Kerstin Gier: Pilvilinna

Saako näin elokuun auringonpaisteessa vinkata kirjaa, joka sopisi täydellisesti jouluna luettavaksi, kuuman kaakaon ja takkatulen kaveriksi?

Sellainen nimittäin on nuorten/nuortenaikuisten kirja Pilvilinna. Sopii kirja vanhemmillekin, varsinkin sellaisille, joista ajatus talvisesta joulun ja uudenvuoden seudusta sveitsiläisessä loistohotellissa tuntuu kerrassaan ihastuttavalta.

Kerstin Gierin kirjasta tuli etäisesti mieleen Linnanleidon lokikirja, vaikken tosiasiassa edes muista, mitä siinä tapahtui. Mutta toden totta, kävin tekemässä itse laatimani (ehdottoman tieteellisen ja pätevän) Linnanneidon lokikirja -testin ja totesin, että  sama pätee myös Pilvilinnaan. Käy siis ihmeessä tekemässä testi täällä; saatat saada kaksi lukuvinkkiä kertalaakista! 

Dodie Smithin kirja tosin on peribrittiläinen, mutta Pilvilinna sijaitsee jossakin päin Sveitsiä, vuoriston syleilyssä.

Vanhanaikaiseen, linnamaiseen loistohotelliin keräytyy jetset-väkeä lomanviettoon. On venäläistä oligarkkia, brittinäyttelijää, etelävaltiolaista tekstiilimogulia ja entistä huipputaitoluistelijaa. Tapahtumien keskipisteessä on 17-vuotias harjoittelija Fanny Funke, joka on äitinsä pettymykseksi jättänyt lukion kesken ja lähtenyt välivuodeksi Pilvilinnaan töihin.

Fanny rakastaa vanhaa rakennusta, pientä ullakkokopperoaan ja naapureitaan alppinaakkoja, vahtimestari Monsieur Rocheria, pyykkituvassa aarioita laulavaa bulgarialaista Pavelia sekä henkilökunnan ruokailutilan alati notkuvia herkkupöytiä. 

Fanny taas ei voi sietää 9-vuotiasta pirullisen näsäviisasta Don Burkhardt junioria, jota hän joutuu toisinaan kaitsemaan. Toista hotellin omistajaa, Roman Montfortia hän pelkää. Sen sijaan Fanny ei ole ollenkaan varma, mitä hän tuntee hotellissa vierailevaa, uskomattoman komeaa, seinäkiipeilyä harrastavaa Tristania, tai omistajan poikaa, Beniä kohtaan.

Minulla ei ollut oikeastaan minkäänlaista ennakkokäsitystä romaanista, joten kirjan puoleen väliin asti kuvittelin lukevani nuorten ihmissuhdekomediaa, jonka tapahtumapaikka sattui olemaan mystisen komea ja hieman aavemainenkin hienostohotelli. Kirjan loppupuolella meno kuitenkin muuttui ja huomasinkin lukevani, jos nyt en dekkaria, niin jonkinlaista seikkailukertomusta kuitenkin.

Kirjan trillerimäiset loppukäänteet, niistä en halua kertoa enempää välttääkseni jännityksen pilaamista, olivatkin yllättäviä ja vauhdikkaita. Olisin toivonut, että romaani olisi ollut hieman tiivistetympi, sillä tapahtumat käynnistyivät varsin hitaasti ja näin ollen kirjan alku- ja loppupuoli tuntuivat olevan epäsuhdassa.

Toisaalta luin kirjaa usean viikon ajan pätkissä, mikä vaikutti kokemukseen. Siksi suosittelenkin kirjan nautiskelua nopeammalla aikataululla. 

Ja tosiaan, tämän tunnelmallisempaa talviajan kirjaa saa hakemalla hakea, joten lue itse pimeinä syysiltoina ja anna kaverille vaikkapa joululahjaksi!

Kerstin Gier: Pilvilinna (Wolkenschloss 2017)

Gummerus 2019

375s.

Suomentanut Heli Naski