Anna Brotkin: Aikuiset - The Bible

Jotkus pienet asiat jäävät harmittamaan. Yksi sellainen on, etten mennyt kirjamessuilla juttelemaan Anna Brotkinin kanssa. Tutkiskelimme pitkän aikaa kirjoja samalla ständillä, mutta en lopulta rohjennut lähestyä suuresti ihailemaani käsikirjoittajaa. Siihen on noin kaksi syytä: 1) on lievästi epäilyttävää väijyä pahaa aavistamattomia ja kirjoja rauhassa katselevia ihmisiä ja hyökätä sitten kimppuun 2) en oikein keksinyt järkevää sanottavaa. 

On nimittäin niin, että olen Aikuiset-tv-sarjan suhteen hyvinkin myöhäisherännäinen. Olin katsonut kaikki kolme kautta putkeen vasta joitakin viikkoja ennen kirjamessuja, enkä ollut ehtinyt makustella tuntemuksiani riittävästi. Ensimmäisen kauden puoleen väliin en pitänyt sarjasta paljoakaan. Se tuntui liian kaupunkilaiselta, mikä taas sai minut tuntemaan itseni liian maalaiseksi JA liian vanhaksi. Lisäksi päähenkilö Oona tuntui aluksi ihan uskomattoman ärsyttävältä. Vasta pikkuhiljaa aloin lämmetä sekä sarjalle että Oonalle.

Olen joskus itse saanut sellaisia "jossakin vaiheessa ajattelin, että ihan kauhee, mutta sitten lopulta tykkäsin" -tyyppisiä, kehuiksi tarkoitettuja palautteita ja ne ovat jättäneet minut lähinnä hämmennyksen valtaan. Siksi ajattelin lokakuussa, että jos minulla ei kertakaikkiaan ole mitään järkevämpää sanottavaa, on parempi olla sanomatta mitään.

Mutta nyt, luettuani Aikuiset - The Bible -fanikirjasta Brotkinin ajatuksia tiedän, että luultavasti hän olisi pitänyt sanomaani oikeasti kohteliaisuutena. Nimittäin yksi tekijöiden kantavista alkuvaiheen päätöksistä oli, että tehdään sarjaa rohkeasti tietylle nichelle: nuorille aikuisille ja kaupunkilaisille. Ja jos omaa juttua tehtäisiin tinkimättömästi ja aitoudella, ehkä silloin saavutetaan jotakin niin yleistä, että kuuluisa Pihtiputaan mummokin innostuu?

Ajatus on yhtä aikaa niin luonnollinen, mutta niin mullistava, että nyt vain mietin, miksi kaikkea käsikirjoittamista ja ylipäänsä tuotantoja ei tehdä juuri omista lähtökohdista käsin: aitoudella ja tunteella, ei laskelmoiden?

Itselleni fanikirjan tärkeintä antia olivatkin paitsi Brotkinin myös muiden keskeisten tekijöiden ajatukset siitä, miten ja miksi sarjaa on tehty ja mitä se itse kullekin on merkinnyt. On helppo huomata, että on merkinnyt ja paljon. Monet sarjan näyttelijöistä ovat uransa alussa, sarjan kuvausten alkaessa vasta opiskelijoita, joten ei liene liioiteltua sanoa näyttelijöiden kasvaneen yhdessä roolihahmojensa kanssa sekä ihmisinä että näyttelijöinä.

Paitsi että on se oikeastaan vähän väärin sanottu tässä yhteydessä. Yksi Brotkinin ja kumppaneiden teemoja on ollut kamppailla kehitysodotuksia vastaan. Aikuisissa roolihahmot saavat olla keskeneräisiä, kellua arjessa, paeta sitä, taantuakin ja se kaikki on ok. Oonan hahmo on tästä erinomainen esimerkki. Luulen, että juuri siitä syystä sarjasta on tullut monelle tärkeä ja samaistuttava.

Sivumäärällisesti suurin osuus kirjasta on jaksojen käsikirjoituksilla. Koska katsoin sarjan uudestaan aivan vastikään ja oli minulla tuoreessa muistissa, luin dialogeja vähän harppoen, lähinnä bongaten Brotkinin lisäämiä huomioita esimerkiksi poistetuista kohtauksista, tai siitä, mihin jossakin kohtauksessa viitataan. Näistä viittauksista olisin lukenut mielelläni enemmänkin, niitä nimittäin vilisee sarjassa todella paljon ja varmasti moni on jäänyt huomaamatta. Oli myös kiehtovaa huomata, kuinka valmista kamaa käsikirjoitukset ovat. Tästä pisteet niin käsikirjoittajalle kuin näyttelijöille ja muulle työryhmälle. Yksi sarjan ehdottomia vahvuuksia on dialogin luonnollisuus, välillä sitä ihan todella unohtaa, että kyseessä ovat repliikkejään lausuvat näyttelijät, ei keskenään sanailevat kaverukset. Useimmat valmiissa lopputuloksessa näkyvät nyanssit on kuitenkin kirjoitettu jo käsikirjoitukseen.

Kirjaan on ripoteltu myös behind the scenes -kuvia kaikilta kausilta sekä kartalle merkittynä sarjan keskeisimpiä tapahtumapaikkoja Kalliossa. Erityistä huomiota saa myös musiikki, mikä on hyvä, sillä musiikkivalinnoilla on sarjassa huomattavasti suurempi rooli kuin televisiosarjoissa keskimäärin.

Aikuisten raamattu on fyysisestikin tuhti ja näyttävä teos ja tietopaketti sarjan faneille. Lisäksi voisin suositella sitä esimerkiksi käsikirjoittamisesta, näyttelemisestä, tuottamisesta tai ohjaamisesta haaveileville. Kirja päästää nimittäin kurkistamaan kulissien taakse ja näkemään vilauksen siitä, mitä kaikkea tv-sarjan tekemiseen liittyy ja kuinka monien eri ammattilaisten työpanosta siinä tarvitaan. Ja toisaalta valaa uskoa siihen, että nuorella ja suhteellisen kokemattomallakin tuotantoryhmällä voidaan saada hienoa jälkeä aikaan.

Tiedättekö muuten, kuka on oma suosikkini sarjan hahmoista? Voin myöntää olevani sen verran aikuinen, että samaistun kaikista vahvimmin Oonan isään Markkuun :)

Entä kuka on sinun suosikkisi? Ja mitä mieltä olet Aikuisista?

Anna Brotkin: Aikuiset - The Bible
WSOY 2022
415s.