Kirjaturistin Kuopio

Lupailin Kuopio-turisteille vinkkejä kirjallisista kohteista. Ajatus lähti liikkeelle Leenan loistavasta Kotimaan matkakohteet-listasta. Minä päätin puolestani vetää kotiinpäin ja tehdä oman osani Kuopion matkailunedistämisen hyväksi listaamalla muutamia kiinnostavia paikkoja ja nähtävyyksiä, jotka kiinnostavat erityisesti meitä kirjafriikkejä. Lienee sanomattakin selvää, että lista on hyvin, hyvin pintapuolinen, näkemistä olisi niin paljon, että täydellisyyteen en edes yritä pyrkiä. Alla mainitut nähtävyydet ja yritykset ovat omien mieltymysteni mukaan valittuja, tämä on siis ihan ilmaista ja pyytämättä annettua mainosta :)  Olen mahdollisuuksien mukaan linkittänyt myös kohteiden omille sivuille, mistä selviävät ajantasaiset osoite- aukiolo- ym. tiedot. Kuvat ovat omiani, joten pyydäthän luvan niiden käyttämiseen.

Kirjallisen Kuopion kiintopisteeksi kannattaa valita Tuomiokirkko ja sen alapuolella oleva Snellmanin puisto. Nurkalta voi ostaa ravitsevan pehmiksen ja käydä tervehtimässä J.V. Snellmania hänen patsaallaan ennen varsinaiselle kierrokselle lähtemistä. Puiston lounaiskulmassa, Kuninkaankadun ja Minna Canthin kadun risteyksessä sijaitsee Kanttila, jossa Minna Canth asui ja piti kauppaansa. Siellä myös kokoontui maineikas Minnan salonki. Täydellisessä maailmassa tämä rakennus sisältäisi hienon Minna Canth -museon ja -kulttuuritalon, mutta näin ei todellisuudessa ole. Itse asiassa Kanttilan koko olemassaolosta on käyty pitkään keskustelua. Ainakaan vielä se ei ole joutunut väistymään uuden ja uljaan tieltä ja toivottavasti näin ei käy tulevaisuudessalaam. Sanoipa Minna talonsa seinässä mitä tahansa :)

Minnan Salonkia voi ihailla Korttelimuseossa, joka löytyy jatkamalla Kuninkaankatua eteenpäin Kirkkokadulle. Matkan varrelle jää myös VB-valokuvakeskus. Viktor Barsokevitschista olen kertonut täällä. Paitsi että Korttelimuseossa voi ihailla Minnalle kuuluneita huonekaluja, voi siellä helposti eläytyä melkeinpä mihin tahansa hänen kirjansa tunnelmaan. Tai oikeastaan mihin tahansa historialliseen Kuopioon sijoittuvaan tarinaan. Museoon on koottu korttelillinen erilaisia vanhoja rakennuksia aina säätyläistalosta työläisen hellahuoneeseen. Vähän mielikuvitusta ja olet Pikku-Pietarin pihalla. Sulje silmät ja hengitä pari kertaa syvään ja taidat ollakin jo Sirpa Kähkösen romaanien puutalomaisemassa.

Tässä vaiheessa onkin hyvä sanoa jotakin puutaloista. Me paikalliset (lasken itsenikin heihin, vaikka en veroja Kuopioon maksakaan) kritisoimme yleensä rajusti sitä, että vanhoja puutaloja on purettu ja niiden tilalle on tullut sieluttomia kerrostaloja. Kieltämättä sydän itkee paikoin verta, kun ohittaa paikan, josta talovanhus on hävinnyt. Kuitenkin on sanottava, että verrattuna moneen muuhun kaupunkiin on vanhaa puu-Kuopiotakin vielä paljon jäljillä. Rännikatuja kävellessä voi vielä aistia menneen maailman tunnelmaa. Ja kesäisin torilta pääsee myös vossikan kyytiin, mikäli kaupunkia haluaa katsella vielä autenttisemmin hevosen hännän takaa.

Käveltäessä Kirkkokatua  eteenpäin, tullaan Snellmaninkadulle. Snellmaninkadun ja Minna Canthin kadun kulmauksesta löytyy J.V.Snellmanin kotimuseo. Snellman asui rakennuksessa vuodet 1843-1849.

Jatkettaessa Minna Canthin katua alaspäin tullaan satamaan. Kuopion satama on legendaarinen paikka. Ennen  yksityisautoilun aikakautta sisävesiliikenne oli Kallaveden ympäröimälle kaupungille elinehto. Myös nykyään satama on erityisesti kesäisin vilkas paikka ja risteilyille pääsee monta kertaa päivässä.

Samalla voi ihastella vanhoja satamarakennuksia ja muistella vaikkapa Kähkösen Lakanasiipiä ja sitä heinäkuista jatkosodan päivää, jolloin Kuopiota pommitettiin. Itkonniemen maisemat ovat niistä ajoista muuttuneet, mutta palavasta sahasta  nousevan savupilven voi varsinkin näin pilvisellä säällä nähdä sielunsa silmin.

Mikäli sää on kaunis ja pieni kävelyretki kiinnostaa, kannattaa satamasta suunnata rantaa pitkin Väinölänniemelle. Tämä puistoalue paviljonkeineen ja kasinoineen on ollut vuosikymmenestä toiseen kuopiolaisten ylpeys ja siten esiintynyt myös kirjallisuudessa. Viittaan esimerkkinä jälleen Kähköseen, jonka romaaneissa tehdään kävelyretkiä Väinölänniemellä.

Väinölänniemen sijasta voit toki suunnata takaisin kohti kirkkoa. Snellmaninpuiston toisella puolella sijaitseva linnamainen rakennus on Kuopion museo. Itse museoon, joka on yhdistetty luonnontieteellinen ja kulttuurihistoriallinen museo kannattaa tutustua, mutta jos aika ei riitä, kannattaa ainakin käydä museokaupassa. Sieltä voi ostaa tietenkin Kuopioon liittyviä kirjoja, mutta myös monenlaista Minna Canth-tavaraa. Minna Canthin lentäviä lauseita sisältävät t-paidat, mukit, kassit yms. alkavat olla Kuopiossa jo melkoinen ilmiö. Lupaan esitellä oman iskulauseeni seuraavan postauksen yhteydessä!

Jos nälkä yllättää, heti seuraava rakennus on lempiravintolani Isä Camillo. Paitsi, että ravintola on saanut innoituksensa yhdestä kirjallisesta suosikkihahmostani, hellii se myöskin ruokailijan makuhermoja. Lisäksi Camillon terassi on kesäaikaan yksi kaupungin viihtyisämmistä - ja suosituimmista.

Toinen kirjallisuudesta innoituksen saanut ravintola sijaitsee muuten Minna Canthin kadulla: Kummisetä. Myös se on laadukas ravintola ja terassilla voi jo kuvitella olevansa jossakin Kuopiota kauempana.

Oletpa Kummisedässä tai Isä Camillossa, tori ei ole enää kaukana. Sieltä minulla ei ole teille kuvaa, sillä paraikaa se on valtavan remontin kourissa. Mutta ette varmasti erehdy, kun moisen lentokentän laitaan satutte. Kuopion torihan on mualiman napa ja iso sellainen. Torin kulmalta lähtee vossikka ja siellä pääsee naatiskelemaan perinteisten jäätelöiden ja kahvin lisäksi myös Hanna tai Irene Partasen kalakukoilla. Torilta kannattaa myös etsiä käsiinsä kirjasedät pöytineen (pelkästään allekirjoittaneen lanseeraama käsite, joten en takaa, että kadunmies osaa opastaa sen perusteella oikeiden setien luokse), joiden vanhojen kirjojen kokoelmista löytyy aina jotakin ostettavaa ja joiden kanssa kauppoja hieromalla alkaa päästä kuopiolaisen torielämän ytimeen.

Jatkaessasi torin yli ja Sokoksen ohi näet jo kohta valtavan banderollin, joka johdattaa sinut vähän sivummalle Pikku Pietarin torikujalle. Kujan varrella on vanha pitkä aittarakennus, joka sisältää useita pieniä käsityöläispuoteja sekä kahvila-lounasravintolan. Suattaapa jollakin orrella istua myös Aapelin luoma Pikku-Pietari itse laulamassa Kallavettä. Vastoin oletuksiani kuja on sunnuntaisin suljettu, siksi näytän teille vain takapihanäkymän (ja samasta syystä lupaamani palkinto parhalle kirjalliselle kadunnimelle myöhästyy seuraavaan kaupunkireissuun asti - vielä siis ehtii osallistua!)

  

Huh, olen jakanut kanssanne jo aika monta paikkaa, mutta tässä vielä muutama tärppi. Kuopiosta ei tietenkään voi puhua ilman Puijoa. Esimerkiksi Hilja Valtosen Vaimokkeessa Esko vie nuorikkonsa häämatkalle Kuopioon ja lopulta Kirsti pönkkää miehensä torniin vangiksi ja lähtee karkumatkalle. Kuopiossa muuten toimii edelleen Hotelli Atlas, joka esiintyy ainakin Vaimoke-elokuvassa (ehkä kirjassakin?), tosin nyt tuo perinteikäs torin reunassa sijaitseva hotelli on (sekin) remontissa.

Jos Minna Canth-kiintiö ei vielä ole täynnä, Eemil Halosen veistämä Minna Canthin patsas löytyy Minna Canthin puistosta Maaherrankadun varrelta (Snellmaninpuistosta pohjoiseen) ja hänen hautansa puolestaan on vanhalla hautausmaalla läheltä rautatie- ja linja-autoasemaa.

Eikä tässä vielä kaikki. Kirjoista kiinnostuneiden kannattaa tulla Kuopioon myös kesän jälkeen. Marko Kilpi-fanit osaavat arvostaa Dekkariseikkalu-ohjelmapalvelun kaupunkiin tuomaa illanviettoa, jossa ratkotaan rikoksia Kilven uusimman romaanin pohjalta. Ja marraskuussa on vuorossa Kirjakantti-tapahtuma, jossa mm. julkistetaan Savonia-palkintoehdokkaat.

Toivottavasti näistä vinkeistä on iloa ja ennen kaikkea hyötyä. Haastan kaikki kynnelle kykenevät jakamaan omat kirjalliset tai muut matkavinkkinsä omista kotikaupungeistaan. Onhan kuumin kesäsesonki alkamaisillaan, joten kotimaan matkailu kunniaan!