Kuopion kaupunginteatteri & Tanssiteatteri Minimi: Ruokateatteri potaska!

Ruokateatteri Potaska! vie makumatkalle aikojen ja muistojen halki. Kuva Petra Tiihonen.

Sinä iltana kaupunginteatterilla puhuttiin yhtä potaskaa. Siitä huolen pitivät paitsi esityksen näyttelijät myös ohjaaja ja käsikirjoittaja Johanna Keinänen, jonka ilmeisen ehtymättömästä tarinasuonesta eivät jutut lopu, eikä kynästä kuiva muste.

Potaska! vie makumatkalle, aikamatkalle ja maantieteelliselle matkalle halki eurooppalaisen ruoanlaittoperinteen, vuosisatojen ja omien ruokamuistojen. Tarina leipäjuuren synnystä, tuon mikrobimuodostelman matkasta sukupolvelta toiselle ja tuhansien kilometrien päähän, rytmittyy metkoilla tanssikohtauksilla ja leikkautuu nopeasti hätkähdyttävän henkilökohtaisiin, suoraan 70- ja 80-luvuilta tuttuihin reseptikortteihin. Tiedättehän, ne punaisessa muovilaatikossa säilytettävät kortit, joista löytyi eksoottisia elämyksiä: munuaismedaljongit, pariisin leipä, laihduttajan kevyt kampela?

Viiden näytöksen välillä yleisölle tarjottiin neljän ruokalajin illallinen. Näyttämölle teeman mukaisesti katettuihin pöytiin tarjoiltiin ruokalaji toisensa jälkeen, osa katsojista taas nautti antimista katsomossa. Slaavilainen ruoka oli herkullista ja maistuvaa, mutta tämäntyyppinen formaatti ei ole pikaruokailijan (tai kevyen iltaruokailijankaan) ykkösvalinta. 2,5 tunnin ohjeaika ei kuitenkaan ensi-illassakaan ylittynyt kovin pahasti, siitä kiitos tehokkaalle ja ammattitaitoiselle tarjoiluhenkilökunnalle. Sen sijaan ruoansulatus oli vorshcmackin ja muiden kevyiden iltapalaherkkujen jälkeen ihmeissään.


Ylipäänsä olen itse teatterinkatsojana aika sulkeutunut, uppoan mielelläni teatterin illuusioon ja pyristelen sieltä vain vastentahtoisesti väliajalla ulos. Ruokateatterissa tällainen vellominen ei luonnollisestikaan ole mahdollista, vaan esityksen seuraamisen jälkeen huomio jakautuu myös ruokailuun ja pöytäseurueen kanssa seurusteluun.

Eipä sillä, tämä kaikki on valtavan hauskaa. Samaa voi sanoa myös esityksestä. Naurua ei esityksestä puutu. Keinäsen käsikirjoitus on hulvaton ja toteutus tärähtänyt. Tuntuu, että esitys pitäisi nähdä toiseen kertaan, sillä nyt osa elementeistä meni auttamatta ohi. Erityisen hyvin mieleen jäi Maksim Pavlenkon hirvi, joka kynttelikköineen oli paras (tosin ehkä myös ainoa) teatterihirvi, mitä olen nähnyt. Liisa Ruuskasen tulkitseman emännän leivänleivontaohje taas linkitti niin esityksen kuin itseni vuosisataiseen ruokapuheen perinteiseen: "jaohot, ne on ihan ehottomat. Vuan jos niitä ei ou, niin voep ne jättee poessii."

Täyttä potaskaa.

Näytelmää itseään lainatakseni, Potaska! on moniaistinen, psykofyysinen tarjoiluehdotus. Pöytiin leijailee tuoreen leivän tuoksu, ruokailun lomassa voi kuunnella muun muassa M.A.Nummisen mainiota kappaletta: Munat jäi vetoketjun väliin ja jossakin vaiheessa iltaa ehditään mestaamaan Anna Boleykin.

Vaikka pariinkin kertaan salissa huudetaan Order! on se lopulta turhaa. Potaska! on yhtä järjestelmällinen sekahedelmäsoppa kuin Brexit konsanaan. Mahdoton selittää, ainoa mahdollisuus on kokea itse.

Kuopion Kaupunginteatteri/Tanssiteatteri Minimi
Käsikirjoitus ja ohjaus Johanna Keinänen
Konsepti ja koreografia Liisa Ruuskanen
Rooleissa Annukka Blomberg, Riina Björkbacka, Noomi Forslund, Henna Haverinen, Pekka Kekäläinen, Maksim Pavlenko, Sonja Rönkkö, Riikka Puumalainen/Liisa Ruuskanen, Jukka Väinölä, Mikko Kaukonen
Kesto noin 2,5h
Ensi-ilta 6.11.2019
Katso työryhmän täydelliset tiedot täältä.
Kiitos kutsusta Kuopion kaupunginteatterille.

Kommentit

  1. Mahtava idea tehdä vähän erilaista teatteria. Nautintoja kaikille aisteille... :) On tietysti vähän harmi, että esityksestä menee osa ohi ruokailun vuoksi, mutta kenties se ei niin haittaa tämmöisessä kevyessä esityksessä. Ruokakortit ovat minulle nostalginen muisto lapsuudesta. Äidilläni oli niitä ja niitä myös käytettiin, mutta kortit ovat valitettavasti hukkuneet jossain vaiheessa. Niitä olisi kyllä hauska selailla ja kokeilla reseptejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokakortit tuntuvat olevan melkoinen sukupolvimuisto monille. Nerokasta tuoda tällainen arkinen, mutta nostalginen elementti mukaan esitykseen.

      Poista
  2. Teatteri-intoilijana tämä olisi kiva nähdä ja kokea. Tuo ruokamäärä kyllä saattaisi hirvittää, vaikka suursyömäri olenkin. :) Kiva, että tällaista hieman erilaista konseptia on tarjolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, on hyvä, että ruokateatteri-konsepti on yleistynyt ja uskon, että se on tullut jäädäkseen. Saattaa houkutella teatteriin myös vähän erilaista katsojakuntaa ”tavalliseen” teatteriin verrattuna.

      Poista

Lähetä kommentti