Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo




Moni kirjabloggaaja on maininnut Audrey Niffeneggerin Aikamatkustajan vaimon lempikirjakseen, joten olihan siihen tartuttava. Melkoista hämmennystä aiheutti se, että ensimmäiset sata sivua olin lähinnä pitkästynyt ja kyselinkin jo puolipaniikissa kokeneemmilta, kannattaako lukemista jatkaa ollenkaan. Jatkoin, kun kehottivat. Ja hyvä niin, sillä pikku hiljaa aloin kuin aloinkin lämmitä Henryn ja Claren tarinalle.

Yleisesti ottaen olen sitä mieltä, että yli 600 sivua kirjassa tai yli kolme tuntia elokuvassa osoittavat ainoastaan ikävää tiivistämistaidon puutetta. Ja olen sitä mieltä edelleenkin, Aikamatkustajan vaimokin olisi ollut parempi hieman tiiviimpänä ja dynaamisempana. Toisaalta kirjan pituus oli myös hyvästä, sillä tarinan edetessä hitaasti ehdin puoliväkisin tutustua päähenkilöihin ja kiinnostua kertomuksesta. Oikeastaan tällainen hidas lämpeneminen on minulle aika harvinaista ja siksi hauskaa, jopa ylellistä.

Niin, se tarina. Henryn geeneissä on häiriö: hän tempautuu tahdottomasti omasta ajastaan toisaalle, milloin menneisyyteen, toisinaan tulevaisuuteen. Joskus kymmeneksi minuutiksi, joskus päiviksi. Matkustaessaan ajassa Henry pystyy kuljettamaan vain itsensä, siksi hän joutuu jatkuvasti hankaliin tilanteisiin löytäessään itsensä milloin mistäkin alastomana ja pahoinvoivana. Näin hän kuitenkin tutustuu Clareen, 6-vuotiaaseen tavalliseen tyttöön, josta on tuleva hänen vaimonsa.

Koska myös kirja hyppii ajassa holtittomasti, kesti aikansa, että rytmiin tottui. Oman osansa lievän kakofoniseen tunnelmaan toi se, että sekä Henry että Clare toimivat kertojina. Välillä minua myös häiritsi dialogin tönkköys ja selvät loogiset virheet tarinassa (Henry muisti jotain, mikä tapahtui oikeasti hänen tulevaisuudessaan, vaikkakin Claren menneisyydessä). Silti alkukankeuden jälkeen kirja piti otteessaan. Vaikka lopputulos vaikutti melko itsestään selvältä, oli juuri se ratkaiseva elementti, mikä teki tarinasta kiinnostavan ja koukuttavan. Kirjaa lukiessa ei siis pohtinut, mitä tulee tapahtumaan, vaan miten se tapahtuu. Ladattuihin odotuksiin nähden kirjan loppu oli minulle kuitenkin jonkinlainen pettymys, ehkä se oli liian pitkä ja selitetty.

Kaikista kriittisistä huomioista huolimatta tätä oli mukava lukea! Tarinan perusidea oli kekseliäs, teksti helppolukuista ja kronologian rikkova järjestys lopulta virkistävää. Ja vaikka tosiaan olen enemmän lyhyiden kuin pitkien romaanien ystävä, oli mukava, kun luettavaa riitti useaksi päiväksi. Sanoisin, että olen pidättyväisen ihastunut: oletin, että aihepiiri olisi herättänyt enemmän tunteita tai pohdintoja, mutta lukukokemus jäi kuitenkin enemmän kelpo viihteen tasolle. Vasta aivan viime metreillä päädyin pohtimaan aikamatkailun haasteita ja filosofisia ulottuvuuksia. Mutta ei mennä nyt niihin :)

Lukekaa ihmeessä, mutta älkää säikähtäkö, jos ette heti lämpene! Nyt kun lukemisesta on pari päivää, huomaan, että tarinan tunnelma kulkee edelleen vierelläni. Syttyy hitaasti, mutta hehkuu pitkään!

Audrey Niffenegger: Aikamatkustajan vaimo
Gummerus Kustannus 2005
(The Time Traveler's Wife 2003)
652s.

Ps. Kohtasin vaikeuksia tunnisteita lisätessäni! Mitä tämä kirja teidän mielestänne on: maagista realismia, scifiä, viihdettä? Help!

Kommentit

  1. Minulla on tämä vielä lukematta, mutta elokuvan olen nähnyt. Kirjan aihe ei ole ehkä "ominta" minua (niinkuin ei mikään scifihtävä) mutta kirjoituksesi perusteella uskallan silti tarttua tähän jossain vaiheessa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piditkö elokuvasta? Ajattelin lukiessani, että aihe sopisi hyvin elokuvaan, mutta toteutuksessa voi tietysti mennä myös todella metsään, koska tiivistystä tulee paljon. Scifihtävä, ihana termi:) Tartu ihmeessä!

      Poista
  2. Minun oli samoin vaikea päästä sisälle Aikamatkustajan vaimoon joitakin vuosia sitten, jolloin kirjan luin. Kirja jäikin (osin ihan henk.koht. syistä) tauolle pitkäksi aikaa ja kun sitten aloin lukea kirjaa uudelleen, lumouduin aika lailla täysin. Minulla tuossa lukemisen vaiheessa oli aika erikoinen elämäntilanne ja kirjan lukeminen symbolisoi osin sitä. Tällainen äärisubjektiivisuus on itselleni harvinaista, mutta selittää suurta rakkauttani Aikamatkustajan vaimoon. :) Tunnistan kyllä kirjassa paljon sellaisia kohtia, jotka voisivat olla parempia, mutta...

    Minä en huomannut kirjassa noita ajallisia epäloogisuuksia, koska Henryhän kohtasi Clairen eri ikäisenä - siis oli itsekin välillä nuorempi, välillä vanhempi ja toisinaan jonkinlaisessa rinnakkaistodellisuudessa. Siksi ajattelin sen sopivan tarinaan ihan hyvin.

    Kiva kylläkin, että pienestä pettymyksestä huolimatta tämä oli sinulle myönteinen lukukokemus. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä on kyllä varmasti sellainen kirja, että elämäntilanne vaikuttaa suuresti lukukokemukseen. Tai niinhän on tietysti aina, mutta tässä käsitellään sellaisia teemoja, jotka myös itsellä olisivat ehkä toisessa elämänvaiheessa olleet hyvinkin pinnalla.

      Olin tosiaan joitakin kertoja huomaavinani, että Hnery tiesi jotain sellaista, mitä hänen ei olisi vielä pitänyt tietää. Tai sitten kyseessä olikin eri Henry ja se olin minä joka oli sekaisin... :)

      Poista
  3. Ihana loppukaneetti :)

    Minulla tämän lukemisesta on jo pitkään, mutta elin tarinaa hyvin vahvasti silloin mukana. Nyt en ole aikoihin lukenut osittain siksi, että tämä on ollut pitkään ystävällä lainassa. Ehkä luen sitten, kun se palaa.

    Leffaakaan en ole uskaltanut katsoa vaikka sen omistankin; minusta Eric Bana ei ole Henryn näköinen :)

    Kiva että lämpenit, Amma, tarinalle kuitenkin, tämä on kiva arvio!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Linnea! Minua elokuva kiinnostaisi, tästä voisi tehdä hyvän elokuvan. Luulen uskaltautuvani myös joskus kokeilemaan, minulle se on helpompaa,kun en kuitenkaan täysin varauksettomasti kirjaan hullaantunut, vaikka pidinkin.

      Poista
  4. Kiva, että lopulta kuitenkin pidit tästä, alkukankeudesta huolimatta :)

    Omasta lukukerrasta on jo todella pitkä aika, mutta pidin tästä valtavasti. Minusta idea on hieno, vaikka toki tietyllä tavalla ennakoitavissa. En kokenut kirjan pituuttakaan ongelmaksi, sillä minut tarina vei tehokkaasti mukanaan.

    Pidin myös Hänen varjonsa tarinasta, vaikka sitä olisi minun mielestäni voinut vähän tiivistää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minustakin idea on todella hieno ja siksi aluksi ihmetyttikin, miksen syttynyt tarinaan: tuntui, että tämmöisestä tarinasta täytyy pitää. Ja pidinhän sitten lopulta, kun tarina kasvoi:)

      Poista
  5. Minä en ole vielä tätä lukenut, mutta haluaisin. Senkin takia, että kustannustoimittajani epäili käsistäni lukiessani kirjan olevan minulle tuttu. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, nyt alan olla jo erittäin jännittynyt ja kiinnostunut, tuskin maltan odottaa!

      Poista
  6. Tunnisteista piti sanoa, että mielestäni maaginen realismi, lukuromaanit, parisuhde... Mietin tuota scifiä, mutta toisaalta sairaus/oireyhtymä ei ole oikein scifiä, ehkä siksi maaginen realismi?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samanlaiseen päättelyyn olisin minäkin taipuvainen kallistumaan. Olkoon siis maagista realismia!

      Poista
  7. Mä olen lainannut Aikamatkustajan vaimon pari kertaa, mutta kummallakaan kerralla en ole ehtinyt lukea ennen kuin joku on varannut sen tai sitten olen palauttanut sen, kun en yksinkertaisesti ole ehtinyt lukea kaikkea lainaamaani. Pitäisi lainata taas joku kerta, niin ehkä saisin luettuakin sen vihdoin. :D

    VastaaPoista
  8. Kokeile taas, tai ehkä tämän voisi yhyttää jostain sopuhintaankin, saisi lukea ajan kanssa:)

    VastaaPoista
  9. Minulla on kirjasta jo aikaa, mutta muistan sen mielenkiintoisena lukukokemuksena, muttei mitenkään erityisen sykähdyttävänä. Ajatuksena aikamatkailu tahdottomasti on aika pelottava...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, se tässä kirjassa olikin perinteisestä poikkeavaa, ettei aikamatkailua kuvattu yhtään kivana asiana, vaan enemmänkin pelottavana ja ahdistavana.

      Poista
  10. Minulle kävi vähän kuten sinulle tämän kanssa. Tai tätä oli hirveästi kehuttu, monien lemppari jne. Sitten tartuin tähän ja olin, että "mitäh?!". Enää paljon en muista, mutta ainakin aluksi petyin ja odotin kirjalta enemmän, mutta loppujen lopuksi pidin kirjaa ihan kelpona. Eli vähän kuten sinä. Tosin monet sanoivat lukeneensa tämän joskus 15 vuotiaana, joten ehkä se voi olla syy, miksi tämä joihinkin on iskenyt todella kovaa. Itsekin ehkä olisi ilahtunut tästä enemmän nuorempana ja vähemmän lukeneena =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, varmasti ihan totta. Itse mietin aikaa, jolloin nykyinen mieheni oli armeijassa ja siihen elämäntilanteeseen tämä olisi varmaan sopinut hyvin. Olisin varmaan itkenyt silmät päästäni, vaikken kirjojen ääressä itkevää tyyppiä olekaan:)

      Poista
  11. Tämä kirja ei ollut ollenkaan ominta minua, mutta kun sain lahjaksi Katjalta kehujenkera, niin päätin lukea. Alku oli aivan yhtä raksasta ja olin jo jättää kesken, mutta sitten joku tuttu kirjabloggaaja sosittele 'jatkamaan vähän vielä' ja siitä se sitten lähti.

    Ei tämä minulle mikään iso elämys ollut, sillä en pidä näin 'ufosta', mutta ei niin paha kuin pelkäsin.

    Jos tämä on maagista realismia, niin minä olen tunturihaukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei tämä ominta minuakaan ollut, mutta ihan kelpo kirja silti. Vai tunturihaukka... voihan nenä, mikäs määritelmä me sitten keksitään:D

      Poista
    2. Voihan tunturihaukka... Katsoin äsken Helmetistä: kirja on luokiteltu seuraavin hakusanoin: fantasiakirjallisuus, aikamatkat, kirjastonhoitajat, elämänkaari, avioliitto jne. Ei siis maagista realismia eikä scifiä. Itselleni tuli nyt mieleen Pasi Ilmari Jääskeläisen lanseeraama reaalifantasian käsite. Se voisi sopia tähän?

      T. Lumiompun Katja

      Poista
    3. Reaalifantasia voisi tosiaan olla hyvä, sillä en kyllä perinteiseksi fantasiaksikaan tätä laskisi. Elämänkaari on muuten hyvä tunniste ylipäänsä, täytyykin lisätä se listaan. Kiitos Katja <3

      Poista
  12. Minulle tämä oli aikoinaan aika iso pettymys. Ihan viihdyttävä kyllä periaatteessa, mutta omaa viihtymistäni häiritsi se että kyllästyin pidemmän päälle totaalisesti niihin aikahyppyihin ja niistä johtuviin kommelluksiin. En myöskään kiintynyt henkilöhahmoihin, koska minulle ei missään vaiheessa muodostunut heistä mitään kauhean moniulotteista kuvaa.

    Jos kirja olisi ollut puolet lyhyempi se olisi voinut olla ihan kiva viihteellinen välipalakirja, mutta suhteessa 600 sivun pituuteen tässä ei ollut riittävästi sisältöä, ainakaan minulle.

    VastaaPoista
  13. Minulla oli alussa sitä ongelmaa, että aikahyppelyt kyllästyttivät ja tuntui, että tämä juttu on jo nähty 150 sivun jälkeen. Mutta sitten siinä vaiheessa kun alkoi tulla enenevässä määrin viitteitä tulevaisuudessa aloin kiinnostua. Tarina sai juuri sitä lisäsyvyyttä, mitä kaipasin alussa.

    Minunkin mielestäni tämän tarinan olisi voinut kertoa pienemmälläkin sivumäärällä, eikä välttämättä yhtään huonommin.

    VastaaPoista
  14. Tuo Katjan reaalifantasia on hyvä määritelmä, vai? En muistanutkaan tuota määritelmää, kun se on kuin vähän uusi. Pasi Ilmarin omakin mestariteos on hiukan vaikeasti määriteltävä, mutta se meni minuun ja moneen muuhun kuin häkä. Kiitos Katja ja muistuta minua tuosta hienosta sanasta aika-ajoin!

    VastaaPoista
  15. Mä luulin olevani suunnilleen ainoa, joka ei tätä ole vielä tähän mennessä lukenut, mutta enpäs näköjään ollutkaan. Suunnittelin kuitenkin tarttuvani kirjaan scifi-haasteen yhteydessä....

    VastaaPoista
  16. Olen samaa mieltä leffojen pituudesta: yli kolmituntisessa on ongelmia. Mutta tämän kirjan kyllä luin lumoutuneena loppuun asti. Jostain syystä ajassa siirtymiset kiehtovat minua aina suuresti, vaikken kovin scifi-fantasiafani olekaan. Ja tämä on samalla ah, niin riipaiseva rakkaustarina, sellaisena se ainakin minun mieleeni jäi.

    VastaaPoista
  17. Elokuvien pituudesta tuli mieleen, että tästä tehty leffa oli tiivistetty ilmeisesti varsin hienosti :D Katsottiin miehen kanssa ja kummatkin pidettiin (aika omituista, kun mies arvostaa lähinnä Jason Stathamia). Ostin viikko sitten tämän kirpparilta, ja pitää varmaan lukea kun tämäkin arvostelu koukistaa nokan positiiviseen suuntaan :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti