Laura Andersson: Kuolema Kulosaaressa

Kun päätin tänä keväänä lukea kirjoja Stadi vs. Lande -teemalla, oli itsestäänselvyys, että lukulistalla olisi myös Laura Anderssonin uutuusdekkari Kuolema Kulosaaressa. Kirja avaa Lili Loimola ratkaisee -dekkarisarjan.

En ole kovin kylmäpiirteisten dekkarien ystävä, vaan cosy crime on enemmän mieleeni. Ihan erityisesti vanhana Komisario Palmujen ja Sherlock Holmesien fanina historiallinen ulottuvuus saa mielenkiintoni heräämään. Sotien jälkeiseen Helsinkiin sijoittuva dekkari tuntuikin olevan aika lailla mittatilaustyönä omaan makuuni tehty.

Toisin kuin Palmuissa, nyt salapoliisi on nuori nainen, Lili Loimola, joka palaa sodan runtelemaan Helsinkiin Amerikasta. Kotimatkalla hän on paitsi tutustunut aviomieheensä Rikuun myös tullut ratkaisseeksi erään rikostapauksen. Koska jotakin täytyy tehdä elääkseen, miksei voisi olla salapoliisi?

Ensimmäinen Lilin ja Rikun asiakas haluaa, että pariskunta hankkii takaisin arkaluonteiset kirjeet erään kulosaarelaisen miljonäärin hallusta. Kun Lili ja Riku uivat seurapiireihin tehtävänsä suorittaakseen, he sekaantuvat rikosvyyhtiin. Kartanon palvelustyttö on nimittäin kadonnut. Vaikka talonväki ei tunnu olevan asiasta kummissaan, palvelustyttöjä kun karkailee tuon tuostakin, Lilin vaisto sanoo, että jokin on pielessä. Ja hän on oikeassa.

Kuolema Kulosaaressa on letkeää ja lempeää kerrontaa, joten ei tarvitse pelätä, että kirjan tapahtumat tulisivat painajaisina uniin. Mutta näennäisestä leppoisuudesta huolimatta tarinaan on piilotettu myös vakavaa asiaa.

Andersson on punonut taitavasti mukaan ajankuvaa, kuitenkin ilman, että se tuntuisi päälleliimatulta, vaan olennaisesti tarinaan kuuluen. Yksi keskeisimmistä asioista on juuri päättynyt sota. Sotainvalideja on paljon, osalla on rikki jokin osa kehosta, osalla mieli, joillakin molemmat. Eletään säännöstelyn alla, joten tavarasta on pulaa ja huoneenvuokralautakunnat säännöstelevät tarkasti sitä, kuinka paljon neliöitä ihminen tarvitsee käyttöönsä, jotta asuntopulasta kärsivä kaupunki saisi majoitettua kaikki asukkaansa.

Toinen kiinnostava aikaa kuvaava ja nykypäivän lukijaa puhutteleva teema on homoseksuaalien asema. Sodan jälkeen homoseksuaalit tapasivat toisiaan puistoissa, mutta yllä häälyi aina uhka poliisiratsiasta ja kiinnijäämisestä. Rikosoikeudelliset seuraamukset olivat yksi uhkakuva, mutta varsinkin ns. paremmissa piireissä sosiaalinen paine ja ihmisten tuomio painoivat vaakakupissa ehkä sitäkin enemmän.

Käänteitä romaanissa riitti. Siitä huolimatta olin aika hyvissä ajoin kartalla siitä, kuka mahdollisesti olisi murhaaja, mutta se johtuikin siitä, että juoni toi mieleeni erään saippuasarjajuonen vuosikymmenten takaa. Joka tapauksessa syyllisen paljastuminen ei häirinnyt kokemusta ollenkaan, enhän toki voinut olla aivan varma lopputuloksesta.

Kuuntelin kirjan äänikirjana, jossa oli kaksi lukijaa. Lilin osuudet luki Elena Leeve ja Rikun Mikko Kauppila. Aiemminkin olen tainnut mainita, että pidän tällaisista useamman kuin yhden lukijan ratkaisuista ja varsinkin näkökulmatekniikalla kirjoitettuihin romaaneihin se sopii ihan erityisen hyvin.

Laura Andersson: Kuolema Kulosaaressa
Otava 2022
Äänikirjan kesto 12t 26min