Voimalauseita (Minna Canthin ja Marianne Cedervallin tyyliin)

Lupasin esitellä teille Minna Canth-paitani ja tässä se on:



Oikeastaan olin menossa ostamaan "Elämä on taistelua, ihanaa taistelua!"-paitaa, mutta jotenkin tulin kaupasta ulos tämän kanssa... ehkä kimaltelevien kirjaimien häikäisemänä? Ei se mitään, tämä sopii minulle hyvin, mutta vaatii oikean mielentilan ja päivän. Ei voi julistaa täydellistä itsellisyyttä ja rohkeutta, ellei myös tunne niin. Haluaisin muuten myös "Eläköön intelligentit miehet"-paidan, sillä sitä voisi pitää ihan joka päivä. Harmillisesti sitä ei taida olla enää myynnissä.

Mutta se vaatteista, siirrytään sitten naiskaksikkoon, joka myöskin vannoo voimalauseiden nimeen, nimittäin Marianne Cedervallin esikoiskirjan Mirjamiin ja Hervoriin.

Mirjam on joutunut aikoinaan mieskolmikon huijaamaksi, joutunut vuosien velkahelvettiin ja riitautunut sen seurauksena tyttärensä kanssa. Päästyään uudelleen jaloilleen Mirjam ostaa Gotlannista vanhan kappelin ja muuttaa sinne Lapin seitojen sukua olevan Hervorin kanssa. Ja kappas, inha miestrio sattuukin asumaan naapurissa. Naiset alkava punoa juonia ja päättävät kokeilla, voiko ajatuksen voimalla murhata.



Ajattelen sinua kuolemaasi saakka on ollut esillä monessa blogissa ja saanut pääasiassa myönteistä palautetta hauskana kesäkirjana. Siksipä aloin jo olla huolissani huumorintajuni, kirjallisen makuni ja jopa mielenterveyteni puolesta, kun ensimmäisten kymmenten sivujen aikana keksin kirjasta ainoastaan moitittavaa: vaikka ajatus ajatuksenvoimalla murhaamisesta tuntui takakannessa hauskalta, itse kirjassa se tuntui aluksi lähinnä typerältä. Samoin suomentajan ratkaisu käyttää suomalaisia murteita ruotsalaisten suussa tuntui omituiselta (ja minä siis puhun itse murretta ja puolustan niitä normaalisti henkeen ja vereen). Juuri kun ratkaisuun alkoi tottua, henkilöt unohtivat välillä murteensa kokonaan. Ja jos nyt annan tulla täyslaidallisen, ei kirjan rakenne tai juonen kuljetuskaan ollut kovin kummoista. Jos maailmankirjallisuuden klassikoja verrataan sinfonioihin, kulki tämä kohti vääjämätöntä loppuaan yksinkertaisesti jumputtaen kuin ruotsalainen teknohumppa. Lisäksi minua vaivasi hieman suunnan puute: onko kirja jännitys-, maagis-realistinen-, vai romanttinen romaani?

MUTTA HITTOLAINEN! Kaiken tämän jälkeen on sanottava, että kirja vei mukanaan, eikä lukemista olisi millään malttanut keskeyttää. Gotlannin vehmas ja värikylläinen kesä (olen jo vuosia haaveillut Gotlantiin matkustamisesta, eikä tämä kirja laannuttanut kuumetta yhtään) ja Cederwallin luoma pirullinen juoni muodostivat sellaisen yhdistelmän, ettei siitä voinut olla pitämättä. Eikä kaikilla edellämainituilla puutteilla loppujen lopuksi ollut enää lopussa mitään väliä. Onko kirjassa ainesta aina uudestaan ja uudestaan luettavaksi klassikoksi? Tuskin. Entä viihdyttäväksi lomapäivän lukemiseksi laiturinnokkaan? Aivan varmasti.

Kun kirja kaikkine vikoineen onnistuu pitämään lukijansa näin hyvin otteessaan, millaisia kirjoja Cedervall mahtaakaan kirjoittaa, jahka kerronta vielä tästä hioutuu ja kehittyy? Kysymys tuskin jää retoriseksi, sillä Cederwall on jo luvannut Mirjamin ja Hervorin tarinalle jatkoa. Moni varmasti haluaa palata heidän rempseään seuraansa.

Käy lukemassa myös Lumiomenan, Leena Lumen, Kirsin, Susan ja Jennin arviot.

Ps. Koska sekä minä että Minna kannatamme tasa-arvoa, siirryn seuraavaksi naisveijareiden seurasta erään tunnetun miesveijarin seuraan :)

Kommentit

  1. Kiva paita!!!

    Lopetin muuten itse puolisen tuntia sitten tuon saman kirjan lukemisen. Annan muhia yön yli ajatuksissa ja huomenna kirjoitan arvostelua. Mutta hitusen olin odottanut kirjalta enemmän..mutta sitten taas toisaalta se kuitenkin vei mukanaan. Tosiaankin oiva kesäkirja monenlaisille lukijoille!

    VastaaPoista
  2. Oiva kesäkirja, se on oivallinen tiivistys tuosta kirjasta. Minäkin annoin palautetta tuosta omituisesta murteen käytöstä, vaikka samoin kuin sinä olen intohimoinen murteiden puolustaja. Mietin myös, mitenköhän Cedervall saa näistä naisista sarjan? Idea ajatusmurhista kantoi jotenkuten tämän kirjan läpi, mutta seuraavassa on oltava jokin muu juju, vai mitä?

    Canth-paitasi on hieno! Harmillisesti Canth-tietopakettini on työpaikan hyllyssä, joten en voi tarkistaa, mutta muistini mukaan tuo intelligenttien miesten ylistyslause jatkuu alkuperäisessä muodossa jotenkin niin, että muunlaiset miehet voikin sitten surutta listiä tms. ;) Minna ei paljoa kaihdellut!

    VastaaPoista
  3. Tuo paita on hieno. Ja sitä Eläköön intelligentit miehet-paitaa ei toden totta ole enää myynnissä. Äitini oli siis onnekas, kun hankki paidan silloin tuoreeltaan. :) Ja juuri häneltä sain omankin paitani.

    Olen aika samaa mieltä Cedervallin kirjasta, mutta taisin pitää siitä enemmän kuin sinä. Minulla oli kirjaa lukiessani jonkinlainen lukutyhjiö ja siksi tuo tarina veti mukaansa ja vei tyhjiön pois. Nyt olen onneksi lukenut jo fiksumpaa kirjallisuutta. Mutta tällaiselle tarinalla oli omalla kohdallani tilausta ja kesäkirjana romaani on mitä mainioin. Murre häiritsi minuakin, mutta enpäs huomannut sen puuttumista kirjan loppupuolella.

    VastaaPoista
  4. Susa, ihan samat fiilikset. Jotenkin en odottanut ihan tällaista, mutta lopulta kuitenkin tykkäsin.

    Kirsi, minäkin mietin sitä, miten naisten tarina jatkuu. Toivon, että aivan toisenlaisissa merkeissä. Tai melkein lukisin mieluummin Cedervallilta jotain aivan muuta, sillä kirjoittaa hän osaa. Mutta ehkäpä kirjailijalla on jo valmiiksi mielessään luonteva jatko?

    Aivan mahtavaa, jos lause tosiaan jatkuu jotenkin noin! Minna ei tosiaan sanojaan säästellyt tai sievistellyt (vähän samaa oli muuten Hervorissa!) :D

    Katja, murre katosi aina paikoitellen ja palasi sitten taas. Huomasin sen siitä, kun muutaman kerran havahduin siihen, ettei murre enää häiritse ja kun luin dialogia taakse päin, huomasin, ettei esim Sylve sitä käyttänytkään... mutta jatkoi sitten taas kohta snää-tyylillä. Tämä on varmasti hyvä nollauskirja, kevyttä ja mutkatonta lukemista, josta on hyvä jatkaa eteenpäin. Ja onneksi pääsit tyhjiöstä eroon!

    VastaaPoista
  5. Hieno paita! Ja tottakai Eläköön intelligentit miehet -paita, sillä emmehän muita edes tunne;-)

    Klassikoksi tästä kirjasta ei ole, mutta tarvitaan myös ns. lomakirjoja. Tämä puolustaa paikkaansa jossain kohdin elämän keventäjänä. Ja kansi on todella kaunis ja nimi osuva.

    VastaaPoista
  6. Hieno paita, yhdyn kehuihin!

    Ja mitä Cedervallin kirjaan tulee, yhdyn moitteisiisi. :) Luin kirjan eilen loppuun ja olin vakaasti aikeissa kirjoittaa siitä tänään. En kykene, minulla on kirjoitustyhjiö. :) Pidin kyllä kirjasta tietyllä tavalla, toisaalta taas en, ja kokonaisuutena se ei oikein koskettanut ollenkaan. Niinpä kypsyttelen vielä tovin, mitä siitä sanoisin. ;)

    Kiitos Kuopio-postauksesta, tuli matkakuume!

    VastaaPoista
  7. Kykeninkin kirjoittamaan ja linkitin tähän arvioon. :)

    VastaaPoista
  8. Lisään linkit Jennille ja Susalle! Jenni, tervetuloa Kuopijoon:)

    VastaaPoista
  9. Kiva paita ja kirjasta mielipiteeni käy tosi paljon yksiin sinun kanssasi.

    Epälooginen tarina ja arkipäiväinen kieli ja silti kiva ja koukuttava luettava; vähän omituiseltahan tuo kuullostaa, mutta niin vaan oli.

    VastaaPoista
  10. Erja, hauskan ristiriitainen kirja :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit