Hassan Blasin: Allah99

Pyörittelin Hassan Blasimin Allah99 -teosta käsissäni useaan otteeseen kesän aikana. Kiittävät arviot ja suositukset houkuttelivat, mutta käsitykseni oli, että kirja olisi vaikeasti sulateltava ja raskas. Onneksi Kirjanurkkauksen Satu rohkaisi minua tarttumaan kirjaan.

Allah99 ei nimittäin ole ollenkaan raskas ja vaikea. Tai no, ehkä vähän. Tekisi muinaista mainosta lainaten sanoa: elämä on. Vaikea sanoa, mikä Allah99 on. Romaani? Ehkäpä. Kehyskertomuksella yhteen nivottu novellikokoelma? Kuitenkin jotakin enemmän.

Kirja koostuu lyhyistä kertomuksista, joita kirjan kertoja, Hassan "Minervanpöllö" Buma kerää. Hän kiertää eri maissa haastattelemassa arabimaailman sodan kauhuista selvinneitä, kauppasaarrossa kasvaneita, vieraisiin maihin uudet juuret kasvattaneita henkilöitä, joille kylmä sota oli tulikuuma ja jotka kaikesta selvittyään elävät rasismin ja terroriepäilyjen varjossa. He kertovat vuorollaan oman tarinansa. Välillä taas luetaan Hassanille lähetettyjä sähköpostia, joiden lähettäjä säilyy mysteerinä aivan kirjan lopulle saakka.

Blasimin teksti yhdistelee dokumentaarisuutta ja runollisuutta. Usein sävy on lakonisen toteava, välillä rienaava. Kirjassa käsitellään paljon niitä tabuja, joita arabikirjallisuudessa ei ole tapana käsitellä: uskontoa, päihteitä, seksiä. Muutenkin irtiottoa islamiin tai ainakin sen kiihkeimpiin tulkintoihin otetaan jatkuvasti.

Oikeastaan Allah99 on yksi suuri irtiotto. Nimi viittaa Allahin 99 eri nimeen, mutta yhtä hyvin sen voi tulkita myös vertaukseksi siitä, kuinka monia erilaisia tapoja olla "muslimi" on. Muslimi lainausmerkeissä siksi, että vaikka olisi lähtöisin muslimimaasta, voi silti olla ateisti, tai muuten vain maallistunut. Blassam tekeekin pesäeroa myös länsimaiseen tulkintaan muslimi- ja arabimaailmasta. Termi arabimaailma on älyllisesti laiska yleistys, aivan niin kuin länsimaalaisuuskin on. Tätä kuvaa hyvin kohtaus, jossa hyvää tarkoittava suomalainen kysyy, onko kertojan lukema arabiankielinen kirja Koraani. Todellisuudessa kyseessä on dystopiaromaani.

Jos jokin asia ei jää epäselväksi, niin se on sodan ja uskonnollisen kiihkoilun tuomitseminen. Todellisuudessa esimerkiksi Isisistä ovat kärsineet kaikista eniten niiden valtaamilla alueilla asuneet ihmiset. Ja ne, jotka muistavat vielä Iranin ennen ajatollahien aikaa, muistavat myös naisten paljaat päät ja vapaamman ilmapiirin.

Tätä kaikkea ja paljon muuta Blasin minulle kirjallaan kertoi. Toisella lukukerralla tajuntaan iskeytyisi varmasti vähän erilaisia asioita. Yhtä hyvin teosta voisi lukea enemmän taiteen ja kirjallisuuden kauniina puolustuspuheena, jossa sanat ovat intohimon kohde ja virvoituksen lähde. Kirjan kerronta hyppää yhdestä järkyttävästä tarinasta toiseen, välillä seurataan kertojan kapakanhuuruista taiteilijaelämää ja naissuhdesekoiluja. Lukiessa parhaiten toimi metodi, jossa en edes yrittänyt löytää punaista lankaa eri tekstinosien välillä. Lopussa suurin osa langanpätkistä kuitenkin kiedotaan kauniisti yhteen.

Allah99 heittää haasteen, johon on syytä tarttua. Erityisesti haaste kannattaa hyväksyä niiden, jotka kaipaavat kokeilullista kerrontaa, haluavat tietää mistä kirjakentällä puhutaan niin Suomessa kuin ulkomailla ja niiden, jotka haluavat löytää uusia näkökulmia alati kiihkeään pakolais-, maahanmuutto- ja terrorismikeskusteluun. Suosittelen myös niille, joilla omat näkökulmat ovat järkkymättömät ja vahvat. Tässä tulee jotakin uutta.

Blasin, Hassam: Allah99
WSOY 2019
Suomentanut Sampsa Peltonen
326s.