liikaa ja se on helposti löydettävissä ja ymmärrettävästi esitetty. Kristilliset symbolit onkin kaikinpuolin erinomainen ja laadukkaasti toteutettu tietoteos.

Väisänen, Liisa: Kristilliset symbolit. Ikkuna pyhään.
Kirjapaja 2011.
207 s.