Muutamia kevään elokuva- ja sarjavinkkejä

Ehtiikö tai malttaako kukaan katsoa sarjoja tai televisiota nyt kun kevät viimeinkin on alkanut?

Ainakin itselläni aikaa menee pihalla puuhastellessa. Mutta toisaalta tiukka työtahti aina verottaa lukuintoa ja vastaavasti houkuttelee helpommin sulateltavien taidemuotojen pariin. Siksi kuluneen kuukauden aikana on tullut katsottua enemmän elokuvia ja sarjoja kuin koko talvena yhteensä! Ehdinpä pitkästä aikaa jopa ihan leffateatteriinkin.

Eiffel (2021, parhaillaan leffateattereissa)

Menin katsomaan Eiffeliä tietämättä elokuvasta etukäteen juuri muuta kuin mitä nimestä voi päätellä. Löyhästi totuuteen perustuva elokuva esittää yhden version siitä, miksi Gustave Eiffel lopulta päätti rakentaa kolossaalisen monumentin Pariisiin, vaikka ei ollut hankkeesta ensi alkuun lainkaan kiinnostunut. Onko kyseessä todella nuoruudenrakkauden muistomerkki, sitä ei kukaan todellisuudessa tiedä. Adrienne Bourgès kuitenkin todella on ollut olemassa ja ilmeisesti heillä myös on ollut rakkaussuhde ennen Eiffelin avioitumista.

Sen sijaan kiistattomammin totuudenmukainen lienee tornin suunnittelu- ja rakennusprosessi. On aika huikeaa miettiä, millainen voimanponnistus rakennelma on 1800-luvulla ollut. Ja helppo myös kuvitella, että kaikkien pariisilaisten mielestä järjettömän suuri, keskeneräinen, teräselementeistä rakennettu tornin raakile ei ole ollut toivottava lisä kaupungin yleisilmeeseen.

Loppu tietenkin on historiaa. 22 miljoonaa maksanut elokuva on visuaalisesti komea, ja pääsee oikeuksiinsa valkokankaalta katseltuna. Sen lisäksi sinänsä tavanomaista rakkaustarinaa pitää kasassa karismaattinen pääpari: Romain Durais Gustavena ja ihana Emma Mackey (mm. Sex Education -sarjasta tuttu näyttelijä, kts. alla) Adriennena.

Sex Education (Netflix 2019-)

Hämmentyneenä huomaan, että en ole yhdessäkään Netflix-vinkkipostauksessa hehkuttanut Sex Educationia, joka sentään on yksi viime vuosien lempisarjoistani. Korjataan vahinko nyt.  Jos löydät tämän helmen vasta nyt, on todellista herkkua tarjolla jo kolmen kauden verran. 

Sarjassa on ehkä jotain samaa raja-aitojen rikkomista kuin Sinkkuelämässä 1990-luvun lopulla. Moordalen kouluun sijoittuva teinikomedia voi äkkiseltään vaikuttaa tavanomaiselta high school -ihmissuhdedraamalta, mutta on kyllä kaikkea muuta. Päähenkilö Otis (Asa Butterfield) ei ole millään muotoa suosittu tai katu-uskottava koulunsa sosiaalisessa arvoasteikossa. Hänen äitinsä kuitenkin sattuu olemaan seksuaaliterapeutti (jumalainen Gillian Andersson), joten tunneälyltään kehittynyt Otis on monissa teinejä kiehtovissa kysymyksissä huomattavasti koulukavereitaan valistuneempi. 

Emma Mackeyn esittämä Maeve ehdottaa nuorten oman seksuaaliklinikan perustamista käytöstä poistettuun ulkohuussirakennukseen. Ja koska Maeve sattuu olemaan Otisin mielestä kuolettavan ihana ja upea, tämä suostuu.

Kiero ja kuvia kumartelematon huumorintaju, tabujen rikkominen sekä Moordalen omintakeinen, vaikeasti aikajatkumolle asettuva pikkukylä omintakeisine asukkaineen on hurmaava yhdistelmä!

Promising Young Woman (Viaplay 2020)

Tästäkään elokuvasta en tiennyt mitään etukäteen. Mieheni totesi vain, että tämä sinun pitää nähdä, tykkäät varmasti. Ja oikeassa oli. Cassandra (Carey Mulligan) on kolmekymppinen nainen, joka on vähän jämähtänyt elämässään. Hän asuu vanhempiensa luona, tekee töitä kahvilassa, lääkis on jäänyt kesken, parisuhdetta ei ole. 

Mutta Cassiella on salattu elämä. Iltaisin hän lähtee baariin, esittää selvästi päihtynyttä ja jos joku hyväksikäyttäjämies poimii hänet mukaansa - noh, sanotaanko niin, että hänelle saattaa käydä huonosti.

Juuripa muuta en juonesta haluakaan paljastaa, sillä se kannattaa ehdottomasti kokea itse. Sen vain totean, että olen elokuvan katsomisen jälkeen jo leikannut itselleni Cassie-otsiksen ja laitattanut Cassie-kynnet. Toivottavasti samaistuminen ei etene pitemmälle! 

Amman Cassie-versio!

Jukka Lindströmin sivuhistoria (Yle Areena 2022)

Jukka Lindströmin huumori on purrut minuun ennenkin, mutta tätä sarjaa katsoessani olin muutamaan otteeseen kirjaimellisesti pudota sohvalta nauraessani. 

Vuoteen 2035 sijoittuva näennäisdokumentti kertaa vaihtoehtoisessa tulevaisuudessa 2020-luvun tapahtumia. Vuonna 2035 Yle on muilta osin lakkautettu, tehtävänä on enää tehdä historiadokumentteja. Mistä lakkautus johtuu, sekin lopulta selviää sarjan lopussa.

Satiiri on Noin viikon uutisista tutusti viiltävää ja tarkkaa, mutta nyt kierroksia on otettu vielä enemmän. Osansa saavat poliitikot ja puolueet, someinfluensserit, urheilijat mutta myös me ihan tavalliset ihmiset. Seurasin myös ihaillen sitä, kuinka paljon resursseja tekemisessä on ollut. Mukana on pitkä liuta paitsi koomikkoja esiintymässä ja käsikirjoitustiimissä myös maan eturivin näyttelijöitä mitä poskettomimmissa rooleissa.