Tanssiteatteri Minimi: Homo Secundus - Sekundaihminen

Miksi pelkäät rakkautta, kysyy Kuolio Jussi Halla-aholta. Homo Secunduksen Kuopion ensi-ilta nähtiin 12.11.2019.

Edistysusko on leimannut länsimaista maailmankuvaa modernista aikakaudesta asti. Ensimmäinen maailmansota aiheutti parempaan tulevaisuuteen, sekä ihmiskunnan että yksilön jatkuvaan kehitykseen uskomiselle ensimmäisen pahan kolauksen. Postmoderni ihminen on tuntenut epäilystä asian suhteen, mutta vielä tänäkin päivänä usko kasvuun ja kehitykseen on voimissaan.

Soraääniä ja epäilyksiä on toki ilmassa enemmän kuin koskaan. Ilmastonmuutos, eläinlajien kiihtyvä sukupuutto, totuuden jälkeinen aika sekä äärioikeiston uusi nousu ovat saaneet yhä useammat vakuuttuneiksi siitä, että ihmiskunta on matkalla kohti tuhoa tai ainakin nykyisenkaltaisen elämänmuodon loppua. Toisaalta arkielämän tasolla olemme tiukasti kiinni tutuissa prinsiipeissä. Voisihan sitä ottaa kantaa, mutta toisaalta kassissa oleva kirjolohi pitää äkkiä viedä jääkaappiin.

Jos meitä uhkaa loppu, mitä tuhkasta nousee? Teatteri Telakan, Tanssiteatteri Minimin sekä Tanssiteatteri Tsuumin yhteistuotannon nimi, Homo Secundus viittaa juuri tähän. Syntyykö jälkeemme, uusi, parempi ihminen? 

Toisaalta Homo Secundus viittaa myös sekundaan, toisen luokan ihmisiin. Yksi näytelmän kantava teema onkin hyvinvoinnin jakautuminen epätasa-arvoisesti ja heikko-osaisten ajautuminen toisen luokan kansalaisiksi kovien markkinavoimien jyllätessä.

Maailmankuulu muotisuunnittelija ja muotoilija Piia Rotko (lavalla sädehtinyt Tanjalotta Räikkä) on masentunut. Mikään ei tunnu miltään ja rakas lemmikkikoira Rufuskin (50-vuotistaiteilijajuhlaa viettävä Marja Myllylä, nähdään myös Vännin roolissa) on kuollut. Sattumalta Piia kohtaa nuoren, vahvasti syrjäytymiskierteessä olevan Nikon (Miko Kivinen), jolle hän ehdottaa mallin uraa. Nikolla on nälkiintyneen koiran katse, mikä on virkistävää. Piia on niin rikas, ettei hänellä aina ole varaa moraaliin. Niko taas on hämillään ja peloissaankin, mutta mahdollisuus parempaan elämään tuntuu myös satumaiselta onnenpotkulta. Nikosta tulee Piian suojatti, parannuksen välikappale ja Rufuksen korvike.

Tarinaa kuljettaa kertojana eteenpäin trikooasuun pukeutuva yhteiskunnallinen supersankari, suuresti ihannoimani Kuolio (Kivinen) sekä videoklipit, joissa muun muassa Jussi Halla-aho ja Teuvo Hakkarainen kertovat näkemyksiään maahanmuutosta ja ilmastonmuutoksesta. Videoiden käyttö tuo esitykseen nerokasta perspektiiviä, sillä vaikka lavalla tapahtuu vaikka mitä epäuskottavaa, yliampuvaa ja mautontakin, on tosielämän komiikja ja tragiikka vaikea yhdistää.

Näytelmä onkin yhdistelmä draamaa, performanssia ja nykytanssia. Riikka Puumalaisen (nähdään myös Pasin roolissa) koreografiat käyvät luontevaa vuoropuhelua muun näytelmän kanssa. Esityksen lopussa dialogi vaikenee ja liikkeen kieli saa kertoa lopputuleman. Homo Secundus onkin voimakkaasti ruumiillinen näytelmä. Paitsi tanssin kieli, myös alaston ihmiskeho ja kuolema nähdään näyttämöllä.

Katsoessani mietin, että esityksessä on jotakin perin retroa. Ihmekös tuo, kun naftaliinista on kaivettu itsensä Karl Marx. Hänen ajamansa arvot eivät ole viime aikoina olleet keskustelun keskiössä. Elämänpuun oksalla roikkuvan Marxin kuvan lisäksi hän on tarinassa vaikeasta sairaudesta kärsivän ja japanilaista vaihtoehto-hiphoppia tekevän nuoren Karlan (Salla Korja-Paloniemi) hahmossa. Näytelmän alaotsikko kuuluukin raflaavasti: Marxin kosto. Siinäpä olisi kieltämättä kosmista huumoria, jos juuri kommunismi lopulta pelastaisi ihmiskunnan tuholta.

Esityksen huumori haastaa ja vaatii katsojalta kykyä myös nauraa itselleen. Omalla kohdallani näin kävi ainakin työnhakuklubeja ja työttömien valmentamista käsittelevissä kohtauksissa. Jos olisin pelannut bingoa valmennusurallani käyttämistä termeistä ja sanonnoista, olisin saanut rivin täyteen aika nopeasti. Auts. Provosoivia elementtejä löysi esityksestä varmasti moni muukin. Olemme aikamme lapsia, siksi onkin sopivaa, että lavasteet ja puvustus henkivät perinteistä lastennäytelmä-estetiikkaa.

Retroon palatakseni: myös Homo Secundus liittyy edistysuskon perinteeseen. Muoviroskista syntyneestä ihmisestä versoo uusi, parempi ihminen, joka luottaa rakkauden voimaan, avaa itsensä muille ja maailmalle. Antaa rakkautta ja saa sitä. Kaiken raflaavuuden jälkeen loppua voisi sanoa jopa perinteistä, viatonta lapsenuskoa henkiväksi.

Homo Secundus on yhtä aikaa humoristinen ja lohduton kuvaus ihmisestä. Se provosoi, mutta jättää loput katsojan itsensä mietittäväksi. Huomaan, etten oikein usko näytelmän onnelliseen loppuun, jossa kaikki on yhteistä. Pannahinen, löytyykö sisimmästäni sittenkin pieni Halla-aho ja Hakkarainen? Juuri se taitaa ollakin se Marxin kosto.

Tanssiteatteri Minimi, Teatteri Telakka, Tanssiteatteri Tsuumi: Homo Secundus - sekundaihminen
Ohjaus Teemu Mäki

Käsikirjoitus Miko Kivinen ja Teemu Mäki
Koreografia Riikka Puumalainen
Rooleissa: Miko Kivinen, Salla Korja-Paloniemi, Marja Myllylä, Riikka Puumalainen, Tanjalotta Räikkä

Homo Secundus on Marja Myllylän 50-vuotistaiteilijajuhlanäytelmä.

Kesto 2h 45min

Esitykset Kuopion kaupunginteatterissa 12.11.-11.12.2019
Koko Teatterissa Helsingissä 29.4.-6.5.2019

Katso koko työryhmä ym. tarkemmat esitystiedot www.minimi.fi

Kiitos kutsusta ensi-iltaan Tanssiteatteri Minimille!