Kerstin Gier: Pilvilinna



Saako näin elokuun auringonpaisteessa vinkata kirjaa, joka sopisi täydellisesti jouluna luettavaksi, kuuman kaakaon ja takkatulen kaveriksi?

Sellainen nimittäin on nuorten/nuortenaikuisten kirja Pilvilinna. Sopii kirja vanhemmillekin, varsinkin sellaisille, joista ajatus talvisesta joulun ja uudenvuoden seudusta sveitsiläisessä loistohotellissa tuntuu kerrassaan ihastuttavalta.

Kerstin Gierin kirjasta tuli etäisesti mieleen Linnanleidon lokikirja, vaikken tosiasiassa edes muista, mitä siinä tapahtui. Mutta toden totta, kävin tekemässä itse laatimani (ehdottoman tieteellisen ja pätevän) Linnanneidon lokikirja -testin ja totesin, että  sama pätee myös Pilvilinnaan. Käy siis ihmeessä tekemässä testi täällä; saatat saada kaksi lukuvinkkiä kertalaakista! 

Dodie Smithin kirja tosin on peribrittiläinen, mutta Pilvilinna sijaitsee jossakin päin Sveitsiä, vuoriston syleilyssä.

Vanhanaikaiseen, linnamaiseen loistohotelliin keräytyy jetset-väkeä lomanviettoon. On venäläistä oligarkkia, brittinäyttelijää, etelävaltiolaista tekstiilimogulia ja entistä huipputaitoluistelijaa. Tapahtumien keskipisteessä on 17-vuotias harjoittelija Fanny Funke, joka on äitinsä pettymykseksi jättänyt lukion kesken ja lähtenyt välivuodeksi Pilvilinnaan töihin.

Fanny rakastaa vanhaa rakennusta, pientä ullakkokopperoaan ja naapureitaan alppinaakkoja, vahtimestari Monsieur Rocheria, pyykkituvassa aarioita laulavaa bulgarialaista Pavelia sekä henkilökunnan ruokailutilan alati notkuvia herkkupöytiä. 

Fanny taas ei voi sietää 9-vuotiasta pirullisen näsäviisasta Don Burkhardt junioria, jota hän joutuu toisinaan kaitsemaan. Toista hotellin omistajaa, Roman Montfortia hän pelkää. Sen sijaan Fanny ei ole ollenkaan varma, mitä hän tuntee hotellissa vierailevaa, uskomattoman komeaa, seinäkiipeilyä harrastavaa Tristania, tai omistajan poikaa, Beniä kohtaan.

Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista ennakkokäsitystä romaanista, joten kirjan puoleen väliin asti kuvittelin lukevani nuorten ihmissuhdekomediaa, jonka tapahtumapaikka sattui olemaan mystisen komea ja hieman aavemainenkin hienostohotelli. Kirjan loppupuolella meno kuitenkin muuttui ja huomasinkin lukevani, jos nyt en dekkaria, niin jonkinlaista seikkailukertomusta kuitenkin.

Kirjan trillerimäiset loppukäänteet, niistä en halua kertoa enempää välttääkseni jännityksen pilaamista, olivatkin yllättäviä ja vauhdikkaita. Olisin toivonut, että romaani olisi ollut hieman tiivistetympi, sillä tapahtumat käynnistyivät varsin hitaasti ja näin ollen kirjan alku- ja loppupuoli tuntuivat olevan epäsuhdassa.

Toisaalta luin kirjaa usean viikon ajan pätkissä, mikä vaikutti kokemukseen. Siksi suosittelenkin kirjan nautiskelua nopeammalla aikataululla. 

Ja tosiaan, tämän tunnelmallisempaa talviajan kirjaa saa hakemalla hakea, joten lue itse pimeinä syysiltoina ja anna kaverille vaikkapa joululahjaksi!


Kerstin Gier: Pilvilinna (Wolkenschloss 2017)
Gummerus 2019
375s.
Suomentanut Heli Naski 

Kommentit

  1. Kuulostaapa hauskalta! Hidas käynnistyminen ei tosin innosta, mutta seikkailullisuus viehättää aina.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeile ihmeessä, Pilvilinna on sillä tavalla viehättävä, että siellä viihtyy vähän hitaammassakin menossa.

      Poista
  2. Tämä pitääkin ottaa lukulistalle - ehkä sitten lähempänä joulua, kun on edes vähän lunta maassa (minulle eivät oikein kesäaikaan maistu talviset kirjat...). Olen lukenut Gierin aikaisempia sarjoja ja niissä on aina ollut kivan höpsö ja vetävä ote. Nuorempana olisin varmaan ollut innokas Gier-fani, nyt hänen kirjansa ovat ihanaa välipalalukemista. Mahtavaa, että tässä uudessakin kirjassa on upea kansi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle tämä oli ensimmäinen Gier. Ei ole vielä herännyt mitään pakottavaa tarvetta hamuta muita hänen kirjojaan lukuun, mutta tästä jäi toisaalta niin hyvä fiilis, että hyvin voisin lukeakin.

      Poista
  3. Ihana kansi, niin paljon yksityiskohtia! Noin muuten en ole vieläkään osannut kääntää viisikymppisiä aivojani siihen asentoon, että osaisin lukea nuortenkirjaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se minultakaan aina onnistu, mutta toisaalta, ehkä olen sen verran lapsenmielinen ja unelmointiherkkä, että useimmiten homma toimii :D

      Poista
  4. Oijoi, tämä täytyy ehdottomasti pistää listalle ja koittaa muistaa pimeiden aikojen piristykseksi. Kuulostaa juuri täydelliseltä tunnelmakirjalta väsyttävän työviikon päätteeksi!

    VastaaPoista
  5. Kun aurinko paistaa ja loppukesä hehkuu, niin talvinen Sveitsi ei tosiaan ole ykköskohde. Muutenkin epäilen, että tämä kirja ei taitaisi minuun kolahtaa. Testisi on kyllä hauska idea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onneksi tuli tällainen kesä vielä! Talvi ja lumi ei vielä houkuttele minuakaan.😊

      Poista
  6. Ostin tän juuri kirjamessuilla,tuntui takakannesta lukemalla tosi mukavalta.🤗

    VastaaPoista

Lähetä kommentti