Johanna Venho: Ensimmäinen nainen

Ensimmäinen nainen on fiktiivinen romaani Sylvi Kekkosesta. Kirja sijoittuu pääasiallisesti vuoden 1966 yhdelle elokuiselle viikolle, jonka Sylvi viettää Kekkosten Katerman huvilalla Kainuussa. Takaumien ansiosta teos kattaa kuitenkin pitkän matkan Sylvin elämän eri vaiheita. 

Toisaalta kirjassa seurataan myös kuvanveistäjä Essi Renvallin luomisen tuskaa tämän yrittäessä veistää ystävänsä kasvokuvaa. Samaan aikaan Sylvi käy keskusteluja vastakuolleen ystävänsä, Marja-Liisa Vartion kanssa sekä haaveilee uuden kirjan kirjoittamisesta.

Johanna Venho piirtää neljännessä romaanissaan kuvan maan ensimmäisestä naisesta, äidistä, joka on joutunut koko aikuisikänsä elämään mahtavan aviomiehen varjossa. Aviopuolisoiden keskinäinen suhde on kunnioittava, kai rakkauttakin on, mutta Sylvi kokee tulleensa unohdetuksi naisena. Siinä missä hän vetäytyy pidättyväisen luonteen ja heikkenevän terveyden vuoksi, Urho tuntuu uhkuvan elinvoimaa ja päättäväisyyttä sekä iskee silmänsä kaltaisiinsa komeisiin naisiin.

Kuten päähenkilönsä, Ensimmäinen nainen on hallittu ja hillitty kokonaisuus. Se on kokonainen taideteos, jossa huomio kiinnittyy ennen kaikkea kauniiseen, ilmaisuvoimaiseen kieleen. Jokainen sana tuntuu olevan tarkasti valitulla paikallaan ja kieli kestäneekin useita lukukertoja. 

En nostelisi kulmakarvojani yllättyneenä, jos tämä kirja olisi esimerkiksi tämän vuoden Finlandia-ehdokkaiden joukossa ja varmasti aivan ansaitusti. Siksi toivonkin, että olisin itse pitänyt tästä kirjasta vähän enemmän. Voi olla, ajoitukseni kirjan suhteen oli kertakaikkisen onneton, sillä romaani ei missään vaiheessa vetänyt minua imuunsa ja saattoi odottaa päiväkausia pöydällä ilman, että luin sivuakaan. 

Siitä huolimatta, että teksti on helppolukuista, eikä 250 sivua ole paljon, tuntuu se varsin pitkältä, jos kirjassa ei varsinaisesti tapahdu mitään. Juonivetoisuus ei toki olisi nostanut kirjan taiteellista tasokkuuta, mutta ehkä draaman kaarta ja jännitettä olisi kuitenkin voinut vielä vahvistaa.

Napinoistani huolimatta kehotan ehdottomasti tutustumaan kirjaan. Kirjan alussa ajattelin, etten löydä juurikaan yhtymäkohtia tai samaistumispintaa kirjan henkilöihin, mutta lukemisen edetessä mieleni muuttui. Uskon, että varsinkin ne lukijat, jotka hurmioituvat kielestä ja jäävät mielellään makustelemaan myös rivien välejä, pitävät tästä kirjasta paljon.

Johanna Venho: Ensimmäinen nainen 

WSOY 2019

261s.