Tanssiteatteri Minimi: Irtikytkentä

 

Hevosen pää, takapää ja kouluttaja. Kuva Tanssiteatteri Minimi.

Viime perjantaina minulle ja tyttärelleni tarjoutui ensi kertaa tänä vuonna mahdollisuus tanssiteatteriin, kun Tanssiteatteri Minimi kutsui katsomaan Irtikytkentä -esitystä. Teos ei ole varsinaisesti lasten esitys, mutta hyvin isommille lapsille ja nuorille soveltuva teos, sillä se perustuu tanssin ohella nykysirkukseen.

Irtikytkennän lähtökohdassa on jotakin sellaista sopivan kreisiä ja absurdia, mistä aina pidän. Esityksessä on kolme henkilöä: sirkushevosen etupää, takapää ja hevosen kouluttaja. Irtikytkentä tapahtuu heti alussa: hevosen pää (sirkustaitelija Saana Leppänen) uhkuu machoa energiaa ja haaveilee cowboy-elämästä. Takapää (sirkustaiteilija Armas Lintusaari) taas olisi elementissään Voguen kannessa ja catwalkeilla.

Hevosen kouluttaja (Noomi Forslund) puolestaan tuntee yksinäisyyttä ja kadehtii hevosenpuolikkaiden keskinäistä yhteyttä. Entä jos hänestäkin tulisi sirkushevonen? Mutta kolmannen pyörän osa on karu, joten kouluttaja päättää sahata itsensä kahtia.

Viime aikoina mielessä on enemmän ja vähemmän koko ajan pyörinyt sota ja kauheudet, joita Ukrainassa tällä hetkellä koetaan. Ennen esitystä vannotin itseäni, etten ala analysoimaan teosta maailmanpoliittisessa kontekstissa, sillä niin sitä ei ole tehty tai tarkoitettu. Vaikka kyllä ajankohtaisuuttakin teoksesta löytyy: ohjaaja Meri-Maija Näykki on halunnut tuoda teoksessa esille koronavuosien vaikutusta meihin. Sitä irtikytkentää, jonka jouduimme koronan myötä toisistamme tekemään ja toisaalta haparoivaa yhteydenetsimistä akuutin kriisin jälkeen.

 

Aika hyvin onnistuinkin sulkemaan maailman tapahtumat mielestäni, sen verran vauhdikas esitys Irtikytkentä oli. Mutta kun Forslundin mainiosti ja sydämeen käyvästi esittämä hevosen kouluttaja alkoi showhengessä sahata itseään kahtia, päätyen vain surkeaan sahojen jumiutumiseen, näin hetken verran edessäni diktaattorin, jonka silmänkääntötemppu epäonnistui.

Itse asiassa kuinka usein jokainen meistä vahingoittaa ennen kaikkea itseään pyrkimällä joksikin sellaiseksi, mitä ei oikeasti ole?

Mutta se siitä. Sillä vaikka erityisesti kouluttajan hahmo on sympaattinen ja surumielinen, on esitys ennen kaikkea hauska, mukaansa tempaava, vauhdikas ja värikäs. Näyttämöllä nähdään ilma-akrobatiaa, nykytanssia ja huikeita sirkusosuuksia, kuten Lintusaaren rengasnumero sekä Leppäsen konkreettisesti päänahkaa kihelmöivä ja hiuksia nostattava hiuksista roikunta.

Entä mitä esityksestä oli mieltä kohta 11-vuotias avecini? Hän piti siitä kovasti, todennäköisesti vielä äitiään enemmän. Esitys tuntui tarjoavan tuonikäiselle kaikkea sopivassa suhteessa: vauhtia, näyttäviä temppuja, silmäkarkkia, huumoria ja kiinnostavan tarinan. Pituuskin oli passeli, noin tunti.

Irtikytkentä on siis erinomainen, "matalan kynnyksen" askelma nykytanssin pariin. Aivan pienille lapsille en sitä suosittele, mutta katsomossa oli kyllä useampikin alakouluikäinen katsoja.

Kuopiossa esityksen ehtii näkemään vielä kahdesti nyt tällä viikolla, perjantaina 11.3.2022 ja lauantaina 12.3.2022. Hiihtolomaviikkoa onkin nyt hyvä tilaisuus juhlistaa nykysirkuksella ja -tanssilla!

Tanssiteatteri Minimi: Irtikytkentä

Konsepti ja ohjaus Meri-Maija Näykki
Esiintyjät Armas Lintusaari (sirkustaiteilija), Noomi Forslund (tanssija), Saana Leppänen (sirkustaiteilija)
Äänisuunnittelu ja musiikki Markus Tapio
Valosuunnittelu Veli-Matti Timoskainen
Pukusuunnittelu Enna Paavilainen
Lavastussuunnittelu Meri-Maija Näykki
Lavastuksen toteutus Jaana Puustinen
Tuotanto Tanssiteatteri Minimi
Yhteistyössä Sirkus Supiainen
Kuvat: Petra Tiihonen, Meri-Maija Näykki, Rauli Katajavuori

Liput esitykseen saatu. Kiitos kutsusta Minimille!