Mikael Niemi: Silkkiin kääritty kivi



Tämän kevään ehkä tärkein tai ainakin eniten odottamani kirjallinen merkkitapaus on Mikael Niemen uusi romaani. Niemen Populäärimusiikkia Vittulajänkältä on milleniaalien sukupolvikokemus ja olen rakastanut Niemen tapaa kirjoittaa ja kuvailla asioita aina sieltä vuodesta 2001 asti. Lasken Niemen mielessäni samaan raskaaseen sarjaan Kjell Westön kanssa. Olkoonkin, että Westö on Niemeä huomattavasti urbaanimpi, koen jotakin sukulaissieluisuutta miesten tuotantojen välillä. Ehkä se on ennen kaikkea kerronnan tapa: suurten tarinoiden luominen eleettömällä tyylikkyydellä. Kenties osansa on myös sillä, että molemmat kirjoittavat ruotsiksi, mutta hyvin suomalaisia tarinoita.

Niemen uutuusromaania, Silkkiin käärittyä kiveä (Sten i siden), on ehditty jo tituleerata ruotsalaiseksi vastineeksi Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogialle. Vertaus on aika kova, mutta ymmärrän, mistä se kumpuaa. Kyseessä on ilman muuta työläisromaani ja kuvaus siitä, kuinka maaseudun torpparit ja muu työväki nousevat vaatimaan oikeuksiaan tietyömaan halkaistessa kylää. Raskasta työtä nälkäpalkalla ja vailla työturvallisuutta tekevä köyhälistö menee lakkoon. Samalla poliittiset jakolinjat halkaisevat 1930-luvun kyläyhteisön ja paljastavat menneet kaunat, epäluulot ja epäoikeudenmukaisuuden tunteet.

Pajalassa ja Pentinkulmassa on siis eittämättä paljon samaa. Yhteistä on myös teemaan sukeltaminen yhden suvun vaiheiden kautta. Veljekset Wilhelm ja Eino saavat eteensä hyvin erilaiset elämän pelikortit. Wilhelm perii talon, nousee mahtimieheksi ja lestadiolaissaarnaajaksi. Einosta tulee torppari, joka epäonnistuneiden afäärien vuoksi vajoaa köyhyyteen ja löytää oman uskonsa tulipunaisesta kommunismista. Ja koska eletään 1930-lukua, kansallissosialismi saapuu Pajalaankin lyömään lisää kiilaa jo ennestään tulehtuneisiin sukulaisuussuhteisiin.

Osin Silkkiin kääritty kivi myös eroaa Pohjantähdestä, ollen leimallisesti 2020-luvun kaunokirjallisuutta. Tämäkin romaani alkaa vetävästi 2000-luvulta, ja kaivurin kauhaan osuneista ruumiin jäänteistä. Mikä arvoitus piilee tuntemattoman vainajan taustalla? Tarina etenee eri aikatasoissa niin, että Einon lapsenlapsen Davidin ja hänen lapsensa Siwin vaiheita ja ylisukupolvista taakkaa seurataan 1970- ja 1990-luvuilla. Täytyy sanoa, että toisinaan tämä kovin muodikas eri aikatasoissa kirjoittaminen on puuduttavaa. Ikään kuin kirjailija ei luottaisi lukijan kykyyn eläytyä historiallisiin tapahtumiin ilman niiden tuomista lähemmäs lukijan omaa aikaa. Tässäkin tapauksessa koin Davidin ja Siwin osuudet vähän irrallisiksi. Wilhelmin, Einon ja heidän perheidensä tarina on niin häikäisevästi kerrottu, että se olisi kyllä yksistään riittänyt. Toki ratkaisu tarjoaa paremmat mahdollisuudet tuoda esiin tiettyjen tarinakulkujen ja henkilöiden tekemien valintojen dramaattisuutta ja kauaskantoisuutta.

Mutta mitäpä näistä, kokonaisuus kipuaa silti roimasti kiitettävän puolelle. Kaiken kaikkiaan Silkkiin kääritty kivi on hieno romaani ja selvää modernia klassikkoainesta. Kuuntelin ahneuksissani kirjan äänikirjana, ja tiesin jo heti alusta sen olevan ei-ihanteellinen ratkaisu, sillä rakenne on varsin haastava kuunteluformaattiin. Parhaimmillaan Niemen ilmaisuvoima on varmasti itse luettuna. Mutta näinkin teos lunasti kovat odotukset. Tulen vielä varmasti jossakin vaiheessa palaamaan tämän romaanin pariin uudelleenkin.

Mikael Niemi: Silkkiin kääritty kivi (Sten i siden 2023)
Like 2025
Kääntäjä Jonna Joskitt-Pöyry
Äänikirjan lukija Toni Kamula
16h 14min



Kommentit

  1. Kuulostaapa kiinnostavalta varsinkin, kun tulee verratuksi Linnan upeaan trilogiaan. Jokin työläisromaaneissa viehättää varmaan siksikin, koska niiden äärellä tulee usein pohtineeksi omia juuria.
    Mietin postaustasi lukiessasi sitäkin, miten eri aikoina on erilaisia uhkia, joiden edessä taivutaan tai noustaan vaatimaan muutosta. Meillä päin on nyt vireillä useampi tuulivoimahanke, ja siinä on kovasti ihmisiä jakava aihe. Senkin vuoksi olisi kiintoisaa perehtyä tähän ja kuulostella, miten aikanaan on jakolinjoja aiheuttavista kiistakapuloista selvitty – tai onko selvitty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuulivoima on tosiaan sellainen aihe, joka herättää todella voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan tällä hetkellä. Ehkä se on vähän verrattavissa maantien tai rautatien rakentamiseen, vaikka toki liikenne ja energiantuotanto eri asioita ovatkin. Mutta molemmissa tuodaan ulkoapäin keskellä luontoa jotakin, joka muuttaa maisemaa vääjäämättä.

      Poista
  2. Minua ei nyt millään jaksa tällä kertaa kiinnostaa mikään Linnaa vähänkään muistuttava. Vika ei ole Linnassa vaan päässäni, joka ei nyt juuri kykene vastaanottamaan maailman kurjuudesta mitään uutisten lisäksi.

    VastaaPoista
  3. Tämä on minulla lukulistalla aivan ehdottomasti, sillä Mikael Niemi on tulossa Helsinki Litiin toukokuussa. Niistä keskusteluista saa niin paljon enemmän irti, jos kirja on luettuna etukäteen.
    Olen myös kerran tavannut Mikael Niemen, oikein symppis kaveri. Mitään en ole häneltä aiemmin lukenut, mutta uskon sinua ja odotukset ovat kovat, sillä rakastan Pohjantähteä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oo, sinulla onkin sitten monta hyvää kirjaa odottamassa, jos tykästyt Niemen tyyliin (luulen, että pidät)!

      Poista

Lähetä kommentti