Max Seeck: Uskollinen lukija



Minulla on ollut sellaiset puolitoista viikkoa, että kun aloitin Max Seeckin Uskollisen lukijan kuuntelun äänikirjana, lenkkeilin haurasjäisen Kallaveden rannoilla ja kuuntelin, miten kirjassa jäiden alta vedettiin ylös naisen ruumis. Ja kun sain kuunneltua mystisiä noitamenoja ja sarvipäisiä ilmestyksiä sisältäneen tarinan loppuun, makasin hotellihuoneen sängyssä ja sen sängyn yläpuolella olivat poronsarvet.

Ei siis ihme, että välillä oli sellainen tunne, että kirjailija tai hänen luomansa hahmot olisivat kulkeneet ihan kintereillä. Uskollinen lukija on koukuttava ja synkän kiehtova jännitysromaani, joka menee ihon alle ja pitää otteessaan loppuun saakka.

Sinänsä tarinan johtoajatus ei ole aivan uudenuusi. Kirjailijan kirjoittamat tarinat muuttuvat todeksi. Noitavainoja käsitteleviä menestyskirjoja kirjoittaneen Roger Koposen vaimo löytyy kuolleena heidän kodistaan. Alusta asti on selvää, että kuolemassa on jotakin hyvin poikkeuksellista ja luonnotonta. Murhaajakin tuntuu hiippailevan rikospaikan läheisyydessä. Kun ruumiita tulee nopeaan tahtiin lisää, tapauksen selvittelyä johtavasta rikosylikonstaapeli Jessica Niemestä alkaa tuntua, että todellinen murhasarjan kohde onkin hän itse. Niemen esimies Erne Mikson yrittää tukea alaistaan, mutta hänellä on kosolti omiakin ongelmia.

Varsin pian selviää, että murhaaja tai murhaajat ovat inspiroituneet Koposen kirjoittamista kirjoista, ne kun esittelevät mitä kekseliäämpiä ja brutaalimpia noitien rituaalimurhia. Kun tapahtumat alkavat paljastua suurelle yleisölle, kasvaa poliisiryhmän paine saada syylliset nopeasti nalkkiin.Tehtävä tuntuu mahdottomalta ja tutkijoilla on jatkuva tunne siitä, että rikolliset ovat aina askeleen edellä.

Välillä tarinan nykypäivästä poiketaan takaumina Venetsiaan, jossa Jessica on kokenut intohimoisen ja lopulta myös varsin tuhoisan romanssin paikallisen muusikon kanssa. Sitä mukaa, kun Jessican henkilöhistoria rakentuu pala palalta, yhtymäkohdat nykypäivään alkavat selvitä.

Nopeasti etenevä ja tihentyvä juoni kannattelee tarinaa hyvin, eikä kuuntelemista malttanut lopettaa millään. Satu Paavola lukijana onnistuu tehtävässään ensiluokkaisesti.

Lopussa kuitenkin putosin kärryiltä. Luulin ensin syyn olevan äänikirjaformaatissa ja tarkistin, olinko ehkä torkahtanut hetkeksi siinä sarvien alla pötköttäessäni, mutta kyse ei ollut siitä. Loppuratkaisu tuntuu herättäneen ristiriitaisia tuntemuksia myös muissa kirjan lukijoissa.

Kirjailija on päätynyt ratkaisuun, jossa kaikkia langanpäitä ei suinkaan sidota nätisti lopussa yhteen, vaan lukijalle jää pähkäilemistä myös loppusanojen jälkeen. Olen vähän kahden vaiheilla sen suhteen, onko loppuratkaisu enemmän rimakauhumainen jarrutus upeasti rakennetun jännitteen edessä vai tyylikäs tapa jättää lukija rimpuilemaan koukussa myös kirjan päättymisen jälkeen.

Niin tai näin, matka kohti päämäärää on niin taitavasti rakennettu, että se korvaa lopun mahdolliset puutteet. Uskollinen lukija on ehdottomasti lukemisen ja/tai kuuntelemisen arvoinen teos. Jollakin tapaa kirjan henki tuntui stephenkingmäiseen tapaan häiritsevältä, joten herkkäsieluisimpien kannattaa harkita lukemista kahdesti. En kuitenkaan muista nähneeni noitapainajaisia vielä yhtenäkään yönä, joten melko turvallisin mielin kirjaan uskaltaa tarttua.

Max Seeck: Uskollinen lukija
Tammi 2019, Elisa Kirjan äänikirja
Kesto 11h 14min
Lukija Satu Paavola

Kommentit

  1. Kiitos jännittävästä arviosta, jossa oma elämä kietoutui kirjan kanssa yhteen. Minulla oli Max Seeckin esikoisteoksen suhteen torjunta päällä, tai sain siitä liikaa ADHD-viboja, mutta tämän teoksen voisin nyt kuunnella äänikirjana ja testata uudelleen ymmärrykseni/sietokykyni rajoja. Aihepiiri kiinnostaa enemmän kuin aiempien kirjojen aiheet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla jäi aikoinaan esikoinen kesken, kuuntelin sitäkin äänikirjana. En tiedä, eikö tarina päässyt oikeuksiinsa vai eikö hetki vain ollut oikea. Mieheni sen sijaan on fanittanut kaikkia Seeckin kirjoja. Tämä sen sijaan lähti vetämään äänikirjana heti hyvin.

      Poista
  2. Olipa hauskoja ja ehkä vähän selkäpiitäkin karmivia yhteensattumia sinulla tämän kirjan kanssa!

    Mieheni luki hiljattain ensimmäisen Seeckin, kun Nikula oli kirjailijaa Radio Rockilla kehunut ja meinaa lukea lisää. Hän on hirveän nirso, joten ilmeisesti siinä oli riittävästi tapahtumia ;) Itse olen enemmän sen psykologisen jännityksen perään. Olin muuten luullut, että Seeck on joku ulkomaanelävä, hämäävä nimi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuten Anulle jo yllä kommentoin, minunkin mieheni on tykännyt kovasti Seeckin kirjoista, mutta minulta esikoinen jäi kesken. Tämän sen sijaan suorastaan ahmin.

      Poista
  3. Kyllä ois munki korkea aika tutustua Seeckin kirjoihin.

    VastaaPoista
  4. Hei Amman :) Tämä on ensimmäinen Max Seeckin kirja ja petyin todella pahasti, sillä odotukseni oli korkealla, kun olin lukenut niin paljon kehumista. Jessican takaumat olivat ainoa mistä pidin. Kirja loppua kohden minkäkin putosin kyydistä siksi kummalliseksi koko kirja meni. Olin todella ällistynyt, kun olin antanut itseni ymmärtää, että Seeck on loistava kirjailija, mutta tämän kirjan lopun kynäily oli kuin jonkin aivan muunlaisen, jos nyt tasokuudesta puhuttaisiin.

    Päätin kuitenkin, että annan kirjailijalle toisen mahdollisuuden ja kirjastossa on varauksessa Kauna. Jos sinulla on ehdottaa, jotain muuta kirjaa häneltä niin ota vinkin mielihyvin vastaan :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti