Tommy Orange: Harhailevat tähdet

 

Ylisukupolvinen tarina alkaa 1860-luvulta. Ainoa Sand Creekin verilöylyn selviytyjä on nuori mies, joka ottaa nimekseen Jude Star. Starista alkaa sukupolvien ketju, joka toisaalta kertoo alkuperäiskansojen alistamisesta, mutta yhtä voimakkaasti siitä, kuinka cheyenne-heimon perintö kaikesta huolimatta, osin sattumienkin kautta, välittyy sukupolvelta toiselle.

Harhailevat tähdet on kirjailija Tommy Orangen toinen romaani ja sen tapahtumat linkittyvät kovasti kehutun Ei enää mitään -esikoisromaanin tapahtumiin. Kyseessä on kuitenkin itsenäinen teos, ja vaikka en ole tuota esikoista lukenut, tuntui tarina toimivan hyvin ilmankin. Toki jotakin olisin varmasti ymmärtänyt enemmän tai paremmin ensimmäisen kirjan pohjalta.

Erityisesti pidin kirjan alkupuolesta. Starin ja hänen poikansa tarinat koskettivat, samoin amerikkalaisen valkoisen miehen hegemonian kuvaus. Siinä oli jotakin samaa kammottavuutta kuin USAssa on nähtävissä tänä päivänä. Mitä lähemmäksi kirjassa tultiin tätä päivää, sitä enemmän keskittymiseni alkoi herpaantua, ja minun piti jatkuvasti muistutella mieleen, kuka henkilöistä oli kukakin ja mikä heidän suhteensa toisiinsa oli. Nyt kun kirjan loppuun saattamisesta on jo pari viikkoa, huomaan jälleen unohtaneeni osan henkilöiden nimistä.

Kirjan esittelytekstissä romaania kutsutaan sydäntäsärkeväksi, mutta oma tunnereaktioni ylsi korkeintaan sydämen aristukseen asti. Tämä on hyvä uutinen heille, jotka kavahtavat liian rankkaa kerrontaa. Toki rankkoja tapahtumia ja surkeita ihmiskohtaloita riittää, mutta Orangen kerrontatyyli etäännyttää tapahtumista sopivasti. On hyvä, ettei kaikkea ei selitetä puhki. Mitä tapahtuu Starille, hänen pojalleen tai puolestaan tämän lapsen äidille - jotakin kerrotaan, mutta osa jää myös lukijan mielikuvituksen varaan. Tämä kuvaa todellisuutta erinomaisesti. Emmehän tunne meitä edeltävien sukupolvien kokemuksia ja kohtaloita koskaan täydellisesti  - ja vielä enemmän tämä on totta alkuperäiskansojen kohdalla, kun yhteys heimoon, sen kulttuuriperinteeseen, uskontoon jne. on pyritty katkaisemaan tietoisesti.

Se, mistä taas en niinkään välittänyt, oli Orangen suosima epäsuora kerrontatapa. Esimerkiksi suoraa dialogia ei juuri ole, vaan kukin kertoja eri sukupolvessa kuvailee tapahtumia ikäänkuin itsensä ulkopuolella, tarinaa itsestään kertoen. Tämä etäännyttää tapahtumista omaan makuuni vähän liikaakin. 

Tommy Orange on sekä cheyenne- että arapaho-heimojen jäsen. Hän kutsuu itseään cityintiaaniksi ja kertoo myös kirjojensa kertovan sellaisista. Orangen kaltaisten kirjailijoiden romaanit tuovat kaivattua vastapainoa "amerikkalaisen unelman" kuvauksille, joka on monelta osin ihan konkreettisesti luiden päälle rakennettu. Kirjaa lukiessa minulle tuli kuitenkin tunne, että tämä romaani on ennen kaikkea kirjoitettu toisille alkuperäiskansojen jäsenille ja muille alistetuille ja marginaaleihin ahdetuille ihmisryhmille. En kerta kaikkiaan voi saada kiinni samoista merkityksistä ja tunnereaktioista kuin he, joita tapahtumat suoraan koskettavat. Ja tämä on aivan ok. Astun mielelläni sivuun, luen ja yritän oppia uutta.

Tommy Orange: Harhailevat tähdet (Wondering Stars 2024) 
Aula & co 2026
Suomennos Terhi Kuusisto
Äänikirjan kesto 11h 18min
Äänikirjan lukija Martti Ranin