Rauhalahti Teatteri: Vuonna 85 - Kuopio Remix

Hän, joka miettii, mistä löytyy tämän kesän tiukin rockbändi, suunnatkoon kulkunsa Kuopioon ja kesäteatteriin. Rauhalahdessa nimittäin kitarat soivat, kellot lyövät ja aikakoneen viisarit on suunnattu 1980-luvulle. Tampereella kulttimaineeseen noussut Vuonna 85 -manserock-musikaali on kokenut savolaistumisprosessin. Kuopiolaisnostalgiaa henkivä tarina ammentaa kuitenkin käyttövoimansa ja energiansa edelleen tutuista Eppujen, Juicen ja Popedan kasariklassikoista.

Musikaalissa sävelten on syytäkin osua paikalleen, mutta turhan usein teattereissa musiikkiosuudet jäävät irrallisiksi ja kankeiksi välinumeroiksi. Siksipä Rauhalahden ensemblen musiikillinen vahvuus ja uskottavuus pääsikin yllättämään. Vuonna 85 kuulostaa ja näyttää aidosti hyvältä!

Tosin on sanottava, että vuonna -85 naiset ilmeisesti näyttivät miehiä paremmilta. Mittavaksi, mauttomaksi ja mahtipontiseksikin mainostettu esitys vyöryttää silmien eteen kasarityylin kauneimmillaan tai kauheimmillaan: olkatoppauksia, takatukkia, kainaloon vedettyjä farkkuja, krepattuja hiuksia ja neonvärejä, kaikkea löytyy.

Mikäli tarina ei ole tuttu entuudestaan, tässä se tulee lyhykäisesti: kuumana kesäisenä yönä Turmiolan Tommi (Verjnuarmu-yhtyeestäkin tuttu Tuomas Koponen) kohtaa Karoliinan (upeaääninen Iitu Apell). Pari kuitenkin kadottaa toisensa ja seuraavalla kohtaamisella selviää, että Karoliina on menossa naimisiin Tommin parhaan kaverin Pallen (Kalle Pakarinen) kanssa. Rakkaustarinan taustalla örveltää Savon Sellun ikuiseen nuoruuteen unohtunut ja liian syvälle kiljupönikkään kurkistanut "poika"porukka.

Ohjaaja Ismo Apellilla on poikkeuksellista silmää löytää rooleihin juuri sopivia henkilöitä tai ehkä henkilöille juuri sopivia rooleja. Esimerkiksi Ruma Ruba Korpelan roolissa nähtävä nyrkkeilyn raskaansarjan EU-mestari Juho Haapoja yllättää laulu- ja esiintymistaidoillaan. Vai yllättääkö sittenkään, onhan hän legendaarisen näyttelijä Kalevi Haapojan sukua? Myös Koponen ja Pakarinen ovat teatterilavalla untuvikkoja, mutta se ei menoa haittaa, eikä esiintyminen jää pelkän komean lauluäänen varaan. Apellin luottonäyttelijä Santeri Niskanen näyttää muokkautuvan rooliin kuin rooliin erinomaisesti, tällä kertaa liki tunnistamattomaksi Mauno Pepposena.

Kuten mainittua, musiikkiosuudet toimivat ensi-illassa erinomaisesti ajoittaisista äänenkierto-ongelmista huolimatta. Sen sijaan musiikkikohtausten välillä näyttelemisessä oli vielä paikoin pientä kankeutta havaittavissa, mutta eiköhän ylimääräinen puristus karise itsestään, kun hyvään vauhtiin kerran on päästy. Yleisö pysyy joka tapauksessa lämpimänä jo musiikin voimalla, ja odottaa kypsinä hedelminä poimimista.

Kaikkiaan esityksessä kuullaan kolmisenkymmentä suomirockin helmeä. Yksittäisistä musiikiesityksistä mieleen jäivät parhaiten ja ihokarvoja nostattavimmin Kalle Pakarisen tulkitsema Syys, Harri Husson (Iso G) Baarikärpänen sekä Katri Nousiaisen (Ellu) ja Iitu Apellin Voi kuinka me sinua kaivataan/Tahroja paperilla. Kaikki nämä hieman herkempiä tulkintoja menevien rallien seassa. Pidinkin siitä, että vaikka musikaali on tarkoituksellisen kepeä, eivätkä vitsit varsinaisesti yllätä tuoreudellaan, on tilaa jätetty myös herkistymiselle.

Ihmiselon ihanuus ja kurjuus on teema, joka puhuttelee vuosikymmenestä riippumatta.


Rauhalahti Teatteri: Vuonna 85 - Kuopio Remix
Ohjaus: Ismo Apell
Dramatisointi: Ismo Apell & Antti Heikkinen
Kesto noin 2h 40min
Esitykset 27.6. - 10.8.

Blogiyhteistyö Rauhalahti Teatterin kanssa