Elina Annola: Kunnes kukkivat puut

Joskus aloittaa kirjan lukemisen kuvitellen aika tarkkaan tietävänsä, millainen teos on, mutta saakin huomata erehtyneensä. Kustantamon esittelyn perusteella odotin Elina Annolan Kunnes kukkivat puut -esikoisromaanin olevan kevyempi ja kuplivampi kuin mitä se oli. Ja sen perusteella, mitä olen toisten kommentteja seurannut, en ole ollut harhani kanssa yksin, esimerkiksi Kirjakaapin kummitus kirjoitti samasta asiasta.

Asiassa on puolensa jos toisensa. On kyllä lähtökohtaisesti aina pelkästään hyvä asia, jos romaani onnistuu yllättämään lukijansa. Toisaalta, jos on henkisesti valmistautunut heittämään laiturinnokassa aivot narikkaan, matkaten kesäiseen Helsinkiin ja Pohjanmaalle, Emilian kohtalokkaaksi muuttuvaa unelmien kesää seuraamaan, saattaa myöskin pettyä.

Itse en pettynyt, mutta kieltämättä minulla meni aikani ihmetellessä, millaista teosta oikeastaan luenkaan. Tai kuuntelenkaan, sillä kuuntelin sen äänikirjana Sari Haapamäen erinomaisesti lukemana. Ehkä formaatillakin oli osuutensa asiaan. Ehkä en ollut skarpeimmillani. Ja varmasti lukijan oli myös ainakin osittain tarkoituskin hämmentyä. Vähän aikaa piti siis kuulostella, että mikähän homma on tämä, mutta sitten tarina imaisi mukaansa.

Kertomus etenee kahdessa aikatasossa. Toisaalta Emilian, unelmiensa kesälomaan valmistautuvan opettajan parin vuoden takaisessa nykyhetkessä, toisaalta hänen tätinsä Aurin päiväkirjassa 1970-luvulta.

Emilialla on uusi rakkaus, kohta uusi koti, uusi elämä ja kokonainen kesäloma ystävien kanssa edessä. Mutta sitten Auri kuolee Pohjanmaalla.

Emilian ja Aurin tarinat alkavat limittyä toisiinsa. Mutta miten, sitä en tohdi paljastaa, sillä toivon, että saatte kirjaa lukiessanne olla yhtä hämmentyneitä kuin minäkin olin.

Elina Annola on siviiliammatiltaan äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja, mikä tietysti näkyy ja kuuluu kielessä. En tiedä, onko aukkoinen ollenkaan sopiva tai edes korrekti termi, mutta se minulle kirjaa kuunnellessa tuli mieleeni. Sanat jättävät paljon merkityksiä rivien väleihin, lukijalle oivallettaviksi. Ehkä kirjailijan tausta näkyy myös Lauri Viidassa, sillä hänen roolinsa on tarinassa varsin merkittävä.

Loppua kohti tarina tiivistyy ja kirjailija onnistuu taitavasti luomaan dramaattisen jännitteen, joka hipoo tunnelmaltaan jopa trillerimäisyyttä. Vähän samaan tapaan kuinka Hitchcock tiivistää tunnelman äärimmilleen kuvaten ihmismieltä ja pään sisäisiä liikkeitä ulkoisen jännityksen sijasta.

Kunnes kukkivat puut käynnistyy ehkä verkkaisesti, mutta maltti tässä tapauksessa kannattaa. Esikoisromaani on hillityn hallittu ja taidokas kokonaisuus, joka on ehdottomasti tutustumisen arvoinen teos.

En lainkaan ihmettelisi, vaikka se olisi korkealla loppuvuoden esikoisromaanimittelöissä.

Elina Annola: Kunnes kukkivat puut
Bazar 2022 (äänikirja)
Kesto 11h 54min
Lukija Sari Haapamäki