Mika Mäkeläinen: Kimlandia. Silminnäkijänä Pohjois-Korean kulisseissa (äänikirja)



Pohjois-Korea on maailman suljetuin valtio, autoritaarinen alue, jonka koneisto on valjastettu ylläpitämään kapean eliitin etuuksia ja virallista ideologiaa. Maasta tihkuu tietoja sen verran, että pinnan alla tiedetään poreilevan, mutta virallisesti kulissi pitää. Jokaiselle ovat varmasti uutislähetyksistä tuttuja pohjoiskorealaisten uutislähetysten paatoksellinen sävy, millintarkasti tahdissa marssivat sotilaat ja kansan likimain hysteerinen johtajanpalvonta.

Mutta minkälaista on arki Kimlandiassa silloin, kun länsimaiset kamerat eivät kuvaa?

Siihen ei toki pysty vastaamaan Mika Mäkeläinenkään, sillä hän on YLEn ulkomaantoimittaja. Hänen matkansa Pohjois-Koreaan ovat olleet työmatkoja, joissa journalistien toimintaa on vahdittu haukan lailla. Mitään ei jätetä sattuman varaan, ja jo ylipäänsä toimittajien päästäminen maahan on tarkasti säännösteltyä ja suorassa suhteessa siihen, milloin muualle maailmaan halutaan lähettää viesti: tilanteesta ja suhdanteista riippuen uhkaileva tai sovitteleva, mutta joka tapauksessa aina voimaa uhkuva.

Kirjassaan Kimlandia Mäkeläinen kuvaa omaa matkaansa Pohjois-Koreassa, kaikkea sitä, mitä hän siellä on nähnyt ja toisaalta sitä, millaisia keskusteluja hän on päässyt paikallisten kanssa käymään. Mäkeläinen kuvaa yhtä hyvin parturikäyntiä kuin puoluekokousta, jota kunnioitti läsnäolollaan itse Kim Jong-un ja jossa Mäkeläinen näki johtajan ehkä lähempää kuin kukaan muu suomalainen.

Kunnon toimittajana Mäkeläinen on myös tehnyt kotiläksynsä ja taustoittaa kuvaamansa tapahtumat ja ilmiöt hyvin, joten kirja ei jää pelkästään silminnäkijäkuvausten varaan. Toisaalta nämä silminnäkijäkuvaukset ovat niitä kaikista mielenkiintoisimpia, sellaisia, joissa virallinen kulissi ehkä aavistuksenomaisesti säröilee.

Esimerkiksi oli kiinnostavaa kuulla pohjoiskorealaisesta talousjärjestelmästä, joka ei ole ollenkaan niin markkinatalousvihamielinen kuin olettaa voisi. Paikallisessa tavaratalossa hinnat ilmoitetaan dollareina varsin avoimesti! Myös yksityisyrittäjyys kukoistaa. Koska miehet on usein sidottu töihinsä valtion (huonostipalkatuissa) viroissa, on naisilla paremmat mahdollisuudet yrittelijäisyyteen. Siksipä monissa perheissä pääelättäjiä ovat naiset.

Sekin oli kiinnostavaa, ettei Pohjois-Korea ole aivan niin suljettu kuin olettaa saattaa. Paikallisesta puhelinverkosta ei toki ole pääsyä ulkomaailmaan, vapaasta internetistä puhumattakaan. Mutta sd-muistikorteilla, usb-tikuilla ja DVD-levyillä maahan kulkeutuu salaa länsimaista, erityisesti eteläkorealaista viihdettä, joka on virallisesti ankarasti kiellettyä.

Monessa kohtaa pohjoiskorealaisuus on yhtä aikaa liikuttavimmillaan ja karmeimmillaan. On helppo naureskella paikalliselle parturikampaamolle, jossa asiakas "saa valita mieleisensä" hiusmallin 15 varsin samanlaisesta vaihtoehdosta. Toisaalta ihmisten vapauden puute näyttäytyy juuri tällaisissa sinänsä merkityksettömissä asioissa: mahdollisuus päättää omasta ulkonäöstä on suorassa suhteessa mielipiteenvapauteen. Pohjois-Koreassa miehillä pitkät hiukset tai ajettu kalju on ehdoton tabu. Se, kuinka paljon kyse on yhtenäiskulttuurista, kuinka paljon valtionohjauksesta, onkin sitten jo toinen kysymys.

Mäkeläinen kuvaa myös naapurimaiden suhtautumista Pohjois-Koreaan. Kiinalle ja Etelä-Korealle Pohjois-Korea tuntuu olevan kuin kiusallinen, liikahikoilusta kärsivä ja sopimattomia juttuja kertova Ernie-setä, jota täytyy sietää kun se kerran lähipiiriin kuuluu. Kiina haluaa pitää Pohjois-Korean pystyssä puskurina Etelä-Koreaa ja Yhdysvaltoja vastaan. Etelä-Koreassa vanhemmat ihmiset vielä haikailevat aikaan ennen Korean sotaa, mutta nuoremmat eivät ole kovinkaan kiinnostuneita autoritaarisesta takapajulasta. Vankin kannatus Koreoiden yhdistymiselle tuntuukin löytyvän Pohjois-Koreasta. 

Kuinka se voisi sitten olla mahdollista, sitä on vaikea edes kuvitella. Mikäli Pohjois-Korean dynastia kaatuisi, oltaisiin valtavien ongelmien edessä, sillä ideologiset, kulttuuriset ja taloudelliset erot maiden välillä ovat valtavat. Siitä kertoo jotain sekin, että osa Pohjois-Korean loikkareista on lopulta palannut takaisin kotimaahansa, sillä sopeutuminen moderniin demokratiaan on osoittautunut liian vaikeaksi.

Pohjois-Koreasta löytyy paljon mielenkiintoista kirjallisuutta, myös tästä blogista löytyy useampikin kirjaesittely hakusanalla Pohjois-Korea. Mikä erottaa Mika Mäkeläisen teoksen näistä muista, on se, että se on vahvasti ajassa kiinni. Esimerkiksi sinänsä erittäin kiinnostavat loikkarikuvaukset kuvaavat pakostakin menneisyyttä. Kimlandiassa puolestaan paneudutaan maan tilanteeseen tällä hetkellä ja aivan viime vuosina.

Mika Mäkeläinen: Kimlandia. Silminnäkijänä Pohjois-Korean kulisseissa.
Atena 2019 (Elisa Kirjan äänikirja 2019)
Lukijana Eero Saarinen
Kesto 6h 57min

Kommentit

  1. Onpas mielenkiintoinen! Luen aika vähän ns. tietokirjallisuutta, jollain tällaisella teoksella voisin saada hanoja aukaistua :) Luin muutama vuosi sitten Seitsemän nimen tytön - pakoon Pohjois-Koreasta. Hirveän vetävä ja tavallaan karmea!

    VastaaPoista
  2. Vaikuttaa mielenkiintoiselta kirjalta, mutta minua kyllä kiinnostaa Pohjois-Korea erityisen paljon noin muutenkin. Kiinnostaa ja kuvottaa. Uskon, että Mäkeläisen kirja on ansiokas, mutta hän tuskin on käynyt juuri muualla kuin Pyongyangissa. Maaseudulla ja erityisesti Kiinan rajan tuntumassa elämä on aivan toisenlaista. Jos ihminen on lapsesta asti aivopesty tietynlaiseksi voi tosiaan olla lähes mahdotonta sopeutua muualle ja vapauskin voi vaikuttaa pelottavalta, kun on tottunut siihen että kaikki on tarkasti säädeltyä.

    Tämän kirjan otan kyllä lukulistalleni!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti